Arvatkaa mitä...
Tai niinkuin tämä teidän elämään jotenkin vaikuttaisi, mut meillä kävellään ilman tukea!

Eilen se alkoi ja harjotukset jatkuu koko ajan! Kävelee noin 5 askelta ilman tukea ja sit kaatuu tai laskeutuu kyykkyyn ja nousee hetken päästä uudelleen ylös..

Sen lisäks hän oppi pari päivää sit taputtaan käsiä yhteen ja nyt se koko aika antaa aplodeja ihan into piukeena..

Sain haettuu henkkamaukka-paketin, jee! 8 vaatekappaletta pikkumiehelle, 0 äidille. Mut sitä se on, reilu peli!

Ja nyt mä syön sitruuna-lakritsijäätelöä ja on muuten tosi hyvää!
Luin äsken 17-vuotiaan syöpää sairastavan tytön blogia ja aloin tosissaan taas miettiin et mulla on onnellinen elämä, joten on turha olla masentnut tai kiittämätön mistään syystä.
Mulla on vettä, mulla on lattia seinät ja katto

, mulla on lämpöä, ruokaa, toimiva viemäröinti, osaan lukea ja kirjoittaa, on auto (no sitä ilman pärjäisin), on rahaa ostaa perusjutut ja mahdollista mennä lääkäriin jos tulee jotain, on ammatti sellaselta alalta et soitellaan jatkuvasti et tuutko töihin, mulla on hyväihana mies ja rakas lapsonen ja me kaikki ollaan perusterveitä ja eletään niin turvattua elämää et varmaan 80% maailman väestöstä ei elä...