Ihmisellä on taipumus uskoa omia ajatuksiaan silloinkin, kun ne tuottavat tavaraa jolle toisten suusta kuultuna nauraisimme ja jota silloin emme alkuunkaan uskoisi.
Erityisen tehokas aivorustinkimme on pyörittelemään mahdollisesti pelottavia/ahdistavia ajatusketjuja, luultavasti sen vuoksi että se on edistänyt luonnonoloissa hengissä selviämistä. Geenejä ei kiinnosta onnellisuus, pelkästään geenien siirtyminen seuraaville sukupolville. Toisaalta luonnonolosuhteissa maailma on kovin erilainen kuin nyt ja ne eteen tulevat pelättävät asiat ovat kovin konkreettisia ja rajoitettuja määrältään. Tämä lapsen pään kolauttaminen ei toimi esimerkkinä, sillä sellaista voi tapahtua siellä savannillakin, mutta joku voi vaikka ahdistua maanjäristyksestä toisella puolella maailmaa vaikka itse elää täällä missä maankuori on niin vakaa että vain pikkutärinöitä on odotettavissa. Ne kivikautiset aivot kas kun eivät ymmärrä maailmaa oman heimon/perheyhteisön ulkpuolella ja olettavat että kaikki tieto mitä saamme koskee mahdollisesti myös omaa elämäämme.
Omia ajatuksiaan voi oppia hallitsemaan. Hyvä opus tähän - myös niille joilla ei ole varsinaisesti hankalia pelkoja eikä paniikkihäiriötä:
Vapaaksi ahdistuksesta: työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Bourne, Edmund J. Kustantaja: Lyhytterapiainstituutti oy (2010)
Ko. kirjassa on nimittäin yksi luku joka koskee nimenomaan ahdistusta/pelkoja aiheuttavia ajatuksia ja sen soisin ihan jokaikisen kansalaisen lukevan, voisi hyvin kuulua vaikka peruskoulun opetussuunnitelmaan. Mutta tässä ensiapua, jos englanti sujuu:
http://powerstates.com/10-cognitive-thinking-errorsTuo on hyvä linkki sikäli, että siinä kerrotaan myös mitä niille ajatuksille voi tehdä.
Summa summarum: Meidän kuuluisi olla ajatustemme isäntiä eikä renkejä. Jos ajatukset aiheuttavat ahdistusta/pelkoja, ne ovat päässeet isännän paikalle. Ja kaikkea mitä omassa päässä pyörii ei kannata uskoa. Joskus voi auttaa että kirjoittaa ahdistavat/pelottavat ajatukset paperille, niiden mahdottomuus/naurettavuus tms. voi tulla näkyviin jo pelkästään siinä että ne näkee kirjoitettuna, jolloin ne menettävät voimansa. Ja niiden kanssa voi 'keskustella' esittää vastaväitteitä, mitä tuossa ylläolevassa linkissä onkin sivuttu.
Joistain palstan lukijoista saattaa tuntua että aina tuputan tuota samaa kirjaa ja kognitiivisten vääristymien listaa, mutta silloin kun on puhe ahdistavista/pelottavista ajatuksista, tämä on ainoa asia jonka olen itse käytännössä kokenut vaikuttavan niihin. Ajatuksia on lähes mahdoton karkottaa päästään, ellei ole suunnilleen meditoinnin ammattilainen. Kokeilkaapa vaan olla ajattelematta vaaleanpunaista elefanttia... onnistuuko? (Hetkellinenkin ajatus vaaleanpunaisesta elefantista, lyhytkin välähtävä kuva, lasketaan epäonnistumiseksi.) Sen vuoksi ainoa keino tehdä mitään niille ajatuksille on tuoda ne kunnolla näkyville ja esittää niille vastaväitteitä. Näin ainakin omalla kohdallani, olen päässyt tästä ilmiöstä kokonaan eroon.
Mutta tuo lapsen pään kolautus on aika huono esimerkki tällaisesta asiasta, sillä sen pelon takana on ihan järkevä tietoisuus siitä kuinka helposti päävammoja voi tulla. Ne ovat siis ainakin hetken aikaa kolauksen jälkeen järkeviä pelkoja ja muuttuvat järjettömiksi vasta sitten, kun on käynyt ilmi että lapsi on ok ja ajatukset silti vain jatkuvat.
