seuraava »

[t.touhula]

Luuu! Anteeksi viipyvä vastaus. Nytkin kirjoitan vain 'otsikon' siihen.

Poljet karkuun selviytymisen voimaa. Ei kovin järkevää. Kertoo itsenäisyyden tarpeestasi, jotta voit johtaa elämääsi omaan mieleiseen suuntaan. Otapa ja näe uni, jossa otat kissan syliisi ja kannat kotiisi.

Mikä sinua itsenäisesti selviytymisessä pelottaa? Vastaa vain itsellesi, koska en ota yksityisviestejä vastaan lainkaan.

[t.touhula]

Hei kaikki, jotka odottavat tulkintoja:
Elämässäni on kiireinen jakso, joten palaan vain silloin tällöin vilkaisemaan kysymyksiä. Silloinkin kirjoitan vain ne, mitkä nopeasti aukeavat. joihinkin vastaan vain osittain. Mutta: kun tämä kiirus helpottaa, alan taas vastailla ehkä joka toinen viikko.

Mukavaa kevättä ja voimia jokaiselle.

[Cyra]

1. Olin jossain oudossa kaupungissa ja koiperhonen söi sen kaupungin 2 kertaa 
2. Mut kidnapattiin Venäjälle josta menin Rossoon jossa kaikki puhu karjalan murretta ja siellä leikkipaikassa ahtauduin jättimäiseen banaaniin
3.Kuolin ja muutun nokia lumiaks  
4. Menin ja otin jonku pojan Rosson ruuat.
5. Robotit lens ja tappeli
Näitähän riittää....

[liveforever]

viime yönä näin unta että oli setä vainaan ja elossa olevan tädin vanhassa kodissa.nykyään siellä asui entine luokkakaveri.siellä oli myös tädin ja sedän tytär.ja minä kysyin ett muistatko tätä paikkaa?eeenn...  oon vissii ollu niin pieni etten muista.

olin äimänä koska minäkin muistin sieltä asioita ja serkkuni oli kuitenkin asunut sielä(muistaakseni)ihan "isoksi" asti.

[Lemmikki]

 

Näin viime yönä painajaismaisen unen. Olin entisen ystäväni (välimme ovat menneet poikki) ajaman pakettiauton kyydissä takaosassa, ajaminen sinänsä sujui hyvin ja auto oli kunnossa. Sitten entinen ystäväni muuttui nykyiseksi ystäväkseni ja edelleen ajettiin. Oli pimeä ilta tai yö. Tulimme joen rantaan ja ystäväni ajoi jokeen, auton etuosa alkoi vajota veteen. Pääsin itse hyppäämään auton takaovista ulos ja olin rannalla ja otin auton reisieni ja käsieni väliin ja yritin vääntää autoa ylös joesta. Samalla huusin apua. Auton etuosa nousi ylös ja näin ystäväni olevan elossa ja pyrkivän ovesta ulos. Sitten heräsin siihen, että huusin apua ääneen.

Osaisiko joku tulkita? Kiitos jo etukäteen.

Lemmikki

[Indium]

Sain työpaikan värjäämöstä ja työt alkoivat heti. Värjäämö oli tosi rähjäinen ja täynnä kaikenlaista metalliromua, ja siellä oli työssä tosi nuorta, max 20-vuotiasta porukkaa. Murehdin sitä että päälläni olivat lempihousuni, jotka unessa olivat harmaat leveälahkeiset farkut joissa oli punaisia, sinisiä ja vihreitä palloja. 
Etsin kumminkin esiliinan ja siniset kumihanskat, ja silloin törmäsin paikan johtajaan, n. 30-vuotiaaseen naiseen. Hän sanoi että työni on tuurata häntä aamupäivisin, ja työaikamme menisivät 5 minuuttia päällekkäin. Häntä tuuratessani hommani olisi putsata metalliromua nurkista ja katsoa, että nuoret työntekijät eivät koko ajan varasta kaikkea mikä irti lähtee.
Aloin sitten siivota metalliromukasoja ja sain yhden siivottua, ja alta paljastui sänky. Sitten istutin keltaisia ja violetteja kukkia paikan ulkopuolelle. Aikani siivottuani katselin ympärilleni, ja hetken oli tosi outo olo, kunnes tunnistin että katselinkin lapsuudenkotiani - paitsi että se oli erittäin valoisa ja täydellisessä kunnossa. Ja värjäämötoiminta jatkui siellä olkkarissa täyttä häkää.

Sitten ostin marketista kämmenen kokoisen elefantin, ja se katseli apaattisena vierestä kun annoin kasvihuoneessa kurkun taimiriveille ihmisten nimiä. Vein elefantin lapsuudenkotiini, parisängylle, ja se melkein kuoli nälkään, kunnes tajusin syöttää sille mätänevää jauhelihaa. Syödessään sitä se ulosti sängylle ja sitten nukahti. Näytin äidilleni että elefantti söi itsensä ihan pulleaksi, ja yhtäkkiä se kasvoi oikean norsunpoikasen kokoiseksi. Katsoin sen pikkuruisia silmiä ihmeissäni. Sitten juoksutin elefantin talosta ulos.

Olin talon vieressä, elefantti nyt reppuselässäni, oikealla kädelläni talutin sysimustaa ponia jonka kaulan ympäri meni hopeinen ketju kolme kertaa. Mietin, että jos sidon elefantin kiinni puutarhan suurimpaan puuhun, se voi vetää puun nurin. Ja jos rakennan sille aitauksen, pillastuessaan se kaataa kyllä aidan. Sitten heräsin.

[t.touhula]

Keltaisesta ja violetista tulee mieleen suruvärit. Minuun se yhdistelmä vetoaa, onkohan jollekin surutyölle aihetta. Itse unessani olin menossa synnyttämään. Tosielämä onkin aikamoista luomisen tuskaa täynnä.

Keltainen kertoo itsetunnosta, violetti erakon roolista. Synnytys taas uusista tuulista elämässä. Älä tee tekemällä, anna asioitten tulla 'ovelle' ja valitse niistä mieleiset. Pärjäämistä riittää.

Surutyönä ainoastaan tarve surra pois riippuvuus toisista, mikäli sitä on jossain elämäsi vaiheessa ollut. Nyt kun elät vahvaa kautta, tulee takuusti elämääsi pyrkimään monen moni hyväksikäyttäjä. Työstä ja sure ne pois. He ovat niitä, jotka eivät usko itseensä ja leikkivät sankaritarinoilla. Eivät koskaan opi itsenäisiksi, ellei heitä ulkoisteta vahvojen ihmisten elämistä.

[t.touhula]

Näin viime yönä painajaismaisen unen. Olin entisen ystäväni (välimme ovat menneet poikki) ajaman pakettiauton kyydissä takaosassa, ajaminen sinänsä sujui hyvin ja auto oli kunnossa. Sitten entinen ystäväni muuttui nykyiseksi ystäväkseni ja edelleen ajettiin. Oli pimeä ilta tai yö. Tulimme joen rantaan ja ystäväni ajoi jokeen, auton etuosa alkoi vajota veteen. Pääsin itse hyppäämään auton takaovista ulos ja olin rannalla ja otin auton reisieni ja käsieni väliin ja yritin vääntää autoa ylös joesta. Samalla huusin apua. Auton etuosa nousi ylös ja näin ystäväni olevan elossa ja pyrkivän ovesta ulos. Sitten heräsin siihen, että huusin apua ääneen.

Osaisiko joku tulkita? Kiitos jo etukäteen.

Lemmikki

Uni kuvaa alitajuntasi asioitten tuomista päivänvaloon. Itse sitä teet. Elämäsi etenee paremmin kuin uskotkaan. Joki symboloi uusiin kuvioihin 'kellumista'. Et tarvitse siihen autoa, mutta onnettomuus kertoo ihmisistä, jotka sinun hyvä jättää alitajuntasi ulkopuolelle. Älä roiku heissä, äläkä anna heidän roikkua. Saturnuksellako joku vaikea kuvio kartallasi tällä hetkellä?

[m.magia]

Sain tietää olevani menossa venäläisiin hautajaisiin neljän muun naisen kanssa. Meillä oli kaikilla vanhanaikaiset vaatteet, koristeelliset hartiahuivit ja jonkinlainen huivimainen päähine. Kirkko oli tupaten täynnä ja meidän paikkamme oli aika edessä. Huomasin paikalla olevan yllättävän paljon lapsia. Hieman ennen seremonian alkua äitini ilmestyi paikalle, joten tiivistimme jotta hänkin mahtuu istumaan.

Seuraavaksi sainkin huomata että näissä hautajaisissa ei ollut juuri mitään yhteistä muihin hautajaisiin.. Vainajia oli useita ja heidän muistamisensa alkoi etummaisten penkkiläisten noustessa ylös, niin että penkkien alla ollut arkku saatiin auki. Kustakin joukkiosta kaksi lauloi arkun avaamisen ajan. Tajusin myös meidän istuneen koko ajan vainajamme päällä. Tässä vaiheessa joku etummaisten omaisten joukosta joutui menemään arkkuun makaamaan vainajan kanssa ja odotin tätä pelolla, sillä en edes tiennyt kenen hautajaisissa olin saatika että joutuisin laulamaan kaikkien edessä ja vielä kielellä jota en osannut. Useat arkut avattiin ja joku läheinen meni arkkuun makaamaan, jonka jälkeen vainaja nousi seisomaan ja juhlallisuus saattoi jatkua muilla menoilla.

Meidän arkussamme ei ollut ketään ja se oli muuttunut kahdeksi lappeellaan olevaksi kivipaadeksi. Pappi/shamaani (nainen) tuli luoksemme ja saimme tehtäväksi täyttää arkun, jotta vainaja pääsisi lepoon. Liityimme pitkän jonon hännille ja aloimme muiden mukana juosta ja laulaa. Reitin varrella oli muita ihmisiä, jotka hekin lauloivat ja ojensivat ohijuoksijoille sisäelimiä ja ruokaa, kuten makkaroita. Joku ojensi minulle pieniä luurangon osia ja sain kysyttyä edelläni olevalta kuinka kauan tätä vielä jatkuu. "Viikon, jotkut tekevät tätä vaikka kuukauden, jotta kaikki tarvittava on kasassa".

Pysähdyimme monen metrin korkuisen kehyksen eteen ja jokin kone tai voima alkoi kutoa kehyksen sisälle kuviota ikään kuin unisiepparin tekniikalla. Opin että tulos olisi erilainen jokaisen vainajan kohdalla ja tässä tapauksessa kuvio muodostui ympyräksi, jonka sisällä oli tulen loimua ja revontulia.

Jatkoimme juoksemista ja lähdimme takaisin kirkolle. Loppumatkan kirkolle lensimme ilmassa. Kirkossa ei ollutkaan enää seiniä, vaan se oli suuri aukea, jossa oli pitkät rivit penkkejä. Näin muita ryhmiä jatkamassa seremonioitaan ja mekin menimme kivipaasien luo ja laskimme keräämämme saaliit alas.

Tässä vaiheessa heräsin. Äitiäni en muista nähneeni unessa ollenkaan alun jälkeen.

[liveforever]

Viime aikoina olen unissani vieraillut usein vanhassa mummilassa...

[t.touhula]

Sain työpaikan värjäämöstä ja työt alkoivat heti. Värjäämö oli tosi rähjäinen ja täynnä kaikenlaista metalliromua, ja siellä oli työssä tosi nuorta, max 20-vuotiasta porukkaa. Murehdin sitä että päälläni olivat lempihousuni, jotka unessa olivat harmaat leveälahkeiset farkut joissa oli punaisia, sinisiä ja vihreitä palloja.  
Etsin kumminkin esiliinan ja siniset kumihanskat, ja silloin törmäsin paikan johtajaan, n. 30-vuotiaaseen naiseen. Hän sanoi että työni on tuurata häntä aamupäivisin, ja työaikamme menisivät 5 minuuttia päällekkäin. Häntä tuuratessani hommani olisi putsata metalliromua nurkista ja katsoa, että nuoret työntekijät eivät koko ajan varasta kaikkea mikä irti lähtee.
Aloin sitten siivota metalliromukasoja ja sain yhden siivottua, ja alta paljastui sänky. Sitten istutin keltaisia ja violetteja kukkia paikan ulkopuolelle. Aikani siivottuani katselin ympärilleni, ja hetken oli tosi outo olo, kunnes tunnistin että katselinkin lapsuudenkotiani - paitsi että se oli erittäin valoisa ja täydellisessä kunnossa. Ja värjäämötoiminta jatkui siellä olkkarissa täyttä häkää.

Sitten ostin marketista kämmenen kokoisen elefantin, ja se katseli apaattisena vierestä kun annoin kasvihuoneessa kurkun taimiriveille ihmisten nimiä. Vein elefantin lapsuudenkotiini, parisängylle, ja se melkein kuoli nälkään, kunnes tajusin syöttää sille mätänevää jauhelihaa. Syödessään sitä se ulosti sängylle ja sitten nukahti. Näytin äidilleni että elefantti söi itsensä ihan pulleaksi, ja yhtäkkiä se kasvoi oikean norsunpoikasen kokoiseksi. Katsoin sen pikkuruisia silmiä ihmeissäni. Sitten juoksutin elefantin talosta ulos.

Olin talon vieressä, elefantti nyt reppuselässäni, oikealla kädelläni talutin sysimustaa ponia jonka kaulan ympäri meni hopeinen ketju kolme kertaa. Mietin, että jos sidon elefantin kiinni puutarhan suurimpaan puuhun, se voi vetää puun nurin. Ja jos rakennan sille aitauksen, pillastuessaan se kaataa kyllä aidan. Sitten heräsin.

Arjesta saat voimaa, juurikin fyysisestä tekemisestä tai vaikka reippaasta kävelystä. Olisi myös syytä luopua vanhoista, jo aikansa eläneistä tavoistasi sekä joistakin ummehduttavista tavaroista.

3 ketjua - minulle nousi heti Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Tarkoitan siis huomaavaani siunausta elämääsi tulossa, kunhan otat unen opetukset käyttöön.

[Lemmikki]

Uni kuvaa alitajuntasi asioitten tuomista päivänvaloon. Itse sitä teet. Elämäsi etenee paremmin kuin uskotkaan. Joki symboloi uusiin kuvioihin 'kellumista'. Et tarvitse siihen autoa, mutta onnettomuus kertoo ihmisistä, jotka sinun hyvä jättää alitajuntasi ulkopuolelle. Älä roiku heissä, äläkä annan heidän roikkua. Saturnuksellako joku vaikea kuvio kartallasi tällä hetkellä?
[/quote]

Lämmin kiitos T. Touhulalle hienosta tulkinnasta. Olen itsekin arvellut, että minussa roikutaan ja minäkin roikun ja uudet tuulet todellakin puhaltavat työelämässäni - ehkä muutenkin.
t. Lemmikki 

[t.touhula]

Onpa mukava huomata, että joistain tulkinnoistani on apua.

Kiitos Lemmikki!      


Kertokaa, kun jalkani taas ylttävät maahan!!! 

[Indium]

Hah. Tässäpä uni.

Ajelin autollani lapsuudenmaisemissa. En kääntynyt kotiin, vaan päätin tehdä lenkin kirkonkylällä. Muistelin toisessa unessa näkemääni maisemaa. Lähestyessäni t-risteystä ajoin jonkin romukasan yli, niin että pyörät eivät osuneet siihen, vaan vain ylitin sen. Taustapeilistä näin, että se roihahti keltaiseen ja vihreään tuleen. Pysäytin auton risteykseen ja tuumin, "no perhana, mun pitää soittaa apua".

Näppäilin sitten puhelimeen 112 ja soitin, kokien että se oli tehty monta, monta kertaa ennenkin. Hätäkeskus vastasi, sanoin tien nimen (vastasi todellisuutta) ja että sen päässä palaa. Päivystäjä sanoi "hyvä!" ja kuulin jo palosireenit, mutta ne lakkasivat sitten. Päivystäjä halusi keskustella kanssani siitä, mikä palaa. Autoni muuttui polkupyöräksi ja pyöräilin palopaikalle, toiselle puolen tietä.
Minä: "Se on... jokin laite. En tiedä."
Päivystäjä: "Vieläkös siitä kohtaa kulkee romukuljetukset sitä isompaa tietä? Olisiko se voinut pudota sieltä?"
Minä: "En usko että on, koska tämä on niin kaukana risteyksestä."

Kaksi paloautoa tuli ja palomiehet sammuttivat tulen. Menin katsomaan, ja tuijotin laitetta, joka olikin minua korkeampi ja näytti suurelta puntarilta jossa oli viisari jämähtänyt näyttämään numeroa 1. Kysyin palomieheltä mikä se on. Palomies vastasi hymyillen, "Se on Kati Dzonkki", sillä välin kun minä katsoin tylysti ojaan. Sitten hän jatkoi, yhä hymyillen, "Näitä ei enää juuri näe. Olit tämän vuoden viimeinen, joka soitti tällä asialla. Nyt pitää keskittyä vain palaviin taloihin", kun hypähdimme romun luota risteykseen. 

[t.touhula]

Odottelepa ind1, kun menneisyydestäsi nousee kapseloituja 'roihun'alkuja. Kun ne selvität, pysyvät lapsuuden tiestösi sivupolutkin avoimina. Selkeä uni - minulle. Uusi perusta laskeutuu sinulle, uusia tuulia puhaltelee. Sinun toimistasi kaikki poikii, joten ole rehellinen itsellesi.
Tunnet varmasti kiukkua asiasta, joka romuna tiellesi ilmestyy, mutta älä anna periksi. Palkkiona sisäinen rauha ja seesteinen tausta.

Uni tarjoaa eheyttä, itsenäisyyttä.