Kyyt ovat aika arkoja,luikertelevat karkuun mieluiten,joskus ne säikähtävät ja jäykistyvät paikoileen.Puraisevat vain,jos ovat uhattuna tosissaan.Ne reagoivat herkimmin maan tärähtellyyn ja menevät pois,kun askeleet tuntuvat maassa,voivat mennä väärään suuntaan hädissään.Tuossa kalliolla kun istuskelen,niin onhan siinä joskus kyykin ottamassa aurinkoa,ja annan olla.Käärme lähtee yleensä ensimmäisenä kotiinsa.Ruokaa ne kyttäävät pihapiireistä,ja ovathan ne uteliaitakin löytäisivätkö hiiriä helpolla.Ne joilla on poikaset mahassa ovat niitä suuria lötköttäjiä,eivätkä niin vikkeliä.Joku veltto kyy pihapiirissä on varmaan niellyt hiiren,ja sulattelee sitä autuaana,eikä saa kammettua itseään liikkeelle.
Eivät ne vainoa ihmisiä,tulevat vain ihmisen reviirille joskus.Vai olisiko niin,että ihminen on vallannut niiden reviirin.
Kyy parka on saanut kaikkien ihmisten synnit päällensä,kun meni sen Eevan yllyttämään syntiin ja tyrkyttämään omenaa Aatamille,jonka hän puolestaan söi suihinsa tyytyväisenä ja tahtoi lisää(luulen tahtoneen,tahtoi varmaan) Siitä teostaan käärme maksaa hamaan maailman loppuun saakka velkataakkaansa.

Voi käärmettä minkä teki,jouduttiin lähtemään paratiisista tänne näin,mikä tämä nyt on,joku kitumispaikka kuitenkin,jota voi aika ajoittain kutsua helvetiksikin.
