suunnittelin just tontun mallia pienten sormien leikattavaksi..
mut oikeesti,
voisit hyödyntää ap
:n sijainnin kirjoittamalla,
aattelin tuollakin Gerdan kuvauksessa,
semmonen tietty kirjoitustyyli,
parissa sanassa sata tunnelmaa,
tai ainakin ite lähdin miettimään esim. kauno G:tä,
siis siihen hyvään aikaan kun muste piti kuivata imupaperilla kaunokirjoitusvihosta,
ja miten oon aina tykänny isosta G kirjaimen muodosta,
vähän samaa kuin 5 numerossa, pehmeä kaari ja sitten se kulma.
Meijän kouluaikaan (vähän jälkeen kivikauden) alalenkit olivat lenkkejä;
kauniita pehmeitä, liukuvaa, soljuvaa, yhtenäistä koko kirjoitus.
Ja Gunilla sitten, se Gulla tyttö kartanossa, se kirjasarja,
ahmin sen pienenä tyttönä, kuvittelin itteni torpantytöstä vaihdokkaaksi,
vaikken torpantyttö ollutkaan,
meillä oltiin kartanolla jos oltiin pihassa niinkuin Pohjois-Savossa sanovat ollessaan kotona,
ja mitenkähän ne sanovat Lapissa,
kun ollaan kotoa tavotettavissa.
Jos ei oltu kartanolla niin se tarkoitti että jossain pellolla, ei kauempana kotoa.
Sitten mä etin mytologia kirjan ja Siperian sivuilta löysin revontulet,
kuolleet sielut viheltävät tulissa ja jos siihen vastaa, niin revontuli tulee lähemmäksi,
ja että revontulia pidetään jälleensyntymistä odottavien sielujen merkkeinä
ja sitten siellä oli juttu vanhasta ukosta,
joka oli parituhatta vuotta vanha siksi että sillä oli muutama sielu tuikussaan varastamassa tulilta uusia sieluja,
ukko pysyi nuorena,
ja sitten yks revontuli tuli ja pelasti ne sielut ja sitten se ukko kuolla kupsahti.
Mut en mä löytäny Gerdaa...
kaikkee muuta
Miltähän se Anderssonin käärinliina eiku sairaalavaatekierrätysjuhlapuku oikein näytti..?
