seuraava »

[pip]

Minulle läheinen isosiskoni on rapu. Vaikka olemme täysin erilaisia ja luonteidemme erilaisuus välillä aiheuttaa ongelmia, niin auta armias sitä henkilöä joka toista yrittäisi satuttaa

Töissä tapasin toisen rapu-naisen, joka oli kyllä täysin erilainen kun oma siskoni. Heillä oli paljon yhteistä, mutta hänessä se empaattisuus ja herkkyys purkautui täysin erilailla kuin siskossani. Hän kun oli ilmeisesti lukenut liikaa horoskooppiaan ja ruvennut pitämään itseään vähän liiankin empaattisena. Hän avautui suunnilleen päivittäin minulle jousimiesten huonoista puolista ja muutenkin kommentoi päivittäin luonnettani ja käyttäytymistäni. Täydellä rakkaudella tietysti :

Rapu-naiset osaavat mielestäni valita sen pahimman hetken heittää ilmoille oman mielipiteensä. Osa tahattomasti, osa tahallaan.

[Ratkaisu]

Itselläni yksi parhaista ystävistäni on rapunainen. Entinen kämppikseni on rapu ja muutamia muitakin rapunais tuttuja löytyy. Ystäväni kanssa kesti hetken, että pääsimme samalle aaltopituudelle. Aluksi hänen kanssaan meni hetki, että sain edes selville pitääkö hän minusta vai ei, mikä tuntuu olevan aika yleistä rapujen kanssa. Alkuun siis saattavat olla vähän kylmähkön oloisia, mutta mitä paremmin tutustuu, niin sitä enemmän rupeaa sitä lämpöä löytymään.

Ystävälläni on omaperäinen oma tyylinsä, mitä itse ihailen suuresti. Ehdottomasti älykäs. Se mikä rapujen kuvauksissa usein unohdetaan on se, että rapu on kuitenkin johtava merkki ja mielestäni se näkyy siinä, että ravut touhuavat uskomattoman paljon, eivätkä vapaa-ajallakaan jämähdä sohvalle makoilemaan. Minun tuntemillani ravuilla on ainakin kädet täynnä tekemistä, mutta jostain syystä he pitävät siitä, eivätkä stressaanu. Siitä varmaan osittaiin tuleekin se mielikuva, että ravut ovat perinteisiä äitejä, sillä he rakastavat pientä puuhailua kotona, leipomista, ompelemista, ruuan laittoa jne.

En koe, että tuntemani rapunaiset olisivat erityisen ailahtelevaisia. Kyllä heistä huomaa, kun heitä loukkaa, mutta toisaalta heiltä on silloin helppo pyytää anteeksi ja toisaalta he itsekin usein tajuavat loukanneensa ja he ovat ystäviä, jotka osaavat pyytää anteeksi tarvittaessa.

Ja niin ravuilta yleisesti saa parhaat lahjat. Itse syntymäpäiviä vähän aikaa sitten viettäneenä täytyy sanoa, että eniten sydäntä lämmittäneet lahjat tulivat ravuilta. =)

Minä kyllä olen ehdoton rapujen fani, olivat he sitten naisia tai miehiä. =)

[Lupita]

No oikeastaan noi  miehet ovat olleet ikäänkuin kohtalona mulle, sukulaisissa, puolisona jne.  Tuntemaani kolme  naista ovat kauniita, jotenkin sensuelleja, rohkeita vähän hössöttäjiä. Yksi hajottaa kaiken mihin koskee mutta toisaalta tekee paljon kaikenlaista. Eivät ole ns. muuttuvaa tyyppiä, kaikki tehneet samaa uraa/työtä/ harrastuksia pitkään. Eivät tee mitään nopeita liikkeitä nk. esim.  tai . Vahvoja naisia, ei siis niin että välttämättä toisivat mielipiteensä voimalla esiin mutta osaavat pedata asiansa hyvin, selviytyjiä. Eikös Riitta Väisänen ole  ? Siitä mulle tulee aina  - naiset mieleen, niissä on vähän jotain Riittamaista. Ainakin kaksi on asunut samassa talossa/asunnossa pitkään parikymmentä-kolmekymmentä vuotta.Yksi taitaa asustella kotitilalla.

  miehethän on sitten ihan oma...klaaninsa.

[Titania.]

Mä tunnen läheisesti muutaman nousu rapunaisen ja yhden nousurapu miehen. Nää naiset on molemmat jotenkin niin tyypillisiä naisia. Tunteellisia, äidillisiä, vahvoja, ottavat aina ohjat käsiinsä ja mikään ei oo mahdoton ongelma heille. Parhaita ystäviäni molemmat. Mutta todellakin ovat ailahtelevaisia, vaikka samalla tietävät tarkalleen mitä haluavat : Molemmilla aina ollut haaveena perhe, avioliitto ja lapsia. Perinteisiä arvoiltaan. Vahvoja naisia, jotka kaipaavat vielä vahvempaa miestä rinnalleen. Ja tuo nousurapu mies taas.. Hänellä on pitkään ollut tarve tehdä uraa, opiskella ja menestyä. Nyt valmistuttuaan on rauhottunut, vaikka tekeekin väitökirjaa niin silleen hissukseen. Nyt on ilmennyt se halu perustaa perhe, saada lapsia ja mennä naimisiin. Ikävä vaan että hänen avokkinsa otti ja lähti kesällä... Suuri murhe on ollut tällä mielellä siinä, että hän oli jo niin valmis ko. suhteessa avioliittoon ja lapsiin, nyt suree että koskas ne sitten suodaan hänelle.

Kyllä nämä ravut on jotenkin ihania ihmisiä, ihan erilaisia monessa mielessä kuin minä, mutta saan heistä todella paljon iloa elämääni ja toisaalta taas ovat parhaita ystäviä sen puoleen, että heillä on se empatian kyky ja halu pitää huolta läheisistään. Ihania

[ennaneh]

Minäkin olen rapu ja tunnen kaltaiseni ikäiseni alle kolmekymppisen rapunaisen hyvin. Me molemmat olemme parhaimmillamme kun emme ole kaltaisessamme seurassa intenssiivisesti montaa päivää kauempaa KOSKA menee hermot, kun näkee koko ajan kaikki omat viat toisessa nim.merkillä: yhdessä reissussa n. 3 kuukautta.
Itsekkyys on piirre mikä istuu syvässä. Oma etu ja etenkään saavutetuista eduista ei luovuta helpolla. Rahan kanssa ollaan tarkkoja kenelle nyt missäkin muodossa tämä lankeaa kohtalokseen.
Mustavalkoisuus on tunnuspiirre.
Tunnen useita rapuja ja monia yhdistää henkisestä valveutumisesta riippuen sellainen piirre, että suurin osa lauseista sisältää 'minä minä minä minä....' hehe, eikä tätä siis millään pahalla kukaan sano vaan kyseessä on ilmiö, ravun hyvin subjektiivisesta maailmankuvasta, jonka pohjalta me haluamme kertoa kaiken muillekin. Eli kertoen jonkun simppelin asian, mutta se on pakko pukea muotoon missä ensin kerrotaan itsestään joku asia jolla viitataan puheenaiheena olevaan asiaan. Eli tahtomattamme ryöstetään show tai saamme itsemme kuulostamaan tosi itsekkäiltä sellaisten seurassa jotka eivät itse ilmaise itseään kyseisellä tavalla. Tai sitten olen itse vain vetänyt tälläisiä ihmisiä puoleensa who knows..
Yksi kanssa huono piirre on se, miten puhumme ja puhumme ja puhumme jos emme ole oppineet kuuntelemaan muita. Selittely on myös hanskassa eikä hanskat ole sensuhteen hukassa (tuskin) koskaan?

Meistä kumpikaan tuskin haluaa perhettä vielä vuosiin, eikä kummallakaan ole ollut vakituista kotia paria vuotta kauempaa. Matkaajia kuin ollaan. Ilman kotiakin useita aikoja. Että siinäsuhteessa ei olla perusrapuja.
Olemme toki huolissamme muista ja aina yritämme neuvoa ja ajatella muiden parasta, ihan muiden ärsyyntymiseen saakka Tunneäly on korkealla, sekä lempeys ja suvaitsevaisuus, tietynlaatuinen äidillisyys.
Äitini on rapu myös. Ei kyllä kirveelläkään puhu omista tunteistaan vaikka läpihän ne loistaa kun vähän vaivautuu katsomaan. Vaihtaa aina sutjakasti puheenaihetta kun yrittää udella jotain. Rahalla jakaa rakkauttaan ja antaisi vaatteensakin päältään jopa kadulla tuntemattomalle. Hänellä on maailman suurin sydän. Ronski huumorintaju löytyy kaikilta mutta tilannetaju ei aina ole kohdallaan!

Yksi minun ja ystävättäreni sielunsisko on  ja  , hänkin matkaaja mutta enemmän se ruoanlaittaja ja haaveilee perheestä. En ole sanallakaan kuullut hänen puhuvan koskaan pahaa kenestäkään eikä myöskään säästä kyyneleitä kun siltä tuntuu keskellä toria tai työpaikallakaan. Mielettömän älykäs nainen ja elää sopusoinnussa ekologisen elämäntavan kera kaikkine sen tuomine viisauksineen.
No meillä kaikilla tunteiden skaala on kutakuinkin mennentullen nähtyjä päivittäin ja se mieliala muuttu pikkutekijästä halusimme tai emme.
Taiteet on tuttuja ja omia ravuille ja itse ainakin allekirjoitan kaikki hyvät piirteet mitä tässä ketjussa on tullut jo esille. Rapujen on myös helppo kadottaa aikaa ja olla vaan tekemättä mitään.

Mutta kiva kuulla itsekin ettei se minun hulluus ole mitenkään ainutlaatuista. Että muutkin ravut voi ollaihan sekaisin omassa pienessä päässään tunteidensa kanssa

[SanctAstra]

miehethän on sitten ihan oma...klaaninsa.

Allekirjoitan tämän täysin. Minullakin on kohtalona törmätä näihin saksiniekkoihin aina tietyin väliajoin.

Naisravuista... On hyvää sanottavaa, mutta myös huonoa. En ole koskaan ymmärtänyt seikkaa, miksi ravut, yleensä, ovat minua satuttaneet joko tahallaan tai tahattomasti. Isoäitini oli tälläinen. Hän piti kovan kurin minulle lapsena, kun olin mummolassa hoidossa. Ja sota-ajan eläneenä pakotti aina syömään lautasen tyhjäksi, vaikken olisi jaksanutkaan. Ankara hän siis oli. Vielä yläasteiässä näin mummostani painajaisia, vaikka ennen peruskouluun menoa olin hänen ja vaarin luona hoidossa.

Yleensähän  liitetään kotiin, hoivaamiseen ja lapsiin. Tämäkään ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Minulla on ollut yksi kaveri        , joka tykkäsi auliisti jakaa itseään ympäri kyliä. Hän myös paljastui lähimmäisriippuvaiseksi. Hänessä itsekkyys korostui aika hurjiin mittasuhteisiin, kuten myös lojaaliuden puute.

Sen olen huomannut, että  -naiset pitävät kodista hyvää huolta, jopa neuroottisuuteen asti. Ja marttyyriys kulkee käsikädessä  :n kanssa, puhumattakaan oikuttelusta.

No, minulla taitaa vain olla huonoja kokemuksia  -naisista. Eikä niissä miehissäkään hurraamista ole, vaikka eräskin herätti minut eloon panssarini alta.

[Corvus Leonis]

Mun mummivainaa oli Rapu, joka ei ainoastaan ollut pullantuoksuinen ihanneisoäiti vaan korvasi monessa mielessä mun varsinaisen mutsin. Puutarhanhoito, koti ja lastenlapset oltiin kait tärkeintä.

Ikävä on.   RIP mummi.

[SanctAstra]

Kertokaas mulle rapuliinit, miksi ravut uhraavat oman onnensa velvollisuuksien edestä? Tiedän yhden pariskunnan (mies  ja nainen  ), jossa tämä mies uhraa onnensa velvollisuuksien edessä. Kaveri on sanonut, että sitä paremmin menee, mitä enemmän on poissa kotoa ja silti hän saa nalkutusta osaksensa... Minen ymmärrä. Puhevälitkin katkenneet näiltä kahdelta tai ovat hyvin pinnalliset.

Olen ollut näkevinäni, että kumpikaan osapuoli ei oikeastaan uskalla ottaa vastuuta omista elämistään, vaan molemmille vaan "tapahtuu" kaikenlaista.

Omituisia ihmisiä. Kauriina en tällaista ymmärrä.

[Fawnette]

Tunnen monia rapunaisia (ja joitakin miehiä) Mielestäni he ovat ihan kiinnostavia, mutten yleensä pääse heihin kovin hyvin sisälle. Tiedä sitten yritänkö tarpeeksi. Ravut ovat jotenkin liian introvertin oloisia enkä ehkä välitä hirveästi sellaisten ihmisten seurasta

koska

itse olen  , mutta kaiketi aika vahvalla rapu-latauksella. Planeettoja ei ole kuin  , mutta neloshuone ehdottomasti painottunein. ( ) ja kaikki on  (huoneen kärki kuitenkin )
Koen sen jotenkin rajoittavan omaa sosiaalista puoltani, mikä ärsyttää joskus paljonkin. Vaikka olen periaatteessa sosiaalinen niin välillä olen niin kotiinvetäytyvä angstilöllerö ettei mitään rajaa. Sitten ärsyttää kun muut pitää hauskaa kun itse istuu neljän seinän sisällä murjottamassa. (Sen takia hakeudunkin ehkä mieluiten ilma- ja tulimerkkien seuraan. )
Pitäisi yrittää aina muistella niitä rapujen hyviä puolia, mutta voitte kai tekin myöntää ettei  tollasella 4.huoneen latauksella hirveen harmoniselta tunnu.

[Ratkaisu]

Minä ehkä juuri pidän ravuista siinä mielessä, että heistä paljastuu aina uusia puolia. Ravuista ei heti näe kaikkea ja onkin mukava tutustua heihin pikku hiljaa ja rauhassa. Ehdottoman luotettavia ystäviä. Oma läheisin ystäväni on rapu ja no, aika kauan kesti, että oppi tuntemaan, mutta koen silti tulevani yleensä rapujen kanssa hyvin toimeen ihan alusta astikin. En itse ehkä vaadi heti mitään avautumista, vaan pidän siitä, että toisiin tutustuminen menee omalla painollaan ja siitähän ravutkin yleensä pitävät.

[karol~]

Aloitus viestiin vastaus: pari rapunaista tunnen. Ovat molemmat tosi läheisiä ihmisiä, toinen mummoni, joka maailman sydämellisin ihminen aina ajattelee vain muiden parasta. Myös tosi herkkä ihminen.
Toinen työkaverini, jonka kanssa samanlainen huumorintaju, ja paljon samoja asioita elämässä.
Silti tämän ravun kanssa otetaan jatkuvasti yhteenkin, mielipiteiden osalta 
välillä maailman ärsyttävin, välillä ihanin 

[dissolve]

Äitini on rapu, ja hän pilasi elämäni.

Koskaan en ollut tarpeeksi hyvä äidilleni, hän vähätteli ja mitätöi minua koko lapsuuteni - tunsin olevani jotenkin hävettävä. Vasta aikuisiällä läpikäyty terapia on palauttanut itsetuntoni.

Äitini on aina ollut arkkityyppinen marttyyri - hänessä ei ole mitään vikaa, koko maailma on häntä vastaan, kaikki haluavat hänelle pahaa. Leijona-isäni kanssa ottivat yhteen lähes joka päivä vielä siihen aikaan kun asuin kotona, varmaan siis vieläkin. Mikäli asiat eivät mene äitini haluamalla tavalla, hän saa raivokohtauksen tai sitten sulkeutuu omiin oloihinsa itkemään ja mököttämään. Hän ei todellakaan ole mikään pullantuoksuinen kodinhenki, vaan itsekäs, omaa etuaan tavoitteleva selkäänpuukottaja.

Näin kauniita sanoja minulla siis ihmisestä, jonka olisi pitänyt olla elämäni tärkein nainen, mutta epäonnistui surkeasti. Emme ole puhuneet yli 10 vuoteen.

[mc82]

Hui, Dissolven teksti kosketti - käsittelee erinomaisesti kehittymättömän Ravun käytösmalleja. Siskoni on samanlainen, täysin kehittymätön Rapu, vieläpä tupla-Rapu ja Kuu huomionkipeässä, dramaattisessa ja pahimmillaan naurettavan oikukkaassa Leijonassa

Koskaan en ollut tarpeeksi hyvä äidilleni, hän vähätteli ja mitätöi minua koko lapsuuteni - tunsin olevani jotenkin hävettävä. Vasta aikuisiällä läpikäyty terapia on palauttanut itsetuntoni.

Äitini on aina ollut arkkityyppinen marttyyri - hänessä ei ole mitään vikaa, koko maailma on häntä vastaan, kaikki haluavat hänelle pahaa. Leijona-isäni kanssa ottivat yhteen lähes joka päivä vielä siihen aikaan kun asuin kotona, varmaan siis vieläkin. Mikäli asiat eivät mene äitini haluamalla tavalla, hän saa raivokohtauksen tai sitten sulkeutuu omiin oloihinsa itkemään ja mököttämään. Hän ei todellakaan ole mikään pullantuoksuinen kodinhenki, vaan itsekäs, omaa etuaan tavoitteleva selkäänpuukottaja.

Vahvistin siskooni sopivat mallit Dissolven kirjoituksesta... Siskoni vielä on lisäksi ainakin jossain määrin alkoholisti (+ huumeet ainakin jossain vaiheessa ollut kuvioissa), ihmissuhteissa sotkee kuvioita ja kun toinen lähtee, siskoni itkee perään ja pyytelee anteeksi, kunnes ollaan taas kaveria/pariskuntaa aina seuraavaan yhteenottoon asti... Ei tiedä termiä 'uskollisuus', harrastaa parisuhteen ulkopuolisia suhteita (no, tämän selittänee siskon kaksikko  vähintään yhtä häilyvässä 12. huoneessa ). Oma elämänhallinta on täysin hukassa, laskujakaan ei osaa maksaa ja on täysin riippuvainen muista ihmisistä, yksin ei osaa olla eikä hoitaa asioitaan itsenäisesti.

Todella ikävä esimerkki Ravusta   Siskon kanssa en ole väleissä, mielummin keskityn omaan elämääni kuin pahoitan mieltäni jatkuvasti siskoni tempausten ja vähättelyni ja haukkumiseni takia

Huomasin, että esimieheni (tai -naiseni) on myös Rapu. Todella herttainen ihminen, joka esimiesasemastaan huolimatta ajattelee alaisiaan ja esim. leipoo koko työporukalle   Hoitaa hommansa tunnollisesti ja auttaa mielellään muitakin, on hyvin pidetty esimies. Hyvää juttuseuraa

[dissolve]

Laitoin liitteeksi äitini kartan, jos kiinnostaa vilkaista.

[yksinäinen susi]

Minä olen rapu ja olen aina ihmetellyt nopeasti vaihtuvia mielialojani, mutta sain tietää nyt, että olen niin herkkä että aistin toisten mielialat ja "vaivun" niihin. Kun aloin miettimään tätä niin näinhän se on, en vain ollut tiedostanut sitä.