Olin laivalla, seisoin pimeässä huonekaluttomassa huoneessa kahdestaan kaverini kanssa, hän oli oikealla puolellani ja alasti. Joku hoitajan näköinen tuli avaamaan huoneen ison panssarioven, ja kaverini piti mennä vielä toisen samanlaiseen panssarioviseen huoneeseen jonkin lääketieteellisen syyn (verikoe?) takia. Olin nähnyt "seuraavassa jaksossa tapahtuu" pätkän elämästäni, jossa oli kuvattu panssariovi pimeän huoneen sisäpuolelta ja siinä punainen digitaalikello, ja ympärillä kaikui huutoja "me ei päästä täältä pois!". Se tuntui inhottavalta tilanteelta sellaiseksi johon tietoisesti olin menossa. Mietin voisinko vaikuttaa asiaan, kuinka pitkälle elämäni tv-sarjaa oli jo kuvattu, menisivätkö myöhemmät jaksot sekaisin jos puuttuisin nyt asioiden kulkuun. Sen toisen huoneen luona huomasin, että oven punakelloinen lukko oli pienen luukun kannessa (huono sana, mutta en keksi muutakaan, sarana oli vasemmalla) oven keskellä, ja jättäydyin oven ulkopuolelle ja pitelin luukkua vasemmalla kädellä auki kun kaverini oli mennyt sisään ja ovi muuten suljettu. Näin ovi ei mennyt lukkoon, en itse ollut huoneen sisällä, siellä ei ollut pimeää, näin mitä kaverini huoneessa teki, eli "seuraavassa jaksossa" tilanne ei toteutunut millään lailla.
Näissä huoneissa oli jotain suihkuosastoja. Kaverinikin sanoi että menisi suihkuun, ja häipyi huoneen perille. Istahdin lattialle ja silti ylsin pitelemään luukkua auki. Viereisen panssarovisen huoneen (ovi heti edellisen oikealla puolella) sisältä tuli mallivartaloisia naisia bikineissä ja näin, että siellä suihkut höyrysivät kuumina, niiden sijoitus oli eri kuin siellä huoneessa missä kaverini oli. Mielessäni häivähti ajatus, miten omaan asuntoon nähden peilikuvan lailla sisustetut paikat vaikuttavat hienommilta kuin se oma asunto.
Kaverini tuli aikanaan pois ja hänelle sanottiin että kokeiden tuloksissa menisi aikaa, näytteitä säilytettäisiin kylmiössä. Sitten en nähnyt häntä enää. Tajusin olevani oman alani opiskelijoiden jouluristeilyllä ja laiva oli jo käynyt Ruotsissakin, mutta olin ollut aivan liian humalassa huomatakseni asiaa. Kävelin ison istutuksen/suihkukaivon ohi vasemmalta, tila oli kapea ja jouduin kävelemään vastaantulevan iloisen ihmisjoukon läpi. Lähdin nousemaan ylös tosi pitkiä portaita, joiden askelmat oli liimattu täyteen huonoja vitsejä, ja harmittelin että en ollut puhunut eräälle kaverilleni risteilystä tarpeeksi etukäteen, koska hän ei kai ollut muistanut tulla mukaan. Soitin jollekin ja sanoin, että koko risteily merkitsee minulle joka kerta vähemmän.
Rappusten yläpäässä näin taas yhden kaverini, joka kysyi näkisikö minua risteilyn jälkeen. Sanoin että ehkä näkisikin koska en ollut kovin innoissani lähdössä kaupungista. Hän kuitenkin sanoi, "Minun pitää lähteä, olen niin iso ja märkä". Minulle tuli hölmö olo ja möläytin ääneen, "Olit muuten äsken ihan just kuin isäni!" kun seisoimme rullaportaissa, hän ei sanonut mitään. Nousimme laivasta suoraan äitini vehreään, aurinkoiseen puutarhaan, ja sitten hän jo kävelikin kaukana pellolla. Minä istahdin konttorituoliin ja laskin sillä alamäen (jota ei oikeasti ole), mielessäni toistui "ei mitään väliä, hei, ei mitään väliä", matka päättyi mustiin letkuihin mäen alla.
Menin sisälle, äitini keittiöön ja siellä oli paras ystäväni. Hän oli lähdössä Thaimaaseen työmatkalle keskiviikkona tai lauantaina, ja koska hän tarvitsi sinne auton, hän oli päättänyt ajaa koko matkan valkeankiiltävällä autolla. Hämmästelin hänen päätöstään, ja hän kysyi tulisinko auttamaan häntä opettelemaan oikeanpuoleista liikennettä (unessa se oli 'se väärä puoli' :
), koitin kovasti ymmärtää miten onnistuisi ajaa oikealla puolella tietä ja ohittaa toiset vasemman kautta.
Hän sanoi, "Kuule siellä on 27 astetta lämmintä", minä sanoin että hän tarvitsisi bikinejä, hän sanoi että pitää muistaa ottaa oikein monet bikinit matkaan että voi tehdä töitä bikineissä. Siinä kohtaa hän meni äitini jauhokaapille ja näin miten suunnattoman valtavat, mutta kauniit valkeat housut hänellä oli jalassa.
