seuraava »

[Lilja-82]

Heip, itselleni tuli tästä aiheesta mieleen seuraava esimerkki.

Oletetaan, että kävelet kadulla ja joku on pudottanut ison rahan vahingossa kadulla. Huomaat keneltä se tippuu, mutta yhtäkkiä päätätkin, että et hiisku mitään vaan pidät rahan itselläsi.

Myöhemmin sitten iskee huono omatunto. Kumpaa alat harmitella; sitä että itse otit sen rahan kadulta vai sadatella että prkl tarviko sen toisen sillä tavalla tiputella rahojaan ja nyt minä muka olen huono ihminen sen takia kun toinen on huolimaton...?

JG, minun on vaikea ymmärtää miten ajatuksissasi on noin vahva hyvä/paha -jaottelu. Ehkä juuri tämän takia vedät puoleesi näitä voimakkaan "pimeitä" ihmisiä kun itse olet oikea "aurinko". Jotta voisit käsitellä tätä taipumustasi mustavalkoisuuteen.

Tällaisia ajatuksia heräsi.

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta enhän se edes ollut minä joka veti tuota veljeä puoleensa, vaan se serkkutyttö. Eli mikä ominaisuus hänessä on piilossa jota veli heijastaa, kun hän on ihan erilainen kuin veli.

Katso tarkemmin, en sanonut hyvä tai paha, sanoin väkivaltainen+tyrannimainen vastassa lempeä+ystävällinen.

Kyse on varmaan siitä kun henkinen voimani kasvaa, pitäisi edelleen tietää mitä kaiken kaikkiaan teen maailman kanssa.. kiellänkö sen epätodellisena, leikinkö itselläni ja muilla (tunteilla) kuin kaikki olisi mielikuvitusta, vetäydynkö "auttamisesta" ja niin edelleen. Eli onko se mahdollisesti hyvän ja pahan yläpuolelle menemistä, että vetäytyy kokemisesta? 

JOLLOINKA kohdalleni tulee tietysti mahdollisimman elämännälkäisiä ihmisiä, jotka projisoivat minulle elämänhaluaan, suhteitaan, draamojaan ja kokemuksiaan!!!!!!!!!!!! 

[kooky]

mielenkiintoisia kommentteja, valitettavasti pitää nyt lähteä koneelta...pitää palata myöhemmin aiheeseen...

[^^Queen Nefertiti^^]

Niin - edelleen olen siinä kokemuksessa että vaikka olisin miten mukava toiselle ja "hyväksyisin pimeyden itsessäni" (mitä en juuri ole tai koe itsessäni), monen on helppo olla piittaamaton, eikä siitä auta kovin monta kertaa sanoa.

Se on vähän sama kuin sen kanssa uskooko joku Jumalaan vai ei. Jos ei usko, on vaikea saada uskomaan. Jotkut uskovatkin voi olla tyranneja sen tiedän; mutta turhimpia kokemuksia minulla on ollut se kun VENAAN jonkun käytöksen muuttumista "henkisemmäksi" ja huolehtivaksi, jos tyyppi ei vaan kerta kaikkiaan ole tällainen. Seur inkarnaatiossa sitten.  (tai sitten menee vuosikaupalla.. sen seitsemän vuotta)

[Ikitosi]

Heijastuma peilistä on aina oma kuvasi - vaikket sitä tunnistaisikaan.
Peilin tarkoituksena on näyttää itsestäsi puoli, jota et muuten näkisi - käytännössä; kaivaa sisältäsi muistuma ja tunnistus tunteillesi, jotka tuo peilikuva esiin nostattaa; päästäksesi käsittelemään moista.

Ihan suoraan voi eläytyä tilaan, jossa kaikki näennäisen ulkopuoliset tapahtumat ovat 'vain' viestiä just minulle Kaikkeudelta.
Kokekaamme siis tunnontuskitta kaiken pyörivän oman napamme ympärillä:
Naapureiden riitely herättää minussa tunteita, joita just nyt olisi tarkoitus käsitellä. Jos en nyt sitä tee, seuraavalla kerralla koen näitä tunteita jossain lähempänä itseäni, ja sitten jo suoraan itseeni kohdistuneena - jos viesti ei helpommalla mene perille.

Sielumme on allekirjoittanut sopimuksessaan, mitä kaikkia kokemuksia se tänne tullessaan aikoo lävitseen suodattaa. Mutta ihmisyydessä vapaa tahto tarkoittaa käytännössä valtaa päättää oppiako nyt vai ei.

Jotkut ovat valinneet rankemman kautta.
Heidän sielunsa haluaa kokea perinjuurinpohjiamyöten läksynsä niin, että se on sitten läpisuodatettu.
Ihailtavaa rohkeutta.
 

[^^Queen Nefertiti^^]

Toivoton keskustelu - en missään vaiheessa ollut piittaamaton erästä henkilöä kohtaan varsinkaan vuosi sitten kesällä, kun ehdotin ja järjestin energiahoitoa ja keskustelin sen tuloksista. Hän oli lähes kiukkuinen minulle, kun ystävällisesti puhuin asiasta ja toukokuusta asti kysyin - minkä taas tulen kysymään - MIKSI et voi olla ystävällinen?

Ehkä joissain suhteissa vain rakkaus on liian kipeää joten toinen torjuu sen suuren asian mitä toinen tarjoaa, jos itse ei pysty antamaan samaa. Kylmyys on suojautumista.

Joillekin röyhkeys on menestystä.

Mutta ehkä sittenkin olin piittaamaton, vaikken sitä tajunnut, tai ainakin voin olla nyt, kun LÖYDÄN itsestäni kyvyn olla piittaamaton ja auttamatta. Siinä on kova etsiminen ja käsittely, toisilta se käy kuin luonnostaan.

Otetaanpa asia kerran vielä. Olen nyt "hyväksynyt pimeyden itsessäni." Muuttuuko joku suhteeni? Miten? Vai muuttuuko vasta sitten kun teen jotain pimeää ja kylmää? Vai kenties vasta kun vapaudun ihmiselämästä ja menen kaiken yläpuolelle? Jatkanko rakastavalla vai piittaamattomalla linjalla? Vai onko kenenkään muun käytös TOSIASIASSA selitettävä minun kauttani lainkaan?

Onko kaikkien välillä "sielunsopimus" vai pelkkää satunnaista erilaisten yksilöiden palloilua?

Mikä on esimerkiksi äiti Amman pimeä puoli? ? ? ?

[kooky]

 

Vai onko kenenkään muun käytös TOSIASIASSA selitettävä minun kauttani lainkaan?

Niin...


Kuvittelen vaikka tilanteen, että minulla on kovat vatsavaivat, ja olen pahalla tuulella. sitten vaikka keskustelen täällä foorumilla, ja joku onnistuu loukkaamaan minua sanoillaan, ja tulen vielä pahemmalle tuulelle. Minulla on sen jälkeen tapaaminen kaupungilla ystäväni kanssa. Tapaamisen aikana minua vaan yksinkertaisesti ärsyttää (ystäväni käyttäytyy minua kohtaan ystävällisesti) ja lisäksi ystäväni kampaus on vielä tosi hyvännäköinen (ja omani hirveä mielestäni). Minua v-tuttaa päivän epäonnistumiset ja ystäväni kampauskin saa minut kateelliseksi...tunnen itseni vielä kaikenlisäksi epämiellyttävän näköiseksi. Ystäväni saa kohteliaisuuden ventovieraalta mieheltä ja hän sattumalta löytää kaksikymppisen tienposkesta. Minua on koko päivän ottanut päähän kaikki mahdolliset asiat ja alan sitten piikitellä ystävääni ja käyttäytyä ilkeästi häntä kohtaan.Ystäväni pahoittaa mielensä ilkeydestäni, mutta ei näytä sitä suoraan...miettii sisimmässään että mitähän hän on mahtanut tehdä väärin.

Tämä oli täysin mielikuvituksellinen tilanne. Mutta siis tässäkin tapauksessa minun ilkeä käytökseni kertoisi siis ystäväni pimeistä puolista?

[Keho]

Suosittelen jälleen kerran lukemaan sen Tunnista varjosi, hyväksy itsesi -kirjan, Debbie Fordin kertomana, sillä se osaa selittää sen oikein, miten sen itsekin jo näen! 

[kooky]

kiitos vinkistä, pitää tutustua kirjaan

[Lilja-82]

Niin, mielestäni tässä nyt unohdetaan se, että joskus myönteisiäkin ominaisuuksia projisoidaan toisiin, jos niitä ei sillä hetkellä voi tai pysty uskomaan itsestään.

Tuossa kuvitteellisessa esimerkissäsi Sign näkisin, että siinä enemmänkin on kyse juuri siitä, että ystäväsi heijastaa sinulle niitä myönteisiä ominaisuuksiasi, joita et sillä hetkellä pysty kuitenkaan itsessäsi näkemään ärtymykseltäsi ja harmistuneisuudeltasi.

 

[Aniel]

Tuli mieleeni se, että "minun henkinen kasvuni laittaa toisetkin kehittymään..." Jos minä olen valo, niin toinen Todella kokee itsensä heikkoudet ja ns. varjon voimakkaana, mitä hän ei välttämättä kestä... kun polariteetti kasvaa niin suureksi... On pakko muuttua, mutta muutosta vastaan taistelee...

näköjään Lilja-82 ehti sanoa sen ensin... 

[^^Queen Nefertiti^^]

Olen lukenut Fordin kirjan ja vieläkään en koe että minussa on riittävästi pimeyttä ja varjoja, joita jonkun pitäisi kaivaa minusta ulos silloin, kun yritän hänelle vain hyvää.

Eli .. palaamme pisteeseen a .. älä yritä auttaa ja neuvoa.. se muuten on helpompaa noilla energiahoitajilla, koska kun he auttavat ja kuonaa tulee ulos, eipä ole henkilökohtaista ilkeyttä varmaan asiakkailla heitä kohtaan?  ELI INTI noin se on. Ei se että minusta pitäisi kaivaa jotain ulos, jota siellä ei välttämättä ole enää liiemmin, vaan toisessa se lähtee purkautumaan ja tulee ulos mielenkiintoisilla tavoilla.

JA just sign, jos joku näkee valon toisessa ja positiivisuuden, oma negatiivisuus saattaa tehdä tepposia. Hyvä, tämä etenee, katotaan eteneekö suhteet.

[Aniel]

Eli .. palaamme pisteeseen a .. älä yritä auttaa ja neuvoa.. se muuten on helpompaa noilla energiahoitajilla, koska kun he auttavat ja kuonaa tulee ulos, eipä ole henkilökohtaista ilkeyttä varmaan asiakkailla heitä kohtaan?  ELI INTI noin se on.

Nyt en pysynyt enää perässä... 
jos tarkoitit, että minä halusin olla ilkeä, käsitit väärin. Tarkoitin todellakin sitä, että sinä voit olla henkisesti kehittynyt, jolloin nuo ei-niin-pitkällä-olevat kokevat itsensä huonommaksi ja koska teillä on läheisempi suhde kuin potilas-hoitaja... kakkaa lentää.

Mutta nyt alkaa kyllästyttää tämä jauhaminen...  moi.

[maallikko]

Hei!

Sellaisen havainnon tein tästä keskustelusta, että ihmisillä näyttää olevan odotuksia toistensa suhteen ja siellä missä on odotuksia on myös manipulointia ja sen vastustamista. Vaikka tämä näyttäisi menevän Jupitergirlille,niin tämä ei ole henkilökohtaista. Jokainen voisi miettiä tahollaan miksi haluaa niin kovasti esimerkiksi auttaa toista? Jos nyt auttamisesta puhutaan niin onko se siksi, että henkilön sisällä elää pieni sosiaalitantta, joka ei voi olla auttamatta. Auttamatta jättämisestä seuraisi vain kamala syyllisyyden tunne. Ehkä toista auttaa, koska jonkun kurjan auttamisesta saa pisteitä ja voi siten laskelmoida nousevansa sosiaalisilla portailla. Tietenkin toista voi auttaa myös ihan aidosti ilman salaista oman edun tavoittelua ( etu sekin on ettei tunne syyllisyyttä ), mutta se lienee harvinaista.
   Muutama vuosi sitten olin kovasti maailmantuskissani, kun pähkäilin tätä asiaa ja tulin lopulta siihen tulokseen, että oma-aloitteisesti ei oikeastaan voi auttaa ketään. Tajusin että mitä enemmän minun tekee mieli auttaa jotain sitä todennäköisempää on, että minulla on jokin salainen, raadollinen motiivi. Tähänkin keskusteluun tulin pyytämättä mukaan ja se vähän häiritsee
No, kuitenkin olen kai auttanut ihmisiä pyytämättäkin, mutta ne ovat olleet sellaisia päähänpistoja.
   Olen miettinyt tuota manipulointijuttua paljon ja mielestäni se on suoraa seurausta siitä, ettei voi hyväksyä maailmaa, läheistä jne sellaisena kuin se/hän on. Ja se, että omasta hyväksymättömyydestä käsin aloittaa maailman tai sen läheisen ihmisen muuttamisen, on ensinnäkin hullua ja toiseksi se on väkivaltaa. Kuten tunnettua väkivalta synnyttää väkivaltaa. Eikö voisi vaan hyväksyä? Jos joku on tyranni ja maailman ilkein ihminen niin pakkoko sen ihmisen seuraan on hakeutua? Tiedän kyllä, että lapset joutuvat elämään tyrannin vallassa, kun ovat lapsia, mutta tarkoitankin aikuisia. Jos teillä olisi tuttu, joka aina metsässä ollessaan pyrkisi kyykäärmeitä silittämään ja olisi tullut tässä hommassa kyyn puremaksi ja sairaalaan viedyksi useita kertoja ja vielä väittäisi, ettei ne tarkoita mitään pahaa, niin kai jokainen pitäisi tätä tyyppiä hulluna.
   Jos toista ihmistä voisi katsoa ihan rauhallisesti ja hyväksyen niin kuin jotain eläintä katsotaan niin ehkä ei olisi niitä epärealistisia odotuksia eikä tarvitsisi myöskään altistua toisen manipulointiyrityksille, koska näkisi heti mihin toinen pyrkii. Mutta niin kauan kuin on etukäteen päättänyt millaisena maailman ja ihmiset siinä näkee, sekasotku jatkuu. Maailmassa kaikki on hyvin, ihminen odotuksineen ovat ongelma ( hyväksytään sekin ).    

[Holly Fruit Cake]

Jään miettimään ihmisten motiiveja toisiaan kohtaan.  Ja persoonan muutoksia.

Kannattaisiko miettiä omia motiiveja, eikä niinkään muiden???