seuraava »

[monikakson]

todella mielenkiintoinen aihe! Itse uskon karmallisiin suhteisiin, koska itselläni oli kauan aikaa tunne, että ennen kuin voin kokea "vakinaista" rakkautta uudestaan, niin minun on kohdattava suhde, jossa joudun jätetyksi. Se tapahtui, meni aika pikakelauksella (kuinka ihminen voikaan niin lyhyessä ajassa tuntea niin paljon!) ja aika pian sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Luulen, että hänen kanssaan voisi olla jokin sielullinen sopimus, mistä toisen tunnistaa kohdatessa.

Myös yhden kanssa oli tällainen molemmin puolinen entisten elämien kokemus, jossa kumpikin näimme toistemme kasvoissa vaihtuvan toisia kasvoja (!). Olen monesti pohtinut sitä miksi se suhde sitten kariutui. Siinä oli varmasti ollut jotain kipeää ja siihen edelleen jäi jotain kipeää...ja tulemme edelleen tapaamaan toisemme seuraavissa elämissä. Ehkä se niin monien elämien kohtaaminen sekoitti meidät lopulta, koska ratkaiseva muutos tapahtui kun hän tuli luokseni toiseen maahan, jossa itsekin olin vieraana ja koen karmallista suhdetta kyseiseen maahan.. (mun täytyy vielä joku päivä oikeasti selvittää nää entiset elämät!!!)

On toisaalta pelottavaa juuri siksi, ettei voi tietää onko suhde loppuelämäksi vai miten tässä käy, koska on kokenut sellaisiakin suhteita, jotka on niin sanotusti väkisin revitty erilleen. Ei ole itse voinut tehdä mitään, jostain on tullut vain pakottava tarve luopua ja jatkaa eteenpäin. On joutunut jättämään todella hyviä ihmisiä taakseen ilman mitään näkyvää syytä. Ihmeellinen tämä elämä!

C'est la vie!

[FrozenAngel]

Kiitos Athamaarit ja Keskiyön vahinko.

Jotain erityistä tässä on, ja ehkä karmani on tosiaan auttaa tämä mies yli exästään. En vaan ole ihminen, joka on puolivaloilla mukana missään jutussa ainakaan silloin, kun on tunteita pelissä. No, mene ja tiedä. Aika näyttää

hui, vanha kirjoitus mutta liiankin tuttua  tosin..minäkin uskoin että kaikella on tarkoitus, että meillä on tarkoitus auttaa toisemme yli vaikean jakson..mutta oikeasti kävi niin, että kaikki loppui ja miehellä uusi kierroksessa, vaikka väittää välitttävänsä edelleen minusta, mutta kun meidän suhteestamme ei tule mitään (ei siis seurustele tämän uudenkaan kanssa). Että ehkä tällä ei ollut mitään tarkoitusta ja oikeasti tuntui, että hän oli todellinen sielunkumppani..
nyt vain itkettää...ja mietityttää, miksi minulla näin paha karma ihmissuhteissa, edellinenkin kun loppui tuskallisella tavalla...

[Inke_1]

Meidän parisuhteemme alkoi jotenkin vahingossa. Tekihän tämä mies minuun vaikutuksen, mutta en minä uskonut hänen pitemmäksi aikaa jäävän meille asumaan. Kauris ja vesimies tuntuu minusta mahdottomalta yhtälöltä, mutta yhä vielä vuosikymmenien jälkeenkin on hänen hammasharjansa vakiopaikallaan minun kylppärissäni. Uskon rakkauteen, mutta suhteemme toimivuus on kai ollut meidän intohimomme töihimme. No, ihan hyvä mies minulla on, kiitos maailmankaikkeudelle hänestä.

[Kalevanneito]

Kauris ja vesimies tuntuu minusta mahdottomalta yhtälöltä,

Niin mustakin tuntuu.  Uskomatonta että semmonen pari on viihtyny avioliitos monta vuotta ja hyvin vissiin menee!!! Vai onko sitten vain niin jotta naispari kyseisissä merkeissä ei toimi? Mulla on kokemuksia vain naisparista. Tarkotan siis niinkuin tuttavana/ystävänä. Olen kyllä hetero. 

[Corvus Leonis]

Heilastelen paraikaa kahta, ne on Leijona ja Kaksonen.  Kesä näköjään teettää tällaista, että kun sitä erkanee vähäksi aikaa lomalle niin alkaa kummasti silmäillä paljasta nahkaa. Ajattelinpa vain tällä kertaa ottaa tarjottimelta niinsanotusti useamman drinkin (tosin en sillä tavalla kuin ennen, että saattoi olla kaksi yhdenillan juttua samana iltana  )

No mä olen tällainen Leisure Suit Larry.

[SanctAstra]

Naureskelen täällä omalle tilanteelleni, kun en pariudu, enkä tiedä uskallanko edes enää. Ja kaiken lisäksi olen alkanut tuntea vetoa jo varattuihin miehiin.  

Mietin tuossa, että mistä moinen mahtaa johtua, niin tulin kaverin kanssa siihen tuloksee, että ne eivät sido minua, kun ovat jo toisaalle sitoutuneita. Omasta vapaudestani en siis halua tinkiä.  

Miten musta on tämmönen tullu...   Emmä aikasemmin... ihme hommaa...

[Kalevanneito]

Täällä toinen oudokki joka todennäköisesti ei koskaan sitoudukkaan. Tai jos oikein ihmemies tulee vastaan...(McGyver... )

Niin ehkä sitte..

Se vapauden kaipuu ja itekseen vihtyminen on niin vahvaa...Mut mä en mitään ukkiksia (ukkomiehiä) halua...Moraali kieltää ja jos mä jonkun kanssa alan niin sen on oltava mun eikä puoliksi jonku toisen naikkosen...

[SanctAstra]

No joo, siis en minä nyt kenenkään mieheen oikeasti käy kiinni. En todellakaan halua sellaista karmaa itselleni. Mutta olen huomannut, että joissain  varatuissa on se sellainen magneetti, joka vetää puoleensa. Onneksi itsekuri ja moraali ovat vahvoja, etteivät ne anna minun repsahtaa väärään suuntaan.

Mutta vapaus on jotain aivan ihanaa. Varsinkin henkinen vapaus. 

[Corvus Leonis]

Mun tuplakesäromanssit näiden Leijonan ja Kaksosen kanssa senkun syvenee (vaikka ihmettelen asiaa itsekin.) Funtsin jo että joudunko valitsemaan, mutta päätin että ollaan kerrankin kuin Hugh Hefner ja pidetään ainakin kahta. Kaksosen kanssa meinaan kerkesi tulemaan jo bänät tässä välissä, kun Leijonan kanssa eletään vielä hurmostilaa, mutta ylipuhuimme toisemme takaisin (aivan oikein, näinkin voi joutua tekemään) kun sanoin sille että löydän kyllä muuta seuraa tilalle, mikä tosin mulla oli jo valmiina, ja se puolestaan vaati mua päättämään että haluanko takaisin kimppaan vai en.

Joo itse asiassa tämä on ihan teinimeininkiä mutta otankin tässä niitä tietokoneen ääressä vietettyjä finnisiä nörttivuosia vain takaisin.

[Corvus Leonis]

Kyllä tämä kahden kumppanin pyörittäminen alkaa olla hitusen hankalaa, kun nyt tuo Leijona kitisee ettei mulla ole töiltäni (ja Kaksoselta) tarpeeksi aikaa. Välillä funtsin että pitäisikö sittenkin diskata molemmat ja palata normaaliin arkeen.

[Corvus Leonis]

Piti sittenkin valita, ja bänät tuli nyt sitten Leijonan kanssa. Sen sijaan Kaksosen kanssa ollaan päästy merkillisen syvällisiin sfääreihin - ottaen huomioon, että tässä ollaan kumpikin käsittääkseni aika pinnallisia ihmisiä. 

[m.magia]

Kauris ja vesimies tuntuu minusta mahdottomalta yhtälöltä, mutta yhä vielä vuosikymmenien jälkeenkin on hänen hammasharjansa vakiopaikallaan minun kylppärissäni. Uskon rakkauteen, mutta suhteemme toimivuus on kai ollut meidän intohimomme töihimme. No, ihan hyvä mies minulla on, kiitos maailmankaikkeudelle hänestä.

Isovanhemmista löytyi kauris-vesimies-pari ja vuosikymmeniä olivat yhdessä. Omassa suhteessa myös samat merkit ja vielä molemmilla   .

[Hopealohikäärme]

Kauris ja vesimies tuntuu minusta mahdottomalta yhtälöltä, mutta yhä vielä vuosikymmenien jälkeenkin on hänen hammasharjansa vakiopaikallaan minun kylppärissäni. Uskon rakkauteen, mutta suhteemme toimivuus on kai ollut meidän intohimomme töihimme. No, ihan hyvä mies minulla on, kiitos maailmankaikkeudelle hänestä.

Isovanhemmista löytyi kauris-vesimies-pari ja vuosikymmeniä olivat yhdessä. Omassa suhteessa myös samat merkit ja vielä molemmilla   .

No entäs sitten Oinas ja Härkä-pari, isovanhempani siis, luulisi että noiden kahden merkin yhteiselo olisi aivan mahdotonta. 

Parisuhteista mulla on kokemusta vain yhdestä pitkästä, ja tosiaan se loppui kun läksyt oli opittu ja suhde tuli ikään kuin "tarpeettomaksi", ainakin omalta kannaltani katsottuna. Löysin itseni tavallaan uudelleen, ja samalla rakkaus silloiseen kumppaniin loppui. Jännä miten ne menee yksi yhteen tuommoiset asiat... nyt olisin kyllä jo valmis uuteen suhteeseen, jossa voisin taas oppia lisää.

[Southpaw]

Välillä olen ollut jopa katkera niille, jotka saavat elää rakkaidensa kanssa yhdessä. Se on onneksi mennyt ohi. Sielujen kohtalo -kirjassa oli muutama lause, jotka antoivat minulle suurta lohtua. Ne menivät jotenkin niin, että voi olla, että yksin elävät, jotka eivät löydä sielunkumppaniaan, voivat olla liiankin riippuvaisia sielunkumppanistaan. Tällaisissa tapauksissa yksin oleminen on tervettä välimatkan ottamista ja liian  kiinteän symbioosin katkaisemista varten.
Voisin hyvin allekirjoittaa tämän. Miten yksi ainoa sielu voi olla niin äärimmäisen tärkeä, että ilman häntä on vaikea olla onnellinen? Ei se voi olla terve tapa suhtautua elämään. 

Hyvä että tuli tätä keskustelua vilkaistua, sillä tämä pätkä tuntui sopivan omaan tilanteeseeni hyvin. Itse (Leijona-nainen) olen ollut Vaaka-miehen kanssa etäsuhteessa kohta kaksi vuotta ja juuri viime tapaamisella miehen ehdotuksesta päädyttiin siihen että etäsuhde tulee jatkumaan vielä siihen asti kunnes valmistun koulusta eli kolme vuotta vielä. (Siihen keskusteluun asti olin elätellyt toiveita, että kenties ensi kesänä voisi muuttaa yhteen, mutta kuten edeltä voi lukea, suunnitelmat muuttui.)

Kenties tämän etäsuhteen tarkoitus on juurikin opettaa elämään erillään? Rakkaan Vaakani tilanteesta en tiedä, mutta itse ainakin olen huomannut että välillä menee aikaa ihan hyvin omissa jutuissa ja koulukavereiden seurassa ja välillä sitten tulee "notkahduksia" ja sitä vain itkee ikäväänsä pois ilta toisensa perään ja pelkää että toinen jättää syystä tai toisesta.

[Corvus Leonis]

Sielujutuista puhuttaessa huomatkaa solmut (eli Rahu ja Ketu kuten itämaiden tietäjät tätä akselia kutsuvat.)

Joidenkin erityisen merkittävinä pitämäni exien kohdalla on synastriakartoilla paljastunut asteen tarkkoja yhtymiä solmuihin, tyyliin yhden exän Jupiter mun alasolmulla, kuu mun yläsolmulla, toisen kohdalla sen kuu mun alasolmulla, ja viimeisin tapaus oli mun Saturnus exän alasolmulla. Noihin kuvioihin liittyi omituinen pakkomielteisyys joita luultavasti kaikki erehdyimme pitämään seksuaalisina vaikka kyse oli jostain aivan muusta, josta vain valaistuneimmat gurut jossain tietävät.

Että tämä akseli sitoisi tiettyinä aikoina syntyneitä ihmisiä alitajuisesti yhteen jos he jotenkin jossain kohtaavat edes kerran, vaikka pidemmän päälle yhdessäolo menisikin liian vaikeaksi? Ehkä vähän omituista, mutta kyseinen akseli on myös eräänlainen ajan mittari, ja aika on muutosta, eli sarja toisiaan seuraavia ilmiöitä, jotka eivät puolestaan suinkaan ole sattumanvaraisia vaan liittyvät aina johonkin toiseen tapahtumasarjaan - tätä käsittääkseni kutsutaan näissä piireissä karmaksi.