ironialla on hyvä draivi

Mullakin on ollut hurja päivä;
olen syöttänyt vauvan n. 6 kertaa, tiskannut 6 kertaa tuttipullon, vaihtanut vaipan 7 kertaa, nukuttanut vauvan sylissä kannelle kolme kertaa, käynyt 30min lenkillä rattaiden kanssa ja loppuajan sitten kontannut ja pyörinyt lattialla... Tosi hurjaa.
No, työtä on tämäkin ja vaikka se joistain (esim joistain miehistä) kuulosta helpolta ja lomailulta,
niin on kyl kaikkee muuta.
Kuuhilda, noinhan ne lasten leikit menee,
aina on joku päällikkö, sit se joka kiristää ja juonittelee, ja yks käy vähä väliä kantelemassa

...
Ja jos on tyttöjä mukana niin joku niistä on aina kauhee itkupilli...

Joo, oinaspojat ON ihania.

Kun ei saa sitä mitä haluaa, niin sit huudetaan ja LUJAA.
Toi saa puolentunnin kiukutteluhuutokohtauksia JOKA KERTA kun sen ottaa jostain kielletystä paikasta pois,
vaikkapa hakkaamasta lasivitriiniä.
Vaikka sanon joka kerta tiukasti EI ja otan hänet siitä pois välittömästi
ja yritän keksiä äkkiä jotain kivaa muuta tekemistä, niin johan alkaa pikkuherran otsasuoni pullistua saman tein...
En tiiä koska se oppii sanan ei?
Tai siis sen että olen tosissani, et niin ei tosiaan tehdä. Mä en anna periks.
Olkoonkin kyse vasta vauvasta, mut luulis jo,
ku se päivittäin tekee noin 100 kertaa jonkun kielletyn asian
ja torun sitä heti ja keskeytän tekemisen, niin se oppis...
Mut joo, aina se vaan jaksaa niin tulisesti loukkaantua. Voi pientä.

Oon huomannut et se ymmärtää aika paljon puhetta, mut oon huomannu et se ymmärtää miellyttävät asiat paremmin..
Esim jos huudan keittiöstä et tuu tänne, täällä on prepulsidia,
niin alkaa kuulua hirvee läpsytys konttauksesta ja ilohihkaisuja
ja kohta se on polvillaan seisomassa mun jalkaa vasten suu auki.
(kauheeta ku mun vauva on innoissaan lääkkeen otosta

)..
Mut jos huudan et tuu tänne, ja jotain muuta niin ei tuu....
Ainoastaan tuo herkun makuinen lääke saa sen tulemaan luo.
Onneks sillä on myös sallittuja juttuja mistä se jaksaa aina innostua... Portaiden konttaaminen yläkertaan niin et mä kuljen siinä takana varmistamassa (alaspäin ei sit vielä osaakkaan tulla..) on ihan ykkösjuttu.
Hirveen nopeesti se ne konttaa ja hihkuu ja huutelee kaikkee hii hoo hee hirveeseen ääneen

On se vaan niin tempperamenttinen, hyvässä ja pahassa...
Musta tuntuu et oon tullu niin äidiks, et en oikeen enää muuta osaa ollakaan, mut kai tää tästä joskus vähän "laimenee"...