on joo vanhoja sieluja, mutta myös niitä nuoria paljon.. väkiluku kasvaa kokoajan.. jotenkin ne oppiläksyt on opittava, mutta miettinyt silti sitä, että miksi ne täytyy noin raa'asti hoitaa.. eikö vähemmälläkin sais asiat perille.. Ahdistavaa lukea kokoajan jotain kamalia varsinkin lapsille tehtyjä juttuja.. Ihmiset vaan voi pahoin kokoajan.. "ennen kaikki oli paremmin" nykyään vaaditaan kauheesti.. johtuu ehkä siitä..
Muutamia huomioita:
Kun maksaa karman lapsena saa maksettua tavallaan enemmän kerralla kuin jos sama tapahtuisi aikuisena. Sama velanmaksu aikuisena vaatisi vielä karmeampia tapahtumia. Tämä voi olla sielun oma valinta, jos kyse on nimenomaan karman takaisin maksamisesta.
Toinen syy, miksi karmeita tapahtuu on se, että jotkut sielut valitsevat palvella muita herättämällä nämä huomaamaan, että tarttis tehdä jotain. Sielu voi valita uhrata itsensä kiinnittääkseen vaikkapa ihmiskunnan/kansakunnan huomion tärkeään asiaan. Tällöin myös ne 'pahantekijät' ovat niitä jotka uhrautuvat, ei se inhottuna pahantekijänä oleminenkaan kivaa ole. Holokausti oli tällainen tapahtuma: Lukuisat sielut tekivät itse sopimuksen kuolla keskitysleirillä ja toiset olla niitä pahiksia, jotta maailman huomio heräisi niin tehokkasti, että ihmiskunta ryhtyisi työskentelemään sen eteen että moista ei koskaan enää tapahtuisi. Ja niinhän se ryhtyikin, perustettiin mm YK.
Ja tällaisista tapahtumista on täysin mahdotonta päätellä osanottajien sielunikää. Kaikki osapuolet voivat olla vaikka vanhoja sieluja, joilla on meneillään aikaa sitten tehdyn karman maksaminen. Vaikka väkiluku kasvaa koko ajan, on silti nuoremman sieluniän edustajien määrä koko ajan laskussa.
Tämä on mahdollista siten, että kaikkien koskaan planeetallamme eläneiden ihmisten yhteismäärän on arvioitu olevan noin 30 miljardia. Kaikki eivät ole koko aikaa inkarnoituneina, väkiluvun kasvattamiseen ei tarvita koko aikaa uusia sieluja kun kaikki eivät kuitenkaan ole olleet inkarnoituneina yhtä aikaa.
KAIKKI, siis aivan kaikki, on sielun omaa valintaa. Mutta tässä asiassa täytyy kyetä ajattelemaan moniulotteisesti, eli hyväksyä tavallaan vastakkaisten asioiden yhtaikainen olemassaolo: Vaikka on ihmisen sisäinen asia ja valinta surra tällaisia asioita (omia käsittelemättömiä kipujamme me suremme, kun suremme tuntemattomien ihmisten kohtaloita) kauheita kohtaloita, eikä se tavallaan ole mitenkään tarpeen kun kyse oli sielujen valinnoista, tämä ei tarkoita sitä etteikö pitäisi kaikin voimin työskennellä sen eteen, ettei moista koskaan enää tapahtuisi. Moniulotteiselta tasolta katsottuna törmää väkisinkin tällaisiin paradokseihin.
Ja se surun ja ahdistuksen määrä muuten aiheutetaan tässäkin asiassa niillä omilla ajatuksilla. Jos rupeaa pyörittelemään päässään 'voi kauheaa, miten hirveää on sen pikkutytön elämä ollutkaan, voi miten hän onkaan kärsinyt, miksi kukaan ei välittänyt...' jne. ajatuksia, niin tottakai tulee paha olo. Ja sellaisten ajatusten pyörittäminen päässä ei auta ketään tippaakaan. Enkä nyt halua torpata tässä kenenkään tunne-elämää tai ajatusketjuja: Jokainen meistä on vapaa tuottamaan itselleen tunteita ihan niin paljon kuin haluaa, mutta kerron tämän niitä varten, jotka eivät sitä halua tehdä eivätkä ole tietoisia siitä että aiheuttavat ne tunteensa itse.
Kyllä minäkin tätä uutista melkoisesti hätkähdin, mutta tyttö on nyt verhon toisella puolella ja siten autuaassa yhteydessä jumaluuteen josta tulikin. Ketä hyödyttää että minä tuntisin tuskaa hänen takiaan juuri tässä hetkessä? Se vähentäisi omaa toimintakykyäni jonka voin paremmin käyttää esim. sen pohtimiseen, miten tällaiset tapaukset tulevaisuudessa voitaisiin estää.
