seuraava »

[Kuuhilda]

Hei tempouileeko muilla aika?

Ihan kummia aikapomppuja. Tuntuu että kello tekee mitä lystää, ja joskus aika menee käsittämättömän nopeasti, tai vastaavasti käsittämättömän hitaasti.
Ihan kuin se ei pysyis stabiilina ollenkaan 

[nikki]

hra Aika  rx 8      8 
justika, ja aurinkokello jätättää, vai mitenkä?
mutta siis joo,
viikonloppuna oli maalla tuo tunne, jotta sitä valosaa aikaa riitti vaikka mihin matonpesuun, oven maaluuseen ja huussin kuuraamiseen ja silleen.
Jsitte välillä taas hurahtaa aika mennä että joko se oli? ja meni?
Toinen,
mikä ittiäni ketuttaa,
että on näitä päiviä, kun menee pieleen, ihan varmasti oikein urakalla, tai siis sattuu ja tapahtuu..
ens oli palovamma, sitte rakkula kämmeneen, sitte kohelsin kopiokoneen kanssa paperit juntturaan,
sain pari tikkua vanhasta ovesta kynnen alle,
ja kun muka ahkerana menin maalaamaan sitä ovea toisen kerran,
niin se perk eiku maalipurkki kaatu, jalka tönäs ku kyttyrässä kömmin,
siitä sitte maasta pensselillä enimmät..
että
mitenkä sitä maadottua,
kun  18   20    on johtavan ilman merkissä,
kaho siihe hommaas kuuluu vaan isävainaa pilven reunalta..

öitä

[Kuuhilda]

Kuuluu tosiaan, minäki kuulen 

Mulle tuo kaikenlainen töhääminen on niin jokapäiväistä, että siinä ei varmaan lie normaalista poikkeavaa, mutta pää pilvissä, ihan pihalla liehumista saattaa olla jonkinverran enempi, kuin tavallisesti juu.

[meryem]

Minä näin lenkillä käärmeitä, ihan monikossa   ja jäi jotenkin kamala kammo liikkua ulkona, vaikka liikuntaa todella pitäisi harrastaa. Mietin tähän kuuhun teemaa sokeriton syyskuu. Eikä muutenkaan kevyempi linja olisi pahitteeksi.

Olen onneksi välttynyt toheltamisilta, mutta onko muilla jotenkin sellanen fiilis, että keskeneräisiä asioita pitää saada nyt valmiiksi? Jotenkin sellaisia asioita, jotka on lykkääntynyt jopa tän pandemian alusta asti niin sellanen tunne, että nyt. Ja muutenkin kaikki keskeneräiset asiat kiusaa ja ne haluaa pois päiväjärjestyksestä. Niin moni hidas planeetta peruuttelee just nyt niin jotenkin tuntuu, että tollanen inventaario on paikallaan.

Hyvää ja tällä hetkellä aika aurinkoista syyskuun alkua  

[Kuuhilda]

Ainakin sellainen, että keskeneräisten adioiden loppuunsaattaminen on erittäin vaikeaa, vailka tärkeää.

Käärmeitä on nähnyt nyt paljon moni muukin. Liekö loppukesän lämpimät päivät ajaneet ne ulos ja esiin aurinkoon köllimään ennen talvea, vielä ehtii?

[nikki]

Ite yhistän sokerin Kaksosten kautta  .een, luonnossa yhteyttäminen ja silleen,
ja nythän  siirtyi  :aan eli tasapainoilu sitten sen suhteen, uusi suhde imelään.
Makea vois olla  :stakin, konkreettista Maraboun Oreota, jota just sokerirottana vedin naamaan puoli levyä..
onneksi oon suorasuolinen, ei oo paino-ongelmia.. tarvii nopeaa energiaa, vissiin.
Muistelen, jotta  liittyy verenpaineseen, sekin sitten tulossa.

Ja kyllä, keskeneräiset hommat huutavat tekijäänsä,
mutta kun se aloittaminen on niin vaikiaa, kehtuuttaa.
Ja näin syksyllä sadonkorjuu ja hillot sun muut ajaa muitten hommien ohi.

En oo nähny käärmeitä koko kesänä, vaikka niitä on kuulemma ollut ihan pihapiirissä täällä.
Mutta hirveesti paljon on ampiaisten pesiä MAASSA. Kuiva kesä ilmeisesti tehnyt, ja vanha kansa sanoi, jotta tulee kuiva syksy, jos ampiaiset tekevät maahan pesiä.
Yks surina vaan kävi puutarhassa ohitettuani luumupuun.. kummitätiä, kasikymppinen, pisti useampikin hänen nyhtäessään heinää pihatöissä. Pahalta kuulosti.
Sieniretkellä näin hirmusen multa montun ja ampiaisia menossa siään kolosta.
Monttu oli mitä ilmeisimmin karhun kaivama, oli sen verran iso.
Pikkasen kalisuttelin veistä teräsämpäriä vasten..hus hus, ällös hyökkää, mene pois..
Ja vintille en ole edes uskaltanut kurkkia,
sen verran paljon pörrää ampiaisia eteisen ikkunoissa, jostain rakosesta siihen tulevat sieltä...

Ja kiitos samoin,
mukavaa syksyn alkua.
Puimaton, tuleentunut ohra tuoksuu..

[Kuuhilda]

Mulla on selkeästi joku kyselyikä, mutta avaatko nikki miksi sokeri,  ja  menevät yks yhteen?

[nikki]

Ensinnäkin, tuo   /   ja sokeri, on oma mielikuva, havainto astrologiassa, ei mikään kirjoista opittu tieto.
En ainakaan muista lukeneeni mistään.
Ja miksikö noin?
Kirjoitin tuolla jo sanan yhteyttäminen.
Eli ajattelen usein astrologiaa myös ja paljonkin siten, mitä luonnossa tapahtuu tiettyjen enrgioiden aikaan, vaikka nyt   :n aikaan alkukesästä.
Itse asiassa mua vähän ihmetyttää ja harmittaa miten vähän ihmiset mieltävät kuuluvansa luontoon, olevansa osa sitä,
ja että tietenkin planeettaenergiat näkyvät ja tuntuvat myös luonnossa,
eikä vain ihmisen rakkausrintamalla tai työsaralla.
okei, kasvit alkavat kasvaa kyllä jo   ja   :n aikaan, mutta miellän   symbolin enämpi  juurtumiseksi, symbolissa henki ympyrä painaa risti materiaa,
maadottuu, juurtuu ja maan merkissä, maata muokataan ja kasveja kylvetään ja istutetaan.
Sitten   /   aikaan luonnossa tuo   on värikylläinen ennen lakastumistaan, ja kuolee pois, siitä tulee ympyrän laskeuduttua ristin päälle maan symboli.
Eli se voi  hyvinkin olla :n ja monen muun ohella myös kuoleman transiitteja.
Sitten
kasvu lähtee käyntiin, toukokuun lopulla hiirenkorvilla ja silleen, ja tapahtuu fotosynteesiä.
 Että mitenkä, lehtivihreetä, sitä yhteyttämistä
jossa syntyy sokeria ja happea.

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/luonto/kasvien-biologiaa/yhteyttaminen-ja-hengitys

Yhteyttäminen on kuin hengitystä, kasvi hengittää lehdillään, metsät ovat maapallon keuhkot,
ja olikos se niin, jotta keuhkot ovat   :n aluetta.
  :n symbolissa on   :een verrattuna myös ns. kuun kaari ylinnä, jolla se vastaanottaa paitsi viestejä niin ehkä luonnossa myös valoa ja CO2,
liikkuu eli reagoi ja/tai saa aikaan reaktion (vrt yhteyttämisen kaava, jossa syntyy myös sitä sokeria.
  :lla on myös kyky liikkua niin maan päällä kuin manalassa,
eli mennä sinne juuristoon asti ja olla osa tuota prosessia.
Jos   muuttuvan ilman merkkinä liittyy kommunikointiin,
niin yhteyttäminen vois kuvata kasvien kommunikointia.
Samaten sitten kun ja jos näissä merkkien hallitsijoissa pysytään,
niin tuo yhteyttäminenhän loppuu syksyllä, kun kasvukausi loppuu, terminen ja mitä niitä onkaan,
eli se ois taas   ja sen hallitsijan   :n aikaa.
Monivuotisissa kasveissa   siirtäisi ravinteet sinne manalaan eli juuristoon, eikö?

Toisekseen,
olen ihan käytännössä huomannut,
 :kiertoa pitkään pähkäiltyäni,
jotta hyvin hyvin usein, kun   on   :ssa,
niin mun tekee hirveesti paljon mieli karkkia.
Että silleen.

Saa olla eri mieltä,
ja mielelläni kuulen muitakin versioita,
minne lykkäisitte sokerin.
Niin ja tuli vielä mieleen, jotta yhistän myös kaikki lentävät höttiäiset   :iin,   ja siivet kantapäissä ja silleen..
ja eikös mehiläiset tuota makiaa,
hunajaa

lisäys
taustalla ajattelussa siis se, että merkeille mielletään tietyt hallitsijat,
ja että astrologia on symbolikieltä.

[meryem]

Tajusin, että tähän aikaan vuodesta sitä sokeria juuri tarvitaan ja käytetään säilömiseen. Tehdään kesän sadosta hilloa ja mehua. Siinä mielessä tykkään tästä  ajasta, että kaikki säilötään taas talven varalle.

Kun Nikki kirjoitit noista kevään ja alkukesän muutoksista niin mun sydän meinaa aina kevättalvella pakahtua  aikaan, kun luonto vähitellen alkaa heräileen ja pinnan alla tapahtuu, vaikka sitä ei vielä ehkä huomaa.  sitä jotenkin tuntee asioita, vaikka ne eivät vielä näkyisikään. Vaikka syksyssä on sellaista omanlaistaan rauhaa, niin silti liikutun joka vuosi yhä enemmän siitä miten talven jälkeen luonto alkaa vähitellen heräilemään. Huomaan tähän aikaan vuodesta odottavani sitä jo. Pimeä pitkä syksy tuntuu jo tässä vaiheessa aika raskaalta ajatuksenakin, mutta luonnon syklit on ihan omansa ja ne on hienoja seurata.

Luin jostain Lapin kahdeksasta vuodenajasta. Pitäisi perehtyä siihen lisää ja olisipa upeaa päästä kokemaan ne. Mun kartalla ei ole kuin    , mutta olen varma, että jossain vaiheessa asun jossain maaseudulla luonnonläheisesti. Tällä hetkellä elämä on kyllä aika kaukana siitä ja kaipaan luontoa.



 

[Tiigris]

Kyllä. Keskeneräiset asiat loppuun ja vanha pois, uutta tilalle.
En nyt tarkoita shoppailuhysteriassa uutta tilalle, vaan haluan kaiken ns turhan pois nurkista, kaapeista, seiniltä jotta symbolisesti teen tilaa uusille ideoille, uusille alueille jne.

Nyt on todella tärkeää myös maadoittaa itseään, aktivoida maatähteä jalkojen alla ja yhdistyä juurillaan äiti Maan voimalinjoihin ja maan keskustaan. Kun on yhteydessä myös ylös, alkulähteeseen, tai universumin suurimpaan korkeimpaan valoon ja rakkauteen, toimii myös samalla valon ankkuroijana maahan ja tukee maan värähtelyiden nousua..

Ja pysyy itse tasapainossa, kun on jalat maassa ja luonnossa paljon..
Metsä huokuu aina harmoniaa. Siellä on koodattuna kaikki elämän salaisuudet ja ikiaikainen viisaus. Oletteko kokeilleet halata puuta ihan kunnolla, pitempään. Uskoisin että jokainen voi tuntea, kuinka vahvasti puun energia sekä maadoittaa että yhdistää korkeisiin värähtelyihin..

[Kuuhilda]

Jeee mä pääsin sisälle!
Oli systeemi nakannu ulos, hiukan teetteli, mutta asiakaspalvelu toimi hienosti 

On yks ongelma...täällä oli menossa nikin kanssa muutama mielenkiintoinen keskustelu siellä täällä, mutta en enää yhtään muista, mistähän ne löytyis 
Täytyy varmaan lukea niinku...kaikki.

[Kuuhilda]

Mahtavaa!

Tänään Novalla haastateltava sai puhua pitkän pätkän Australian hirvittävästä koronameiningistä, ja Aamulehti oli julkaissut mielipidekirjoituksen, jossa injektiosta vakavia haittoja saanut ihminen avautui tuntemuksistaan.

Ehkä se siitä sittenkin.

[meryem]

Hei kahvitupaan, en tiedä mihin muualle tästä turisen niin tulin nyt sitten tänne. Jääsadetta ropisee ikkunalautaan ja on niiiin harmaata. Sen kunniaksi ja aikani kuluksi aloin tutkimaan korujani, joita en ole katsonutkaan pitkään aikaan. Löysin kaulakorun, jossa on punainen kivi ja se puhutteli. Selvittelin mikä kivi se mahtaa olla niin granaatti! Ei vois kyllä osua parempaan! Pitkästä aikaa kivien voima puhuttelee  ja vaikka tää kaulakoru on aika koristeellinen niin aion kantaa koko loppu joulukuun ja tammikuun  Jos vielä osuu niin hyvin, että granaatti on tammikuun kuukauden kivi niin sitä vuodenvaihdetta odotellessa. Mistä te muut innostutte näin joulun alla? Eikä tarvi olla mitään jouluista välttämättä, kuten ei mullakaan 

Granaatti
VÄRI: punainen, vaaleanpunainen, oranssi, keltainen, vihreä, ruskea, musta.
KUVAUS: Granaatti (engl. garnet) on kaksossilikaatteihin kuuluvan mineraaliryhmän yleisnimi, johon kuuluu yli kymmenen koostumukseltaan lähes samantapaista jalokiveä. Näitä muunnoksia ovat muun muassa almandiini (punainen), andradiitti (tummanruskea), demantoidi (vihreä) ja hessoniitti (oranssi). Granaatit ovat lasi- ja rasvakiiltoisia, läpinäkyviä tai -näkymättömiä, etupäässä kuutiollisia kiteitä. Granaatin nimi tulee latinankielisestä sanasta ’granatus’, joka merkitsee siementä.
ESIINTYMÄT: Yleinen ympäri maailmaa.
VOIMA: Granaatti kasvattaa terveyttä, uskollisuutta, mielikuvitusta ja tasapainottaa energiavirtoja. Punainen granaatti hillitsee myös raivoa omaa itseään kohtaan ja sen kerrotaan suojelevan painajaisilta (X).
MUUTA: Tammikuun kuukaudenkivi on granaatti, jonka vahvaa voimaa ja maaenergioita edustaa syvänpunainen versio kivestä. Kunnianhimoinen ja suoraviivainen horoskooppimerkki Kauris saa punaisesta granaatista uudelleen elävöittävää voimaa tunteisiinsa ja seksuaalisuuteensa. Punainen granaatti on myös yksi horoskooppimerkki Oinaan ja Skorpionin onnenkivistä sekä Mars planeetan kivi.
KIVIVINKKI: Granaattia suositellaan käytettäväksi korvakoruina, sormuksina tai sydämen päällä vaikka rintakoruna.

[Kuuhilda]

Oi.

Kivien kanssa tuntuu käyvän usein juuri noin. Tulevat silloin kun niitä tarvitaan 

IKISINIVIUHKO voisit muuten ilmestyä takasin taas.
Tuli mieleeni.

[Kuuhilda]

Hei oikein hyvää ja rauhallista joulua jokahittelle tänne
❤️❤️❤️

Vaikka aikalaista yksinpuhelua taitaa ollakin tämä homma