Sivuja: 1 ... 9 10 [11] 12
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Miten ihmiset pariutuvat  (Luettu 157417 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
rakkautta
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 41



Profiili
« Vastaus #150 : 21.06.2016 12:22:30 »

No nyt heitit niin vaikean kysymyksen että en osaa sanoa.

Itse ajattelin niin että ajatus uudesta avioliitosta ja uusi mies on nyt niin kaukainen ja vieras asia etten ole valmis siihen vielä. Kuvittelin että olen mutta kokeiltuani niin en ole. Joten tuskin tulen koskaan menemään uudestaan naimisiin.

Se mikä olen havainnut ihmisissä ja omassa itsessäni että kun menee tuolla tukka putkella harvemmin jää miettimään onko enää mitään ns pyhää vaan kaikki revitään auki ja raiskataan, näin jykevästi sanoen.

Itse koen että kahden ihmisen välinen rakkaus on pyhää ja sitä ei saisi rikkoa, ei ulkopuolisten taholta eikä parin kesken jos ovat onnellisia ja voivat hyvin keskenään.

Noin varmaan on. Ajattelen, että me kuljemme täällä jalostamassa itseämme, hakemalla itseemme hyviä ominaisuuksia ja siten lähentymällä täydellistä rakkautta, jossa annetaan ja palvellaan, mutta pysytään silti uskollisena kaikelle pyhälle, jota olemme jo sydämeemme saaneet. Silloin tämä tarkoittaisi, että samanlaiselta meitä myötäilevältä kumppanilta emme saa puuttuvia palasia sieluumme. Liitossa pitäisi molempien ymmärtää ja olla luottamus, että kumpikin on kasvamassa.

Ymmärrän hyvin, että suhdekokeilut tuntuu turhilta. Ollaankohan me sitten viimeistä kertaa maapallolla kuten äiti Teressa?! Silloin ei enää tarvitse oppia mitään keneltäkään, voi vain palvella muita
tallennettu

*Maya, Valkoinen Rytminen Tuuli
Avicii
Astroholisti
*****
Viestejä: 1117


Profiili
« Vastaus #151 : 21.06.2016 14:45:46 »

Kaunis ajatus vaikkakin vierastan tuota sillä en koe olevani eryitsen henkevä noin niin kuin muuten  Smiley

Itse asiassa en tiedä onko tämä viimeinen kerta täällä, en kylläkään vierasta ajatusta tulla uudestaan mutta paremmilla lähtökohdilla sitten kiitos  buck2 Grin
tallennettu

You were born to be real not to be perfect.
Avicii
Astroholisti
*****
Viestejä: 1117


Profiili
« Vastaus #152 : 23.06.2016 09:44:54 »

Piti tulla tarkentamaan että meillä on ex kanssa hyvin harmooninen yhteys, se ei sisällä mitään romantiikkaa tai seksuaalisia virikkeitä. Hyviä ystäviä ollaan ja tunnetaan toinen toisiamme niin hyvin että yhteistyö sujuu todella hienosti.

Syy että en halua enää kumppania itselleni tai mitään satunnaista seuraa on luonnollinen valinta minulle. Kun pääsin ajatuksesta eroon että en enää haaveile ja kaipaa kumppania niin sisäinen rauha laskeutui.

Olen tietyn tien itselleni valinnut ja tässä kohtaa se tuli hyvin luonnollisesti, ei mitään itkupotku raivareita, ei mitään dramatiikkaa tai suuria uhrauksia tunteita. Vaan hyvin luonnollinen ja itsestään selvä asia.

Voi hyvin elää ilman kumppania ja ilman seksiä. Mulle nämä eivät koskaan ole olleet minulle niin tärkeitä että en ilman niitä kykenisi elämään. Kyse ei ole mistään tukahduttamisesta tai kieltämisestä, vaan luonnollinen osa minua.
(Toki ajoittain tuntuu hieman että kaipaisi jonkun siihen viereen mutta se tunne menee nopeasti ohi.)

Olen saanut paljon hienoja kokemuksia elämäni aikana, elänyt täysillä ja mennyt tukkaputkella että tällainen rauhoittuminen ja asioiden uudelleen järjestäminen, sisäisyyttäni kuunnellen tuntuu hyvin rauhoittavalta ja luonnolliselta.

En tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja elään nyt päivä kerrallaan tyytyväisenä sillä sisäisesti tiesin tämän tulevan eteen.

Katotaan mitä se elämä nyt tuo tullessaan  smitten
« Viimeksi muokattu: 23.06.2016 09:47:03 kirjoittanut Avicii » tallennettu

You were born to be real not to be perfect.
Corvus Leonis
Astroholisti
*****
Viestejä: 1661


Kaikkien sisällä on jokainen meistä.


Profiili
« Vastaus #153 : 22.07.2016 13:53:57 »

Ihmisten tapa säälitellä meitä sinkkuja on ihan järjetön. Vähän sama kuin olisi pahoillaan jonkun puolesta ettei tällä ole syöpäkasvainta. Ei pitkäaikainen suhde ole mitään onnea ja auvoa, vaan kovaa työtä, joka ei välttämättä ole sen arvoista:

Ne ihmiset joille tavoitteena on onnellinen perhe-elämä saavat varmaan aikansa pidettyä kokoon kursittuna vaikka minkälaisen perhehelvetin kunnes velat ja syrjähypyt ajavat parit lopulta eroon, minkä jälkeen mies alkoholisoituu asunnottomaksi siltojen alle ja naisesta tulee leipäjonoista ruokansa hankkiva yksinhuoltaja.

Että tällaista nämä säälittelevät imbesillit oikeasti toivovat,

tallennettu
0000
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 9



Profiili
« Vastaus #154 : 23.07.2016 16:44:10 »

Ihanaa luettavaa!

Nuorempana sitä ajatteli, että on vain yksi prinssi, jonka kanssa elää elämänsä onnellisena. Nyt en ajattele lainkaan näin. Elämä tuntuu niin suurelta mysteeriltä, johon ei ole tulkinnallisia avaimia. Ihmissuhteet tuntuvat melkoiselta suhdesopalta. Välillä on vaikeaa ymmärtää, mikä on karmaa ja mikä omaa valintaa, välillä hyvää ja välillä huonoa.

Ensimmäinen mies oli huumorintajuinen ja rento. Oli kiire parisuhteeseen, kun luulin, että näin sen kuuluu mennä. Oli huono itsetunto ja jotenkin pelko siitä, että jää yksin. Suhde oli lopulta aika raskas taival, monien kriisien sävyttämä, vaikka alku oli lupaava. Huomasin liiton aikana, että liian erilaisia ihmisiä ollaan.

Sitten ihastuin erääseen mieheen aivan jalat alta tyylillä. Hänkin ihastui minuun, mutta oli varattu. Emme voineet tavata tai syventää tietämystämme toisistamme, kuin etäisesti. Tunteet paloivat suurella liekillä ja sitten se loppui liialliseen tunteiden ja epätietoisuuden aihauttamiin riitoihin ja typerään rönsyilyyn. Lopulta jäi vain palaneet sillat. Outoa on, että vieläkin useiden vuosien jälkeen näen hänestä unta välillä. Yhdessä unessa suutelimme ja toisessa jopa rakastelimme. Mikähän ihmeen juttu sekin on. Kehittääkö mieli omat vastineensa ja hyvittelynsä arkitodellisuudelle ja luopumiselle. Tuntuu, etten vieläkään ole päässyt ihastumisen tunteista eroon, mitä tuo mies minussa herätti. Ihmeellistä hommaa.

Olen nykyään kuitenkin uudessa parisuhteessa ihan toimivassa ja onnellisessa, vaikka tuo edellinen tulinen ihastus välillä tulee mieleen.  Mieheni on henkinen ja keskustelemme paljon syvällisesti. Tunteet ovat olleet alusta asti hillitympiä ja maanläheisiä. On toki erotiikkaa ja henkistä yhteenkuuluvuutta paljon. Ei tarvitse yrittää olla muuta kuin on.

tallennettu
rakkautta
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 41



Profiili
« Vastaus #155 : 23.07.2016 16:54:43 »


Noin sen varmaan kuuluisi mennä. Jos tuntuu kurjalta eikä toimi, antaa mennä elämän eteenpäin. Vaatii rohkeutta hypätä sinne, mistä ei tiedä. Minulla pitäisi olla uusi hyvä suhde, kokeiltu mielellään arjessakin, ennen kuin jättäisin vanhan suhteen.

Ja niinhän se ei toimi.





quote author=0000 link=topic=17177.msg413312#msg413312 date=1469281450]
Ihanaa luettavaa!

Nuorempana sitä ajatteli, että on vain yksi prinssi, jonka kanssa elää elämänsä onnellisena. Nyt en ajattele lainkaan näin. Elämä tuntuu niin suurelta mysteeriltä, johon ei ole tulkinnallisia avaimia. Ihmissuhteet tuntuvat melkoiselta suhdesopalta. Välillä on vaikeaa ymmärtää, mikä on karmaa ja mikä omaa valintaa, välillä hyvää ja välillä huonoa.

Ensimmäinen mies oli huumorintajuinen ja rento. Oli kiire parisuhteeseen, kun luulin, että näin sen kuuluu mennä. Oli huono itsetunto ja jotenkin pelko siitä, että jää yksin. Suhde oli lopulta aika raskas taival, monien kriisien sävyttämä, vaikka alku oli lupaava. Huomasin liiton aikana, että liian erilaisia ihmisiä ollaan.

Sitten ihastuin erääseen mieheen aivan jalat alta tyylillä. Hänkin ihastui minuun, mutta oli varattu. Emme voineet tavata tai syventää tietämystämme toisistamme, kuin etäisesti. Tunteet paloivat suurella liekillä ja sitten se loppui liialliseen tunteiden ja epätietoisuuden aihauttamiin riitoihin ja typerään rönsyilyyn. Lopulta jäi vain palaneet sillat. Outoa on, että vieläkin useiden vuosien jälkeen näen hänestä unta välillä. Yhdessä unessa suutelimme ja toisessa jopa rakastelimme. Mikähän ihmeen juttu sekin on. Kehittääkö mieli omat vastineensa ja hyvittelynsä arkitodellisuudelle ja luopumiselle. Tuntuu, etten vieläkään ole päässyt ihastumisen tunteista eroon, mitä tuo mies minussa herätti. Ihmeellistä hommaa.

Olen nykyään kuitenkin uudessa parisuhteessa ihan toimivassa ja onnellisessa, vaikka tuo edellinen tulinen ihastus välillä tulee mieleen.  Mieheni on henkinen ja keskustelemme paljon syvällisesti. Tunteet ovat olleet alusta asti hillitympiä ja maanläheisiä. On toki erotiikkaa ja henkistä yhteenkuuluvuutta paljon. Ei tarvitse yrittää olla muuta kuin on.


[/quote]
tallennettu

*Maya, Valkoinen Rytminen Tuuli
0000
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 9



Profiili
« Vastaus #156 : 24.07.2016 12:23:29 »

Niin, ei sitä voi kahta suhdetta kokeilla. Eipä edes pää sellaista kestäisi.  Smiley Ja jos on toimiva arki, jotenkin se riittää tässä vaiheessa elämää. Ja ihminen joka välittää ja tukee. Ei enää halua maalailla niin romanttisia kuvia, kuin joskus nuorempana halusi.

Toisaalta on olotila, että pettyy romanttisen rakkauden illuusioon. Kuitenkin se romanttinenkin rakkaus rytmittyy arkeen ja molempien hyvien ja huonojen puolien yhdistämiseen/sietämiseen. Elokuvarakkaudesta on turha enää haaveilla.  laugh
tallennettu
Ginger86
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 158


Profiili
« Vastaus #157 : 24.07.2016 15:58:48 »

Minun on pakko kommentoida tätä aihetta, kun täällä on monia hyviä pohdintoja, jotka herättävät ajattelemisen aihetta. Itselleni on "henkisen heräämisen" myötä käynyt niin, että olen luopunut kokonaan siitä ajatuksesta, että tarvitsisin mitään suurta "elokuvarakkautta" elämääni. Kun nyt katson taaksepäin aiempia suhteitani, niitä on leimannut täysi sokeus toisen teoille. Minua on petetty, pahoinpidelty, haukuttu ja käytetty muutoin hyväksi ihan siitä syystä, että naiiviuttani (ja osin myös meille syötetyn romanttisen ideaalin takia) kuvittelin, että "rakkaus parantaa kaiken". Ja niin se aito, universaali rakkaus varmaan tekeekin, mutta tämä minun versioni siitä on ollut lähinnä läheisriippuvaisuutta. Nykyistä suhdettani tarkastelen siinä mielessä paljon objektiivisemmin, etten edes kuvittele pystyväni muuttamaan toista. Onhan tässäkin ollut ongelmia, mutta sellainen pakonomainen tarve rakkaudelle ja hyväksynnälle on hävinnyt. En enää itke silmiä päästäni, jos toinen loukkaa sanoillaan/ teoillaan, vaan yritän arvioida analyyttisesti, voisiko asioille tehdä jotain. Myös mustasukkaisuus on hävinnyt, ja se on oikeastaan ihan hemmetin vapauttavaa. Tällä hetkellä on ajatus, että kumppani tuo elämään paljon lisäarvoa, mutta ei ole todellakaan mitenkään välttämätön oman onneni kannalta. Myös rakkaus on ihan erilaista kuin aiemmin: Ei mitään huikeita muljahduksia vatsanpohjassa, vaan ennemminkin tasaista arvostusta, kunnioitusta ja hellyyttä. Jotenkin on vaikea kuvitella, että voisin koskaan enää "seota" kenenkään miehen takia niin, kuin noina läheisriippuvuusaikoina tuli tehtyä. Cheesy Kaipa se oli juuri sitä, että kun ei kokenut itseään kokonaiseksi, haki sitä täyttymystä sitten muista ihmisistä. Joskus kyllä ihan kaipaankin niitä sellaisia sydänalassa tuntuvia hetkiä, kun joku mies vei jalat alta... Mutta harhojen aika lienee siltä osin jo ohi kohdallani. Cheesy
tallennettu
rakkautta
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 41



Profiili
« Vastaus #158 : 24.07.2016 17:20:45 »


On kyllä upeeta huomata, että jo kolmekymppisillä (jos 86 tarkoittaa syntymävuotta) on syvä ymmärrys rakkaudesta, parisuhteesta ja ihmisestä sinänsä. On kuin ihmiskunnan ymmärrys olis lisääntynyt ja ettei enää tarvitse sanoa "vanhuus ja viisaus".

Kyllä jokainen ihminen on hyvä ja "kokonainen" sellaisenaan. Se on sitten aivan eri asia, pitääkö ihmisen oppia elämänsä aikana niin paljon, että voi sanoa olevansa"rakkaus", yhtynyt kaiken täyttävään rakkauteen. Tuota kokonaisuutta oppii varmaan myös erilaisissa parisuhteissa. Juuri suhteessa toiseen ihmiseen voimme palata sydämemme totuuteen, meidän ei tarvitse mielistellä eikä meidän tarvitse hyväksyä erilaista rakkaudettomuutta esim. välinpitämättömyyttä toisessa ihmisessä. Jos hyväksymme tällaisia ominaisuuksia, lisäämme niiden olemassaoloa ihmiskunnassa.




Minun on pakko kommentoida tätä aihetta, kun täällä on monia hyviä pohdintoja, jotka herättävät ajattelemisen aihetta. Itselleni on "henkisen heräämisen" myötä käynyt niin, että olen luopunut kokonaan siitä ajatuksesta, että tarvitsisin mitään suurta "elokuvarakkautta" elämääni. Kun nyt katson taaksepäin aiempia suhteitani, niitä on leimannut täysi sokeus toisen teoille. Minua on petetty, pahoinpidelty, haukuttu ja käytetty muutoin hyväksi ihan siitä syystä, että naiiviuttani (ja osin myös meille syötetyn romanttisen ideaalin takia) kuvittelin, että "rakkaus parantaa kaiken". Ja niin se aito, universaali rakkaus varmaan tekeekin, mutta tämä minun versioni siitä on ollut lähinnä läheisriippuvaisuutta. Nykyistä suhdettani tarkastelen siinä mielessä paljon objektiivisemmin, etten edes kuvittele pystyväni muuttamaan toista. Onhan tässäkin ollut ongelmia, mutta sellainen pakonomainen tarve rakkaudelle ja hyväksynnälle on hävinnyt. En enää itke silmiä päästäni, jos toinen loukkaa sanoillaan/ teoillaan, vaan yritän arvioida analyyttisesti, voisiko asioille tehdä jotain. Myös mustasukkaisuus on hävinnyt, ja se on oikeastaan ihan hemmetin vapauttavaa. Tällä hetkellä on ajatus, että kumppani tuo elämään paljon lisäarvoa, mutta ei ole todellakaan mitenkään välttämätön oman onneni kannalta. Myös rakkaus on ihan erilaista kuin aiemmin: Ei mitään huikeita muljahduksia vatsanpohjassa, vaan ennemminkin tasaista arvostusta, kunnioitusta ja hellyyttä. Jotenkin on vaikea kuvitella, että voisin koskaan enää "seota" kenenkään miehen takia niin, kuin noina läheisriippuvuusaikoina tuli tehtyä. Cheesy Kaipa se oli juuri sitä, että kun ei kokenut itseään kokonaiseksi, haki sitä täyttymystä sitten muista ihmisistä. Joskus kyllä ihan kaipaankin niitä sellaisia sydänalassa tuntuvia hetkiä, kun joku mies vei jalat alta... Mutta harhojen aika lienee siltä osin jo ohi kohdallani. Cheesy
tallennettu

*Maya, Valkoinen Rytminen Tuuli
Avicii
Astroholisti
*****
Viestejä: 1117


Profiili
« Vastaus #159 : 25.07.2016 12:05:47 »

Hienoja kokemuksia ja oivalluksia teillä  smitten

Itse jos joskus tulen toisiin ajatuksiin (eihän sitä koskaan tiedä) niin kyllä mä ehdottomasti valitsisin arkisen rakkauden.

Sellainen joka on läsnä kun kuorin perunoita tai tiskaan, joka kulkee mukana kauppaan ja kirjastoon jne.

Ei tarvi tuoda kukkia, ei lausua runoja, ei kultaa, timantteja ja kulkueita. Ei mitään päätähuimaavia tunnetiloja ja syvyyksiin ulottuvaa tuskaa.

Sellainen maanläheinen ja lempeä, yksinkertainen  smitten
tallennettu

You were born to be real not to be perfect.
0000
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 9



Profiili
« Vastaus #160 : 25.07.2016 17:01:52 »

Ginger86 kirjoitti hienosti läheisriippuvaisuus-teemasta ja siitä, miten ajattelee rakkauden parantavan ja millaista sen pitäisi olla. Tunnistan hyvin tuon herkkänahkaisuuden itsessänikin, varsinkin aiemmin voimakkaasti.

Olen hyvin herkkä sille, miten ihmiset kohtelevat. Olen muutoinkin aika herkkä ihmisenä ja energeettisesti. Jos puoliso nakkelee asioita, joita tuntuu, että voisi sanoa nätimminkin, niin herkästi sitä loukkaantuu edelleen ja tulee todella surullinen olo. Johtunee myös siitä, että on kovasti kuormittunut elämässä ja arjessa. Sitä on sitten herkempi ns. epäoikeudenmukaisuudelle, vaikka toisaalta ymmärtää, että tavat olla ja ilmentää asioita ovat erilaisia eri ihmisillä.  Kiss

Viisaita sanoja tosiaan on täällä monella. Ilo on lukea sellaisia tekstejä.

Mutta totta, arkinen rakkaus ja luotettavuus on tärkeämpää pitkässä juoksussa kuin suuret tunteen palot ja siitä seuraava epävarmuus sekä ahdistus. Ehkäpä sitä oppii jotain elämän myötä.
tallennettu
Avicii
Astroholisti
*****
Viestejä: 1117


Profiili
« Vastaus #161 : 29.07.2016 04:22:06 »

Tässä mietin omaa tilannettani.

Mietin mikä meni pieleen aiemmin joiden kanssa ei koskaan mitään tullut vaikka olisi halunnut, niin päädyin siihen tulokseen että ajoitus ei vain ollut oikea.

Nytkin ajattelen että en ole valmis syvällisiin sitoumuksiin koska tarvitsee aikaa sulatella asioita ja on tärkeämpi asioita nyt tapetilla.

Siis oikea ajoitus on tärkeää muistaa  smitten
tallennettu

You were born to be real not to be perfect.
Corvus Leonis
Astroholisti
*****
Viestejä: 1661


Kaikkien sisällä on jokainen meistä.


Profiili
« Vastaus #162 : 07.08.2016 19:52:16 »

Yksi tuttu sanoi mulle taannoin, että mun jutuista ei tule pidemmän päälle mitään koska haluan kuulemma enemmän, kuin mitä ihmiset pystyvät tarjoamaan.

Kuulosti kieltämättä tyypilliseltä  skorpioni-osaston ongelmalta.  :Smiley
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5614



Profiili
« Vastaus #163 : 09.08.2016 16:30:17 »

Mää olen sitä mieltä, että mulla on sama ongelma; vaadin liikaa ihmisiltä...mutta oletettavasti vaadin erivärisiä asioita kuin  skorpioni  :Smiley

Ihmissuhde kun ihmissuhde vaatii työtä...ja mää viihdyn niin hyvin itsekseni, että pähkin resursseja...kannattaako niitä pistää niin paljon parisuhteeseen, kun itekseenkin pärjää? Kyllähän elämä toisen kanssa on paljon rikkaampaa kuin yksinään, ja saa tukea ja läheisyyttä...mutku, äh, on oma keskeneräisyys ja sitten vielä toisen. Ja osaltaan varmaan myös on itse "valmis" sellaisissa asioissa, jotka toisella ovat kovasti kesken, ja sellaisissa kohdin kanssakäyminen on hyvin turhauttavaa toisinaan.

Mulla on tuo  saturnus  aspect_sex  venus aspect_con marskuu ja  vesta ), mutta näillä on  myös  neptunus neliö.

 neptunus tuo ja  saturnus vie?
Ainakin tämän asetelman vois aatella tarjoovan mulle paljon oppimismahdollisuuksia suhteiden saralla, ja sehän on hyvä, kun  kuunsolmu löytyy 7 huoneesta merkistä  rapu

Mut niin, kyllä mää tunnistan semmosen realismin näissä ihmissuhdejutuissa tänäpäivänä. Ei missään nimessä kyynisyys tai katkeruus, vaan semmonen...otetaanpas asiat sillee kun ne on. Joskin sitä, miten ne on, on yleensä hankala hahmottaa.
tallennettu
Avicii
Astroholisti
*****
Viestejä: 1117


Profiili
« Vastaus #164 : 09.08.2016 17:24:01 »

Olen tullut siihen tulokseen että ajatus ja uskomus että parisuhde on yhtä henkistä työmaata kuuluu vain vanhaan systeemiin ja vanhoihin aikoihin ja tapoihin.

Itse jos joskus jonkun tapaan niin kyllä valitsen sellaisen miehen jonka kanssa on keskinäinen rauha ja tullaan toimeen eikä ole jatkuva sotakenttä päällä.

Ei mitään henkistä helvettiä enää. Miellään karmavapaa suhde.

Itse ainakin valitsen nyt helpon tien  police

Ja itsenäisyyden ja omillaan toimeen tuleminen ja yksinään oleminen on jo opittu  Grin
« Viimeksi muokattu: 09.08.2016 17:26:36 kirjoittanut Avicii » tallennettu

You were born to be real not to be perfect.
Sivuja: 1 ... 9 10 [11] 12
  Tulostusversio  
 
Siirry: