Onnea meryemille uudestisyntymisen johdosta!

Näin PIKKUISEN jälkijunassa

En ole täällä hetkeen ehtinyt pyörähtää. Elämää on ja vilskettä, tuntuu että on sellaisessa imussa elämän pyörteessä. Hiukset hulmuaa ja sitä koittaa vaan pysyy vauhdissa mukana. Mitään ihmeellistä ei tapahdu mutta pieniä asioita, arkee ja arkee. Työtä ja työtä. Vähän oli huviakin ja sen jälkeen väsytti.
Voi elämä. Ja joulu. Kuulun muutamaan äitiryhmään netissä. Ahdistaa ne joululahjakeskustelut. "Mitä ostaisin lapsille, kun niillä on jo kaikkea, mutta pakko jotain ostaa kun on tapana että aamulla aattona saavat jo heti avata pari lahjaa" "mitä toivoisin sukulaisten ostavan lapsille, kun kaikki kyselee" ps. meillä ei ole kumpaakaan noista "ongelmista". Meidän lapsilla on aika vähän leluja. Yks toive on viety eteenpäin, sukulaisilta tulee pari lahjaa, ei pariakymmentä. Aikuisten kesken ei vaihdeta lahjoja perheessä/suvussa.
Prkl. Joulu, mä rakastan sitä. Koska siinä on tunnelmaa. Minä en oo perinneihminen mut jouluaattoon kuuluu riisipuuro, sauna, hyvät (joulu)ruuat, hautausmaallakäynti ja tiivis rakkaudellinen läsnäolo oman perheen kesken omassa rauhassa. Ne lahjat tulee siinä sivussa, mutta musta se ei oo mikään perimmäinen merkitys. Joulu on perheen ja rakkauden juhla, ei mikään materialismihelvetti.