seuraava »

[Tiigris]

Mulla on jotenkin sellanen kauhunsekainen jännittynyt paljon odottava, paljon pelkäävä olo ens vuotta ajatellen...
En ole pitkään aikaan tuntenut oloa näin epävarmaksi.
Harvoin kiroilen, mutta nyt tekis vaan mieli huutaa että mitähän v***ua mä elämälläni teen?!

Jotenkin tuntuu että maa vajoo jalkojen alta, et on pakko laittaa vaihdetta silmään ja painaa kaasu pohjaan.
Mulla on enää puoli vuotta siihen ikään jossa kaikki isot muusikot tekee itsemurhan... 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_27-vuotiaina_kuolleista_rock-muusikoista
Paitsi et mä en oo mikään menestynyt rock-tähti, en käytä huumeita enkä aio tehdä itsemurhaa koskaan ikinä. 
Mutta jokin tässä iässä, paine saada perhe ja ura yhdistettyä ja toteutettua siinä sivussa muita "vaatimattomia"    "pikku" unelmia...
Odotan elämältä ja itseltäni todella paljon...
Ja joo, onhan tässä siis sitä aikaa, mut ajatellen ammatin saamista, se ura on parempi näin nuorena jo saada raiteilleen, koska myöhemmällä iällä on enää vaikeampaa löytää paikkaansa sieltä uraelämästä. Ja toinenkin asia mikä ois hyvä toteuttaa tässä parin vuoden sisään on yks sellanen juttu, mikä taas kumoaa uralla etenemis-aikeet, mut on sellanen et pitää kans pian toteuttaa ennen ku alkaa kuulua tik tik tik tik....
Ja jostain pitäis saada sitä rahaakin. Nii. On tää niin hienoo tää elämä. 

Mä en oo mikään superihminen joka pystyis yhtä aikaa oleen hyvä kotiäiti, vaimo, työssäkäyvä opiskeleva ja raskaana. Pelkästään jo viimenen noista saattaa tehdä mut ihan invalidiksi. 

No, kai ne asiat tuppaa järjestyyn.

Tarvis saada vaan rauha tähän päähän. Ajattelen ja suunnittelen liikaa asioita yhtä aikaa,
murehdin turhaan ja oon liian levoton. Opinkohan ikinä relaamaan?!

[Kuuhilda]

Minä vain surffaan nyt aalloilla, vahva usko että elämä kantaa  Jotenkin kaikki aina järjestyy.
Minä teen myös itsekkäitä päätöksiä, sillä jollen laita joskus omaa etuani lastenkin edun edelle, kuka niistä muksuista sitten huolehtii kun minä olen pää parantolassa pienen pyöreän pilleripurkin kanssa samanmoisessa huoneessa? Eli siis minun etuni on perheen etu ja toisinpäin.
Veskari jouskarille ei ihan riitä näiden kotiseinien tuijottelu pelkästään

[Kalevanneito]

Mulla palaa tää kynttilöitä ulkona ja sisällä. Saunaan meen vasta huomenna. Kiva kun täällä on lunta jonkun verran.

[Päivi]

Oli antoisa vuosi. Tänään tuunaillu aarrekarttaa ensvuodelle. Ihana keli, aurinko paistaa, pitäs esikoisen kanssa leffailla.
Alan selvitteleen , josko hänellä olis as-piirteitä add:n kanssa , alustavat testit näyttäs siltä. Toisaalta se selittää ne mitä add ei selitä joten tieto ei lisää tuskaa, ja dg oikeuttas vammaistukeen= saan olla kotona.
Mä oon varmaan erikoinen kun työnteko ei oikeesti kiinnosta piirun vertaa. alkaa vaan ahdistaa ja kiukuttaan moisen ajattelu.
Toivonkin että saisin noista luentohommista sevverran ettei tartteis alistua oravanpyörään

[Kuuhilda]

Työntekoa se luennointikin on siinä missä muukin. Ei minuakaan kiinnosta kuin sellainen työ, joka on minua varten  
En sano, että toivottavasti saatte tytölle diagnoosin, mutta onhan sellainen aina helpottavaa. Tsemppiä.

Soma, Jenkit vetää kaiken aina hullumaiseksi sensaatioksi, oli kyse sitten ihan mistä tahanasa. No, kristallikalloista ei tietenkään oel kovin vaieka näitä sensaatiomaisuuksia hakea, mutta kuitenkin.

Minä olen nähnyt viime aikoina alastomista ihmisistä unta. En muista muuta, kuin useamman alastoman ihmisen, ja sitten sen että olin taas itse ulkopuolinen tarkkailija, en unien kokija. Olin kyllä  kerran itsekin siellä alastomien ihmisten joukossa, ja siellä vierelläni taisi olla ex-ukkoja  
Mitä lie toisten läpi näkemistä sitten kuvaakaan...ettei vain taas jotain tekoa ylimielisyyden kanssa

Tälläinen löytyi:
"Jos näet unessa alastomia ihmisiä etkä pidä sitä pidä sitä omituisena, se tarkoittaa, että hyväksyt muut sellaisina kuin he ovat. Jos olet kiusaantunut, et ehkä hyväksy ihmisiä omina itseinään. Jos näet unta, että olet alasti muiden joukossa, kyse voi olla häpeästä tai haavoittumisen pelosta. "

Hyväksyn siis muut sellaisena kuin he ovat, ja he ovat minusta mielenkiintoisia Ja noiden exien kanssa alasti seisoskelu varmasti kuvastaa juuri tuota haavoituumisen pelkoa....mahdollisesti häpeääkin. Tai sitten vain hyväksyn nekin asiat sellaisina kuin ovat.

[Rakkauden enkeli]

Parempaa uutta vuotta koko foorumin kirjoittajille ja lukijoille!

*A*

Kiitos samoin. 

[faerie]

Aivan mahtavaa uutta vuotta 2012 kaikille Astrolaisille!! 
Tehdään ensi vuodesta ikimuistoisin ikinä!

[Tiigris]

Kiitos kaikille uuden vuoden toivotuksista ja samat takaisin! 
Toivotaan, että ensi vuosi tuo menestystä, onnea ja oivalluksia kaikilla elämän alueilla! Olkoon elämä meille antelias ja helläkätinen.. Pysyköön terveys kropassa, järki päässä ja rakkaus sydämessä! 

Mulla on liikuttunut olo... Tämä vuosi on ollut yksi elämäni vaikeimmista vaikka en ole antanut sen reaalielämässä näkyä ulospäin juuri ollenkaan. On helpottavaa, että tästä on selvitty.. Nyt kutsun kaikkea kaunista ja mukavaa magneetin tavoin elämääni... Sisäistä ja ulkoista kauneutta, taloudellista toimeentuloa ja ihania ihmissuhteita, uusia liikuntaharrastuksia ja ehkä se joku opiskelun aloittaminen.. Toivon että vauvalle löytyis pian se ensimmäinen sopiva kiinteä ruoka-aine ja saatais alkaa harjotteleen syömistä ihan lusikalla. Pieni asia, mutta mulle niin suuri! 

[Kuuhilda]

Nyt on koira eristyksissä herkkuluun kanssa. Äsken pisulla joku papatti papatti vähän kauempana ja koira oli jo ihan että; IIK!
Lähdetään konkkaronkan kanssa ulos sytyttämään kynttilöitä, niin näkee uusi vuosi tulla 

Onnea ja menestystä joka hittelle vuodelle 2012!!

[Indium]

Tämä oli kyllä todella myrskyisä vuosi. Olisi kiva välillä levätä ja nähdä työnsä tuloksia.

Onnellista uutta vuotta foorumilaisille 

[eppana]

Mahtavaa uutta vuotta kaikille foorumilaisille 

[Lizzy]

Minä taas en voi uskoa, että siitä on jo kaksi vuotta kun olin 27. Kai se on pakko hyväksyä, että elämä menee koko ajan nopeammin ja se, että ei välttämättä ehdi tai pysty tehdä aina kaikkea mitä haluaisi.

Hyvää uutta vuotta 2012 kaikille! 

[Tiigris]

Joo vuodet menee niin et huis vaan, kai sitä vaan pitäis oppia relaamaan ja hyväksyä se et kaikkeen ei pysty yhtäaikaa ja samassa elämässä...
Vois oppia olemaan tyytyväinen ilman saavutuksia ja tapahtumia!
Mä veikkaan että ens vuonna aloitan jonkun koulutuksen ja olen raskaana loppukesästä. Siis mitään aikataulua ei ole eikä mikään ole varmaa, mutta musta tuntuu sille, voi olla et oon täysin väärässä. Enhän mä toista itsepäistä oinaslasta välttämättä haluais, mut voihan siitä kala tai härkäkin tulla hyvällä lykyllä,  jos tää mun loppukesäennuste käy toteen (viimeks se oli siis heinäkuu ja oikku tuli)..

Ehkä sit jossain vaiheessa elämää pääsen siihen työelämäänkin kiinni, mut tuntuu et se toinen lapsi haluaa tulla maan päälle ja mun pitää antaa sen tapahtuu ja unohtaa murehtiminen. Mun sydän sanoo niin. En mä tiiä miten pärjään kahden kanssa ku hyvä kun tän yhdenkin kanssa, mut kun oon kuullu tarinoita et naiset on selviytyny joskus ihan useammanki lapsen kasvattamisesta hengissä nii kait mäkin siihen kykenen...

Hauskaa ois jos tulis lisää oranssitukkaisia vauvoja, sehän ois ihan kauheeta jos tulis identtiset punatukkaset kaksostytöt jotka ois tempperamenttisia oinaita.. Niiden nimiks tulis sitten Peppi ja Myy... (hah, ei vaan mun mies ei ikinä suostuis noihin nimiin mut musta ois hauska,,,  )

Kauhee paukuttelu täällä. Ei niin kauheesti sytytä, kun ei itse ole rilluttelemassa missään... Mut kivaa sit se on joskus kun mukelot on isompia, niin mennä illalla katsoon ilotulituksia koko perheen voimin ja sit sulattaa tinaa... Mä niin rakastan kaikkia tollasia pieniä perinteisiä asioita mitä voi perheen kanssa tehdä, vaikka noin muuten oon erittäin epäkonservatiivinen ja kaiken omaan tyyliin tekevä ihminen. Ehkä sitä vaan kaipaa asioita, jotka tekee perheestä tiiviin ja läheisen, et lapsilla on jotain asioita, mitä odottaa ja silleen ja muistella jälkeen päin et sillon kun oltiin pieniä niin tehtiin aina niin ja näin..

[faerie]

Uusi vuosi, viimeinen vapaapäivä! Aion nauttia tästä täysin rinnoin, ihanaa uudenvuodenpäivää kaikille!
Ja jep, *Marie*, katselin eilenkin kauhulla kun pikkupojat leikkivät raketeilla, ja tietysti vähän isommatkin. Ero oli siinä että toiset tarkoituksella leikkivät jotain tykkejä niillä, toiset olivat niin humalassa etteivät nähneet mihin tähdätä. Surullista miten edellisen vuoden suru-uutisista ei taideta koskaan ottaa opiksi.

[Tiigris]

Olipas ärsyttävää kun vauva heräs yöllä siihen rakettien paukutteluun, musta tuntu et se pelkäsi.
Meinasin mennä pihalle ja huutaa keuhkot tyhjiks et nyt prkl lopettakaa se pommitus,
meiän vauva yrittää nukkua!!!!!!!!!!!!!!!! 
En yhtään ihmettele, et jos noin tuoreelle maan päälle tulijalle ois kauheen helppo muistaa menneet elämät,
niin tollasesta paukuttelusta tulee heti mielleyhtymä sota-aikoihin, jos on siis sota-aikaan elänyt jotain mennyttä elämää.
Tuli vaan tuollainen mieleen.

Mun mies sano eilen mulle, et tahtoo mun luoaavan jotain. Et alkaisin nyt heti käymään jossain ja harrastaan jotain, et tapaisin uusia ihmisiä, et en vois valittaa etten koskaan tutustu uusiin ihmisiin ja et mulla ei oo ystäviä.
Mä ehkä vähän otin itseeni tuosta miten se asian ilmaisi, tuli vaan mieleen et onko sille suurin ongelma se et valitan.
MÄ oon just tällanen joka haluaa kääntää kaikki hyväksikin tarkoitetut lauseet loukkauksiksi silloin kun mulla on paha mieli jo ennestään.
Kun juttuhan on niin, et vaikka kuinka harrastaisin jumppaa tms nii ei siellä ihmisiin tutustuta...
Ehkä jossain savossa mut ei hämeessä. Täällä vaan kyräillään......
Mä en halua yrittää saada ystäviä, ei ne tuu mun elämään väkisin. Ne tulee sit kun niiden aika on tulla ja silleen luontevasti.