Kyllä on Tuonelan rajanvartijallekin kova paikka ja

riittää, kun oma rakas on lähdön edessä. Minun on hänet tuolle puolen saateltava, ei ole enää vaihtoehtoja

Jaksanko yksinäinen kulkija, surussani?
Jaksan, vaikka maassa makaisin, vaikkei jalat päiväkausiin yhtään kantaiskaan, vaikkei pääni tyynystä nousiskaan.
En yksin oo kuitenkaan. Toinen tassutin kaverikseni jää kanssani vielä polkuja kulkemaan.
Tiedän, vielä näemme siellä, missä kaikki hyvin on
