Mä oon kuullu niin monen puhuvan sitä et lasten ekat vuodet meni niin "pilvessä" ja sumussa et sitä ei oikeen jaksanu ymmärtää miten ihanaa se aika oli... Tän takia oon yrittäny koko ajan tsempata ja ajatella, et jos tää olis mun viimenen päivä, minkälainen äiti haluaisin nyt olla. Mä haluan antaa kaikkeni, enkä tarkota et hemmottelen tota paaperoa koko ajan - eihän meillä muuten käytäis mitään ei-sana kamppailuita. Mut et mä keskittyisin siihen täysillä, olisin läsnä ja yrittäisin nähdä maailmaa vauvan silmin ja keksii asioita jotka sitä inspiroisi.
Mä oon toi tyytyväinen kun lähdin sieltä facebookista ja oon nyt alkanu pitää telkkariakin enemmän kii. Päivät menee siihen et puuhataan vauvan kanssa. Saatan
jotain pakollisia kotitöitä tehdä, mut en tosiaankaan paljoo. Me luetaan, leikitään piilosta, konttaillaan rappusia, peuhataan sängyssä tyyny- ja peittopainia, käydään kurkkimasta ikkunoista ulos, tehdään pikavisiittejä ulos (kun tuo ei niin piittaa tästä talvesta)
Joskus mua suututtaa kun mies tulee töistä ja "antaa mulle vapaata" vauvan valvomisesta et voisin syödä, olla netissä ja katsoo telkkaria kiinnittämättä vauvaan pariin tuntiin huomiota. Niin sit huomaan et mies on netissä ja toisella silmällä välillä vilkasee vauvaa ja kiinnittää siihen huomiota vaan sit kun se tekee jotain tuhmuuksia tai alkaa itkeen. Toki mäkin oon välillä TIETYSTI sellanen et keskityn johonkin muuhun 75% ja vauvaan loput, mut jos ideana on se et mies seurustelis vauvan kans 2 tuntia, niin mun mielestä sen pitäis sillon keskittyy siihen vauvaan... no okei, se on väsynyt töistä siinä missä mäkin oon omasta työvuorostani...
Totta tuo et vauva ei automaattisesti paranna parisuhdetta
mut kyl me miehen kanssa rakastetaan yhtä palavasti lastamme ja tietenkin se on meitä yhdistävä tekijä ja katsotaan siinä asiassa samaan suuntaan ja koitetaan tehdä yhteistyötä ja jutellaan aina et millä tavalla kasvatetaan lasta missäkin asiassa, et tehtäis samalla tavalla. (et ei tulis sellasta perhettä jossa toinen pitää hirveetä kuria ja toinen on lepsu ja antaa kaikkeen salaa toiselta vanhemmalta luvan lapsille
)
Joo ja teiniaikoja odotellessa, huhhei!
