seuraava »

[Suomityttö]

Hyvää Ystävänpäivää kaikille astrolaisille! 

[Varjotar]

Valtavan paha olla

[Tiigris]

Miksi on paha olla? 

[Varjotar]

Rakas perheenjäsen on poissa

[Suomityttö]

Otan osaa Varjotar!

[Tiigris]

Varjotar, voimia!

Emme ole yksin... Jotenkin sitä asiat järjestyy... Suru menee kun sen antaa mennä.. Toivottomuuden tilalle tulee toivoa ja pimeyteen valoa... Yksinäinen löytää ystävän... Sotku siivotaan... Kaikki menee aaltoliikkeessä ja mikään olosuhde ei onneksi ole ainaisesti vallitseva, paitsi rakkaus jos sen haluaa säilyttää sydämessään palavana liekkinä koko ajan..

Minun tämän päivän pohdintaa; kuka minut määrittää, jos en minä itse? Kaikki muut ja silloin menen sekaisin ja kärsin saamastani kritiikistä ja arvostelusta. Mutta jos minä itse tiedän että olen tällainen ja hyvä niin, niin silloin en tarvitse muiden mielipiteitä. 

Oli aikoja jolloin mulla oli aikaa ja rahaa pyöriä itseni ympärillä ja miten paljon näinkään vaivaa ihan pelkästään siihen että yritin rakentaa itseni ympärille jotain mikä tekisi minut muiden silmissä hyväksi... Mietin miten paljon menikään rahaa uusiin vaatteisiin ja asusteisiin ja meikkeihin...

Nyt olen myymässä sitä kaikkea roinaa mitä minulla on (no ei ole edes paljoa koska en muutenkaan oo mikään hamstraaja ja aika hyvin oon pistänyt kiertoon aina muuttojen yhteydessä)... Myyn jopa sellaisia juttuja mistä oon aatellut että tää ois kiva pitää. Ajattelin nyt vapauttaa ne tavarat, olkoonkin vaikka muisto jostain kaukaa. Pari asiaa voin pitää. Mä olen muuten repinyt ja polttanut paksun päiväkirjan johon kirjoitin 13-16-vuotiaana. Se oli niin hirveää epätoivoa ja itsetuhoista shittiä ja sekavia poikakaverikuvioita et aattelin, et en mä tarvii sen kirjan energioita, vaikka ihan "hauska" vois olla lukee sitä 50-vuotiaana. Kun mitäs mä silläkään oisin oikeesti tehnyt, se ois vienyt vaan tilaa kaapissa. Hävitin myös elinikäisen kirjeenvaihtoni. Astiat ja maljakot yms kaikki kiertoon mitä ei käytetä. Joo, jopa sellaiset mitkä on muka arvokkaita, mitäs mä hautomaan niitä kaapeissani jos ne on musta rumia... Olen laittanut eteenpäin lahjaksikin saamia asioita... Ja lasten leluja, ei ne tarvii niitä niin paljon.

Mitä tehdä tavaroilla joita ei käytä, ne tukkii energiaa. Jos ne on onnellisempia jossain muualla kuin meillä. Ja mä saan niistä rahaa, millä voin ostaa kaupasta ruokaa.

[Varjotar]

Mua jaksaa kiinnostaa, miksei kukaan oo mulle kertonut mikä mä oon? Miksei kukaan oo kertonut mulle mikä mun tarkoitus täällä on?
Vai meneekö se niin, että itse vastauksensa etsivät ei neuvoja poluillaan tarviikaan? Ne on tarpeeks vahvoja kaikki läpi kulkemaan?
Mun mielestä vastauksia ei pidä koskaan pyytää, vaan kertojan täytyy ne itse todella tietää voidakseen asiassa auttaa..

Semmosta mä eilen mietin taaksepäin katsellessani, minne on mun kaikki ystävät menneet? Ne ystävät, johon todella joskus luotin?
Ne, joiden kanssa aamun tunteihin asti tuopin ääreillä roikuttiin ja elämälle naurettiin?
Missä on se ja ne, jotka perään katsoi ja nukkumaan laittoi? Kaipaan ihan kaikkia!

[Eklektikko]

Mua jaksaa kiinnostaa, miksei kukaan oo mulle kertonut mikä mä oon? Miksei kukaan oo kertonut mulle mikä mun tarkoitus täällä on?
Vai meneekö se niin, että itse vastauksensa etsivät ei neuvoja poluillaan tarviikaan? Ne on tarpeeks vahvoja kaikki läpi kulkemaan?
Mun mielestä vastauksia ei pidä koskaan pyytää, vaan kertojan täytyy ne itse todella tietää voidakseen asiassa auttaa..

Fyysisen tason testi on osin nimenomaan sitä, heräätkö huomaamaan mitä todella olet (=osa Jumalaa joka on tahallaan unohtanut mitä on kun inkarnoituu tänne) ja huomaamaan sen että tämä fyysinen taso on harhaa, ilman että kukaan kertoo/todistaa sinulle sitä ulkopuolelta.

[Varjotar]

No mut miks joilleki kerrotaa mitä ne on olleet? Mulle ei kukaan oo kertonut.. Eikä mitään muutakaan.

Aijai ja voivoi kun nyt kasvavaa kaksoissielua? nii kiukuttaa kun en anna mitään takaisin. Aijai sitä itkupotkuraivon ja tahtomisen määrää.
Mutta tiedän, niin on oikein.

[Suomityttö]

Tämän päivän ensimmäinen lukukokemus oli HS:n artikkeli Omaisen surusta. Tämä on mietityttänyt minua aikaisemminkin. Miten jäljellejääneet omaiset voivat tällaisesta selviytyä? Mitä tapahtui ja miksi?
http://www.hs.fi/sunnuntai/Omaisen+osa/a1397799276234

[Varjotar]

Enempää en osaa sanoa, mutta tunnen, että hän, joka vei rakkaansa mukanaan...
Tahtoi pitää heidät ja tiesi, että vain näin se on mahdollista. Suljettujen lauseiden takaa, on paha sanoa onko tuo sielu isketty ns. kiveen liian monta kertaa ja ymmärtänyt liian paljon.. 

[Suomityttö]

Kiitos Varjotar! Kauniisti sanot vaikean asian. Näinhän se on.

[Varjotar]

Tänään ennustetaan säätä.
Nauretaan elämälle ja sen tempuille.
Ikävöidään ja muistellaan menneitä ystäviä ja sytytetään kynttilöitä.
Pidetään hauskaa ja rakastetaan maailmaa ja toisiamme.

[Verninia]

On ystäviä, on ihmisiä, on kohtaamisia ja kontakteja. Toiset jää, joku kulkee ohi, asioita jää kesken, asioita jää leijumaan eikä kaikkea ymmärrä heti. Miksi parisuhde vetää usein ystävät erilleen?

Viisi vuotta sitten elämässäni oli kontakti, jonka kanssa puhuimme, kanavat oli välittömästi auki. Ensimmäisiä kohtaamisia, joista tietää että tässä on joku suurempi asia kyseessä, imu on niin iso. Yhtäkkiä yhteydenpito lakkaa ja sanat häviää sen mukana. Hyväksyn, näen onnellisia naamoja ja ajattelen että jos hänellä on hyvä näin, en sotkeudu tähän kuvioon enempää, kun se ei tunnu luontevalta.

Viiden vuoden jälkeen hän tulee vastaan, tunnistan jo kaukaa. Olenhan minä miettinyt ja toivonut hyvää, kuitenkaan sitä hänelle kertomatta. Istumme alas. Tunnen tuon ihmisen, vaikka olisin monta kiertoa erossa: ulkonäkö muuttuu, tilanteet muuttuu, mutta tiedän heti että kerron kaiken kaikesta, kaikesta siitä mitä muille ei pysty tai voi, hän saa sanat, hän saa sanani sateena.

"Ei menny kun kakskyt sekuntia ja me ollaan heti näissä puheissa", hän sanoo ja minä mietin, että juuri niin se meneekin.

[Fawn]

Verninia, kunpa mullekin kävisi noin. Vihaan myöntää edes itselleni, mutta kaipaan ihan hirveästi erästä ihmistä, jonka kanssa yhteyden pito loppui pari kolme vuotta sitten. Pitkä ystävyyssuhde kuivui kasaan väärinkäsitysten, masennuksen ja itsensäetsimisen seurauksena. Onneksi mä tiedän, että tällä ihmisellä menee nykysin tosi hyvin. Välillä sitä vaan miettii, että mikä mussa on pielessä kun muistelen sitä ihmistä vieläkin.