Mulle kävi ruumiista irtautuminen vähän vahingossa
Harjoittelin sellaista unen ja valveillaolon välitilaa, jossa mieli on jossain paikassa X, niin että se on tyyni, ja kuitenkin kehon kykenen tuossa tilassa vielä tunnistamaan. En siis ole unessa, enkä valveilla, vaan livun siinä kahden olotilan välillä. (Miksi harjoittelin tällaista?
) Kerran tällaisena hetkenä huomasin, että erkanin bodystäni ja katselin sitä ylhäältä käsin, kävin keittiössä ja katselin ikkunasta alas autotielle. En muista miten palasin kehooni, mutta tästä seuraava muistikuva on se, että havahdun itsessäni siihen, että liikutan voimakkaasti oikeaa kättäni.
Toisen kerran koin vahvan ruumiini "kontrolloimattomuus" tai no, ehkä vain kuvailen, tilan ollessani sydänmeditaatiossa. Mieleni oli hyvin hiljainen, levollinen, mutta ensisijaisesti mieli vain oli. Istuin risti-istunnassa, ja meditaation aikana kehoni toimi itsenäisenä olentona, en päättänyt liikuttaa sitä, vaan se liikkui itsestään tilassa vallitsevien energioiden mukana. Kokemus oli ihmeellinen, voimaannuttava, hämmentävä, ja koin jotain jumalallista, jotain yhteistä, joka on aina ja kaikkialla olemassa.
Olen myöhemmin yrittänyt saavuttaa jotain edellisen kaltaista, siinä onnistumatta. Yleensä nukahdan, tai alan miettiä tehtäviä, joita voisin meditointiajallani tehdä...heheh Nukkuminen tosin on aina yhtä mukavata