seuraava »

[Metsänkeiju]

Heipsun kaikille tutuille ja tuntemattomille, sitten hetkeen.

On ollut hyvin rankkaa. Mutta ylämäki on alkamassa. Tai se balanssi löytymässä. Pienin askelin, ihanin, elämä kulkee polkujaan, eteenpäin kantajaa kulkijaa, joka rohkeasti vain uskaltaa! Heh, runosuoni sykkii.

Mutta pyysinpäs eilen illalla, tähän kaikkeen vastausta, ratkaisua, jotain vinkkiä.

Ja sieltähän se tuli - muttei tällä kertaa mulle, vaan rakkaalleni. -Joka muistaa todella harvoin mitään uniaan..
Ennenkin ollaan unissaan oltu yhteydessä..

No, se vastaus, kun mies aamulla kertoi unestaan, purskahdin itkuun, puhtaisiin onnen (ja stressinpurku- myös ) -kyyneliin!

Hän oli nähnyt unta, että kuinka me elämme todella vanhoiksi yhdessä, näki meidät yhdessä fyysisesti miltä näytimme tosi vanhoina. Ja olimme todella onnellisia, yhtä Yhtä kuin nytkin, enemmänkin, ja tämä poikamme (jolla on eri isä ja joudumme ehkä jopa katkaisemaan narsisti-äitini takia, välit häneen.. hän on kauhessa ristitulessa ja siis muutti sinne 5,5 v:nä huoltajuuskiistan jälkeen, nyt 8 kk sitten. ) tulee olemaan silloin vielä elossa myös, mutta meidän lapset olisivat kuolleet ennen meitä, nämä 2 nykyistä yhteistämme siis.

Tässähän on symbolinen merkitys myös, mutta ehkä myös erittäin suora.  
Todella vanhana rakkaudentäyteisen parisuhteemme näkeminen, tarkoittanee että vinkki on parisuhteessamme ja rakkaudessamme ja sen yhteis-viisaudessa. Sillä minä kestän ja jaksan.


Ps. Kuin "jatkoksi tähän" sopii hyvin tämäniltainen pelikorteista ennustamiseni. Heti suoraan loikkas syliin pata7 = lisää onnettomuutta/tuskaa ja sen jälkeen, myöhemmin, samalla lailla vahingossa, pöydällä olleeseen pakkaan oli kääntynyt pata-akka, jonka tiesin jotain nyt tarkoittavan. Netistä löysin: pata-akka; vanhempi, etäinen nainen. (hhrrr kun menin kylmille väreille. se narsisti on aika hullu kun siltä lähtee hovi kävelemään..)

Et semmottii..  

[Corvus Leonis]

Oltiin kaverin kanssa mökillä ja kirosin rannan mutaista vettä sekä vastarannan leirintäalueen metelöiviä porukoita. Pian ajoi meidän rantaan moottoriveneellä joku vaalea nuori nainen sieltä leirintäalueelta, ja menin äkäisenä huutelemaan sille että mitä se meidän rantaan tulee. Poistui veneellään pikaisesti matkoihinsa mutta ilmoitti vihaisena tuoneensa meille vain kynän ja paperia, ja lisäsi jotain että "lähtisitte tekin sieltä jonnekin, mitä te siellä mökötätte", ja sitten me vaan oltiin siinä.

 : 

[SanctAstra]

Mutainen vesi tietää ongelmia tunteiden alueella.

[Corvus Leonis]

Mulle tuli mieleen Kato Vegan unesta sellainen juttu, että Kato Vegan ois hankala päästää ihmisiä omalle reviirilleen tunteitten saralla, ehkä ne omat tunteet on sekavia ja siksi vesi mutaista?

Täysin mahdollista.

Toisella kerralla pääsin jo sellaiseen valkoseen tilaan, jossa oli ikään kuin valkoisia huiveja roikkumassa yläpuolelta. Niihin tuntui hyvältä kietoutua, mutta ne paljastuivat kuitenkin muoviksi.

Life in plastic, it's fantastic!

[SanctAstra]

Mä en muista viimeisimmästä unesta kuin sen, että mun takareisiä kehuttiin kun ne niin hienosti lähtivät takapuolen alta alaspäin.


 

[Indium]

Olisi pitänyt kerätä tomaatteja laatikoista essun taskuun ja siitä kai viedä ne eteenpäin, mutta mulla ei ollut essua tai muutenkaan työvaatteita. Suunnittelin pukea pehmeät vaaleanpunaiset housut jotka roikkuivat henkarissa valmiina lainattavaksi. Sitä ennen käärin itseni märkään pyyhkeeseen joka myös roikkui henkarissa, mutta totesin että ei sen kanssa voinut töitä tehdä.

Tuo pyyhe oli samanlainen kuin minulla oli joskus varhaisteininä ja tomaattilajikkeilla oli tosi oudot nimet, kuin ihmisten piirteitä mutta ei kuitenkaan.

[Indium]

Keittiössäni oli suuri, tumma, kuuden ihmisen pöytä ja suuri astiakaappi. Niitä suunniteltiin siirrellä ja käännellä etteivät ne osuisi toisiinsa enää, vaan keittiöön kulkeminen, kaapin penkominen ja pöydässä istuminen olisi helpompaa -  yksi ihminen enemmän mahtuisi pöytään ja koko keittiö näyttäisi mukavammalta, tilaakin olisi enemmän. Pikkuisen olin huolissani jos se kaappi näyttäisi hölmöltä toisesta huoneesta katsoen, jos siinä vaikka olisikin huonon näköinen taustavaneri.

Kuulin erään ihmisen sanovan kahdesti nämä sanat, "Aion puhua hänelle käyttäen vain atonaalisia a, e, i, o ja u:ta", hyvillä mielin ja jopa odottaen tuota hetkeä. Ensimmäisellä kerralla hän sanoi niin minulle, toisella kertaa nämä sanat sanottiin isälleni, joka oli tullut jostain ovesta sisään mutta oli sen verran nurkan takana, että en nähnyt häntä, kuulin vain kun hän vastasi kiinnostuneena "ai jaa?!". Minulla oli tosi hieno, special limited edition Coldplayn levystä "A rush of blood to the head" ja kuuntelin biisiä "Speed of sound" ( http://www.youtube.com/watch?v=TahH7B_aUZc ) jotenkin hiljaisin ja liikuttunein mielin.

(Ei hajuakaan onko ko. biisi oikeasti tuolla levyllä, jos täällä vaikka on Coldplay-faneja heristämässä sormea )

[m.magia]

Olin makaamassa sängyssä, kun joku tuli tekemään energiahoitoa. Ihan ensimmäisenä tämä nainen otti jaloista kiinni ja moitti kuinka huonot energiat mulla on, siis kertakaikkiaan kamalat ja kaikki puhuu niistä ja samalla siinä selitti, että se johtuu siitä koulusta. Sitten mulle nousi siinä sen naisen hoitaessa jostain sisimmästä aivan kamala tunne, sellainen pyörryttävä ja musta ja luulin, että kuolen.

[Metsänkeiju]

ya:n uni sai minuun kylmiä väreitä.. vau.. ja hui..

Kertoo mielestäni lapsuudestasi, jotain pahaa on tapahtunut = niitä hirviöitä, etkä pääse pakenemaan, jotain turvatonta, kuin vain sinne omaan maailmaasi. 4:n vuoden välein tulo voisi kertoa numerologista kieltänsä, eli perheen luku, neljä maan elementtiä (täydellisyys maassa). Kellari toki kuvastaa juuri alitajuntaa ja sieltä menet sinne maailmaan. Voihan se olla aivan oikea joku "unimaailma" kuten itse pidän unimaailmaani "todellisena" ehkä jotain eettteriä minne sielu karkaa / dmt:päissäänhän sitä unessa ollaan. Dmt on muuten todella vahva psykedeeli. Ja sitähän aivot pumppautuu täyteen myös kun kuolemme. Se voi "jtn muuta, toinen taso" tai vaan harhaa. Sitä ei kukaan tiedä. Mutta viestejä sieltä saa, myös ennakkoviestejä jne, joten uskon että käpyrauhasemme onkin jotenkin yhteydessä universumin luovaan energiaan kuten me muutenkin olemme koko ajan.. No, takaisin uneesi.   Sinun tulee selvittää tuo lapsuuden / alitajunnan mörkö, joka on laittanut sinut pakenemaan. Se on lie tapahtunut juuri 4 vuotiaana. Kysele vanhemmiltasi jos et muista? Tai tee vaikka matka aliseen, alitajuntaasi visualisoiden, tuonne paikkaan, ja pyydä ennen sitä että tapaat siellä oppaan joka kertoo mitä tehdä. Ja sinä tulet tapaamaan. Suosittelen tuota visualisointia, itekin omat mörköni "pyydystänyt" näin, alkuun, jotta pääsee sitten itse työhön, eli paranemiseen.
Tuo okt on sinä, lapsuuden sinä, ja kellarin sokkeloisuus kertoi kuinka alitajuntasi on vielä hieman tuntematonta päivätajunnallesi. Sinun tulee tutustua siiihen, tarkkaile ajatuksiasi ja tuntemuksiasi eri tilanteissa, ja etenet. Onnea! Tuo on HYVIN merkittävä uni. Niin, ja sen sokkeloisuuden keskellä, kuitenkin Tiedät koko ajan, minne olet menossa, se alitajuntasi JUURI ohjaa sinua elämässäsi myös. Nyt rohkeasti tämän aiheen kimppuun niin pääset elämässä etenemään.

[Kuuhilda]

Oi hitsi minkä kuvan oot löytäny soma! Upee.
Eli hiukan uhkaavakin oli tuo joutseno  :

[unelmassa]

Muistin just, että viikonloppuun liittyi käärme. Taitaa uni liittyä siihen. Oon aina halunnut nähdä kyyn luonnossa (meillä kun niitä ei oikeasti ollut) ja siksi olinkin kai niin innoissani.

Kiitos Solnishko linkistä. Thuleian tupa on ihana sivusto.

Etkö sää oo nähny kyytä,minä tassä muutama vuosi sitten meinasin astua semmosen päälle,kun kävelin tuolla metsikössa.
Kyy lekotteli aurinkoa ottamassa, mut heti livahti karkuun..

[Indium]

Lumisateisena iltana yliopiston nurkalla kotiin vievä bussi ei pysähtynytkään minulle ja kahdelle muulle seurassani olleelle, vaikka bussin numero luki pysäkin kyltissä. Lähdin siinä paksussa lumessa juoksentelemaan kohti toista pysäkkiä.

[SanctAstra]

Ajelin unessani Hervannasta Kalevan kautta Tampereen keskustaan päin ja olin eksyksissä. En tiennyt minne ajaa ja ajelinkin erääseen liikenneympyrään ihan miten sattuu. Olin peloissani ja itkuinen koko ajan. En enää koskaan halunnut lähteä ajamaan autolla Tampereen keskustaan, niin siinä unessa pelokkaana ja itkuisena päätin.

 

[Indium]

Olin laivalla, seisoin pimeässä huonekaluttomassa huoneessa kahdestaan kaverini kanssa, hän oli oikealla puolellani ja alasti. Joku hoitajan näköinen tuli avaamaan huoneen ison panssarioven, ja kaverini piti mennä vielä toisen samanlaiseen panssarioviseen huoneeseen jonkin lääketieteellisen syyn (verikoe?) takia. Olin nähnyt "seuraavassa jaksossa tapahtuu" pätkän elämästäni, jossa oli kuvattu panssariovi pimeän huoneen sisäpuolelta ja siinä punainen digitaalikello, ja ympärillä kaikui huutoja "me ei päästä täältä pois!". Se tuntui inhottavalta tilanteelta sellaiseksi johon tietoisesti olin menossa. Mietin voisinko vaikuttaa asiaan, kuinka pitkälle elämäni tv-sarjaa oli jo kuvattu, menisivätkö myöhemmät jaksot sekaisin jos puuttuisin nyt asioiden kulkuun. Sen toisen huoneen luona huomasin, että oven punakelloinen lukko oli pienen luukun kannessa (huono sana, mutta en keksi muutakaan, sarana oli vasemmalla) oven keskellä, ja jättäydyin oven ulkopuolelle ja pitelin luukkua vasemmalla kädellä auki kun kaverini oli mennyt sisään ja ovi muuten suljettu. Näin ovi ei mennyt lukkoon, en itse ollut huoneen sisällä, siellä ei ollut pimeää, näin mitä kaverini huoneessa teki, eli "seuraavassa jaksossa" tilanne ei toteutunut millään lailla.

Näissä huoneissa oli jotain suihkuosastoja. Kaverinikin sanoi että menisi suihkuun, ja häipyi huoneen perille. Istahdin lattialle ja silti ylsin pitelemään luukkua auki. Viereisen panssarovisen huoneen (ovi heti edellisen oikealla puolella) sisältä tuli mallivartaloisia naisia bikineissä ja näin, että siellä suihkut höyrysivät kuumina, niiden sijoitus oli eri kuin siellä huoneessa missä kaverini oli. Mielessäni häivähti ajatus, miten omaan asuntoon nähden peilikuvan lailla sisustetut paikat vaikuttavat hienommilta kuin se oma asunto.

Kaverini tuli aikanaan pois ja hänelle sanottiin että kokeiden tuloksissa menisi aikaa, näytteitä säilytettäisiin kylmiössä. Sitten en nähnyt häntä enää. Tajusin olevani oman alani opiskelijoiden jouluristeilyllä ja laiva oli jo käynyt Ruotsissakin, mutta olin ollut aivan liian humalassa huomatakseni asiaa. Kävelin ison istutuksen/suihkukaivon ohi vasemmalta, tila oli kapea ja jouduin kävelemään vastaantulevan iloisen ihmisjoukon läpi. Lähdin nousemaan ylös tosi pitkiä portaita, joiden askelmat oli liimattu täyteen huonoja vitsejä, ja harmittelin että en ollut puhunut eräälle kaverilleni risteilystä tarpeeksi etukäteen, koska hän ei kai ollut muistanut tulla mukaan. Soitin jollekin ja sanoin, että koko risteily merkitsee minulle joka kerta vähemmän.

Rappusten yläpäässä näin taas yhden kaverini, joka kysyi näkisikö minua risteilyn jälkeen. Sanoin että ehkä näkisikin koska en ollut kovin innoissani lähdössä kaupungista. Hän kuitenkin sanoi, "Minun pitää lähteä, olen niin iso ja märkä". Minulle tuli hölmö olo ja möläytin ääneen, "Olit muuten äsken ihan just kuin isäni!" kun seisoimme rullaportaissa, hän ei sanonut mitään. Nousimme laivasta suoraan äitini vehreään, aurinkoiseen puutarhaan, ja sitten hän jo kävelikin kaukana pellolla. Minä istahdin konttorituoliin ja laskin sillä alamäen (jota ei oikeasti ole), mielessäni toistui "ei mitään väliä, hei, ei mitään väliä", matka päättyi mustiin letkuihin mäen alla.

Menin sisälle, äitini keittiöön ja siellä oli paras ystäväni. Hän oli lähdössä Thaimaaseen työmatkalle keskiviikkona tai lauantaina, ja koska hän tarvitsi sinne auton, hän oli päättänyt ajaa koko matkan valkeankiiltävällä autolla. Hämmästelin hänen päätöstään, ja hän kysyi tulisinko auttamaan häntä opettelemaan oikeanpuoleista liikennettä (unessa se oli 'se väärä puoli'  : ), koitin kovasti ymmärtää miten onnistuisi ajaa oikealla puolella tietä ja ohittaa toiset vasemman kautta.  Hän sanoi, "Kuule siellä on 27 astetta lämmintä", minä sanoin että hän tarvitsisi bikinejä, hän sanoi että pitää muistaa ottaa oikein monet bikinit matkaan että voi tehdä töitä bikineissä. Siinä kohtaa hän meni äitini jauhokaapille ja näin miten suunnattoman valtavat, mutta kauniit valkeat housut hänellä oli jalassa.

[Pakolainen]

Olin matkalla (jonnekin), odotin bussia. Lienin matkalla ostoksille. Minulla oli pitkä, musta takkini päällä. Näytin hyvin erilaiselta, otsani laskeutui paljon loivemmin, nenäni oli suurempi ja terävä - näytin ehkä korpilta, jos mielikuvitusta käytti. Partani oli tuuheampi ja pidempi, hiukseni laineilivat tummina puoliselkään saakka. Menin vanhalle ala-asteelle odottamaan - en tiedä miksi.
   Pian pari henkilöä saapui paikalle - opettaja, pyörätuolissa oleva henkilö ja kolmas jolla oli korvakorut, ehkä kulmakoru ja intensiiviset, suuret ja ruskeat silmät - ehkä partakarvaakin. Opettaja oli auttamassa pyörätuolissa istuvaa oikealla puolellani ja ruskeasilmäinen mies pysähtyi tuijottamaan minua pitkään - odotin että kyseessä olisi joku vanha tuttu, jota en muista ja joka yrittäisi alistaa (kiusata) minua. Sen sijaan hän sanoi (jotain sen suuntaista kuin):
   "Sinun pitäisi mennä sanomaan opettajalle miten sinua kohdeltiin."
   Olin heti kiinnostunut tästä henkilöstä, ja otin tuolin erään penkin vierestä - jostain syystä pihalla oli tuoleja jotka näyttivät kuuluvan luokkahuoneisiin. Otin penkin, koitin istahtaa siihen ja vetää sen henkilön luokse. Täpinöissäni tahdoin avautua hänelle ennen kuin vieressä olevalle opettajattarelle. Maa oli jäässä ja tuoli vain liukui tuota ihmistä kohti, vaikka tilannetta ennen asfaltti oli ollut kuivaa ja soralla päällystettyä. Nyt kaikki oli jään alla.

Aloitin lausetta monta kertaa; "tiedätkö, olet oikeassa--", "tiedätkö, en pitänyt siitä, että--", mutta tuoli vain liukui kuin noiduttu, enkä saanut sitä pysymään paikoillaan. Pian totesin:
   "Tällä hetkellä en pidä tästä tuolista." (kontekstista irrotettuna oudolta kuulostava lause). Päätin antaa tuolin lähteä liukumaan. Kukaan ei liennyt liikkunut ja takanani piti olla vain valkoinen puupenkki ja sen takana mäki, joten annoin tuolin lähteä lipettiin jalkojeni välistä. Sen sijaan nyt ruskeasilmäinen oli hiljaa ja tuijotti minua järkyttyneenä. Kuului kilinää, ja vilkaisin taakseni. Pyörätuolissa istunut makasi hiljaa siellä missä oli aiemmin istunut, sen sijaan hänen pyörätuolinsa oli (säpäleinä?!) siellä, mihin suuntaan tuolin heivasin. Rupesin pyytämään anteeksi monasti, että olin pahoillani, kysyin oliko toinen kunnossa mutta kukaan ei sanonut mitään. Menin avuttomana katsomaan pyörätuolia, joka sekin maan tavoin oli nyt jäätä, ja se oli tietysti korjauskelvoton. Opettaja katsoi minua kuin murhamiestä lähtiessään taluttamaan toista pois. En voinut kuin pyytää anteeksi uudestaan ja uudestaan. Ruskeasilmäinen vain tuijotti minua ja moitti, "katso mitä teit". Yritin epätoivoisesti ottaa omaa tilaa ja sanoin vastaan, että pyysin anteeksi, yritin olla avuksi, pyörätuoli oli siirtynyt taakseni vaikkei olisi pitänyt ja niin edelleen. Ruskeasilmäisen reaktio oli välitön:
   "Kaiken pitää kiertää sun ympärillä. Kaiken pitää olla 'minäminäminä', kun sinusta on kyse."

Herätyskello soi, pakotinkohan itseni pari sekuntia sitä ennen hereille, en muista kunnolla.