seuraava »

[Tiigris]

Kiitos teille   Joo, joskus ne pelot on kyl vähän älyttömiä (esim joku esiintymispelko ku luulee kuolevansa siihen yleisön eteen tai pelkää et koko yleisö alkaa huuteleen vihamielisyyksiä sulle yms outoa mitä nyt ei tosielämässä juuri tapahdu)..
Kyllä pojalle tuli otsaan aikamoinen kuhmu ja mustelma, et ei se mikään ihan pikku kopsahdus ollut..

Tässä on juuri se et äitinä mun tuollaisissa tilanteissa täytyy tehdä se päätös, et lähdetäänkö nyt varmuuden vuoksi päivystykseen vaikka todennäköisesti tuo on vain pikku harmiton päänlyönti. Mä oon ihminen joka lähtee omien vaivojensa takia juuri koskaan mihinkään varmuuden vuoksi, mutta lapsen kohdalla mulla onkin vastuu toisesta ihmisestä - mitä JOS onkin aivotärähdys. Mitä JOS onkin kallonsisäistä vuotoa ja kun annan lapsen nukahtaa, se menee koomaan? (aivovammapotilas ei saa nukahtaa ennen tutkimuksia tuon koomavaaran vuoksi).. Mitä JOS ihan mitä tahansa, mutta minä annan sen tapahtua vain siksi, että ajattelen liian leppoisasti et "ei tässä nyt mitään"...
No, nyt se poika ainakin oli tällä kertaa ihan hyvävointinen ja normaali, et selvästikin tuo oli vaan perus kopsahdus..
On se jo sata kertaa aikasemminkin kolauttanut itsensä, mut mä en turru siihen.
Tottakai mä tahdon suojella tota kullan arvosta pikku nuppia enemmän kuin mitään.

Kullan arvoinen nuppi lähti isukkinsa kanssa mummulaan tsekkaamaan uusia ovia ja ikkunoita..
Mulla on hyvää aikaa laskeskella kaloreita. Oon nyt kolmatta päivää tämmösellä dieetillä et oon laskenut valmiiksi erilaisia ateriakokonaisuuksia niin voin sit niiden avulla helposti katsoo et söisin päivässä noin 1600 kcal, siitä tulee just ok kalorivaje et laihdun silleen rauhaksiin. Tavote on et mun rantakunto ei ois luokkaa hylje, vaikka siis hylkeet söpösiä onkin.

[Tiigris]

Mullekin tulee kauhuskenaarioita, nykysin onneksi harvemmin ku ennen. Toisinaan tosi stressaantuneena jonkinlaisia pakkoajatuksia tyyliin "lyön varmaan itteäni tällä puukolla nyt vatsaan ku pilkon porkkanaa" tai jotain, mutta ne menee nopeasti ohi ja on vaarattomia.

Mulle tuli joskus sellanen pelko etten voinut pitää keittiöveistä kädessä, jos meidän kissa oli keittiössä. Jos mulle tulee yhtäkkiä joku pakkoliike, et keihästän sen veitsen kissan läpi.
Ja joskus koulussa kesken kokeen kun oli hiljaista, kaikki vaan kirjotti keskittyneesti, mä pelkäsin et mitä jos mä alan yhtäkkiä suureen ääneen puhumaan jotain sekavaa ja päästelemään outoja ääniä ja kiljumaan ja itkemään ja nauramaan.

Jotenkin sitä vaan tulee sellasia pelkoja et yhtäkkiä menettää hallinnan ja tekee jotain järjetöntä/noloa/vaarallista/täysin epätodennäköistä.

Näin kirjotettuna tuntuu tosiaan siltä et jessus, toi ihminen kaipaa jotain hoitoo... Ai nii, ne olikin mun omia ajatuksia..

[Indium]

Kato, mullakin on tommosia, että luentosalissa istuessa ajattelen että mitäs jos lyönkin edessäni istuvaa niskaan. En tietenkään tekisi niin, mutta päähän tulee pyörimään tommonen kummallisuus. Nuorempana aattelin että entäs jos saan koulussa sairaskohtauksen, tipun lattialle tuolilta tms... Kaikenlaisia sitä.

[Kuuhilda]

Mulla ei ole tommosia. Eka ajatus oli kyllä että siis mitä että?
Mutta oonko minä sitten jotenkin epänormaali kun ei ole? Enkö uskalla ajatella tuollaisia skenaarioita jostain syystä? Hmm.
On mulla kyllä esim. sillon Kauhajoen koulusurmien aikaan ollu paljonkin kuvittelua siitä, mitä tekisin ja miten toimisin jos semmonen tilanne tulis päälle, kun koulussa oltiin sillon, ja pari meistä vielä tunsi niitä Kauhajoella kuolleita...
Mutta taitaa olla eri asia?

Ja oon toki ajatellu, että mitä sitten jos joku laps vaikka kuolis, mitä sitä tekis, miltä se tuntuis yms.
Ja tietysti sitä kuvittelee aina kaikkea kummallista mielessään...

[Kuuhilda]

Okei, eli taidan olla tosiaan omituinen kun mulla ei näitä ainakaan tässä muodossa oo...
Mielenkiintonen juttu.

Kuu on ollu kyllä upee,  ja ihan mukavakin kun ei oo sekottanu nyt ollenkaan 

[Pakolainen]

Mulle tulee kans näitä, mutta minusta ne on vähän erilaisia. Mä sanon niitä MitäJos-ajatuksiksi, logiikkana on että ne alkaa aina sanoilla "mitä jos" ja sitten seuraa jotain aivan surrealistista joka rikkois sen ympäröivän sosiaalisen tilanteen radikaalisti. Se on minusta sitä, että ihminen tiedostaa, ettei niin saa tehdä, ja heti tulee se "mitä jos sittenkin teen"-ajatus.

Lacan kutsui tätä sanalla "lack", en tiedä miten se on suomennettu mutta "vaje" vois olla aika hyvä Komedioissahan näitä juttuja joskus tehdään, rikotaan kunnolla rajoja ja pistetään joku alaston ukko istumaan ja huutelemaan luennolle. Säännön rikkomisesta syntyy vaje, tai halu, niille jotka tottelee näitä rajoja

Toisaalta ne vois olla myös ihan tylsistyneen mielen tahtoa rikkoa rajoja, että se tylsyys loppuis.

*A*

Hirveästi katkerana ihmisenä olen näitä skenaarioita läpi käynyt ja jotenkin erotellut sen katkeruuden tylsyydestä. Mielestäni tuollainen ajattelu, siis kuvittelu, on sitä itsensä viihdyttämistä. Onhan se eräänlaista fantasiaan karkaamista kesken jonkin, joka ehkä tuntuu itselle ei-miltään. Jos mennään syvemmälle tasolle asian kanssa, ehkä sellainen ajattelu on jotain selviytymistä, itsensä asettamista tilanteen ulkopuolelle kun ei ole "kotipesässä" tai vastaavaa, jotain hektisyyden ylläpitämistä?

Kerran uskonnontunnilla yläasteella opettaja, semmoinen kiihkoilija joka aina huusi koska luokkamme oli rämäpäitä täynnä - tähän väliin sellainen selvennys että meidän luokallamme oli opiskeluun kyllästyneitä rämäpäitä kun taas rinnakkaisluokalla oli elämään kyllästyneitä, kriminalisoituvia rämäpäitä - ja huudettuaan viikon valitti äänen katoamisesta ja kurkkukivusta, kysyi kerran minulta jotain kysymystä ja kun koitin lukea kirjasta, pääni käsittääkseni löi muutaman sekunnin tyhjää ja rupesin naurunkikatuksen remakkaan siinä sitten. Tilanne oli jotenkin niin makaaberisti aseteltu, ettei kukaan muu nauranut vaan katsoi kummastellen - ehkä huolestuneena. Sitten joku muu kuitenkin luki tekstin.  :

Minä nukuin hyvin, heräsin puoli kahdeksan. Olin kyllä niin väsynyt, kuu taisi ladata sitten akkujani kun nyt olen kovin pirteä? ^^

[SanctAstra]

Ja taas nukuin kuin tukki täydenkuun aikaan. Olisin varmaan nukkunut pidempäänki, mutta arkiaskareet odottelivat. Eikä ollut edes mitään mielenkiintoisia uniakaan, pelkkiä joutounia ja energian keruuta koko yö. =)

Niin ja tervehdys taas pitkästä aikaa. En olekaan täällä muistanut käydä aikoihin, kun on pitänyt tehdä maadoittavia asioita todella paljon.

 

[Kuuhilda]

Töitä pukkaa yhtäkkiä joka puolelta 
 

[Eklektikko]

[hups laitoin viestin väärän ketjuun, joten poistan ja laitan sinne minne kuuluu]

[Kuuhilda]

No vähän kaikkea, sitä mitä saa.
Mutta pääasiassa hoidan elukoita ja opiskelen yhdistämään sen ihmisten hoitamiseen.
Erinomainen tilanne tän työtarjonnan suhteen, kun on tarjolla sekä ihmisten hoitoa että hevosten, ja vielä niin, että ne saisi yhdisteltyä...

[Amber]

Itselle on joskus juolahtanut mieleen, että mitäs jos leikkais puukolla mahansa auki ja kaivelis suolia ulos&heittelis niitä ympäriinsä Ja kaikenlaista muuta "mielenkiintoista".. Kavereilla myös näitä samantyylisiä juttuja, joskus juteltu paljonkin näistä

Harakiri?

[Pakolainen]

Itselle on joskus juolahtanut mieleen, että mitäs jos leikkais puukolla mahansa auki ja kaivelis suolia ulos&heittelis niitä ympäriinsä Ja kaikenlaista muuta "mielenkiintoista".. Kavereilla myös näitä samantyylisiä juttuja, joskus juteltu paljonkin näistä

Harakiri?

Ei, vaan se vaan olisi erittäin näyttävä teko Varsinkin jos valkkais sellaisen paikan missä olisi paljon yleisöä.

Harakiri?

[Pakolainen]

Harakirikin varmaan Siinähän on nähtävästi kyse kunniamurhasta tms., mutta ajan omalla ajatuksella takaa sitä että kaikki toiminta -niin itsetuhoinen kuin rakentavakin- pitää kuvata yleisölle mahdollisimman näyttävästi. Tosin en ajatellut, että suolien uloskiskominen olisi edes itsetuhoista vaan vaikkapa näyttävä temppu

Performanssitaide ja Marilyn Manson?

[Indium]

Voi luoja... olin opiskelijabileissä ja tämmöseen aikaan tuli tultua kotiin. Elämäni yllätyksen koin sieltä pois lähtiessä.


Elämä on ihmeellistä. Onneks oon täällä enkä missään muualla. 

[Kuuhilda]

Harakirikin varmaan Siinähän on nähtävästi kyse kunniamurhasta tms., mutta ajan omalla ajatuksella takaa sitä että kaikki toiminta -niin itsetuhoinen kuin rakentavakin- pitää kuvata yleisölle mahdollisimman näyttävästi. Tosin en ajatellut, että suolien uloskiskominen olisi edes itsetuhoista vaan vaikkapa näyttävä temppu

Performanssitaide ja Marilyn Manson?