seuraava »

[SanctAstra]

Viime yönä ex-mies oli unessani. Hän oli kasvattanut kunnon taljan sileää pitkää karvaa selkäänsä ja olkapäilleen. Tukka oli leikattu kerroksittain ja näytti terveeltä sekä paksulta että kiiltävältä. Meillä oli kovin lemmekäs yö ja hän oli hyvin huomaavainen.

Ja todellisuudessa en voi sietää karvaisia miehiä tai ainakaan kovin karvaisia. 

[mouru]

Viimeöisessä unessa mentiin sisarusteni kanssa johkuu latoon mikä oli täynnä lautoja yms. Sieltä löytyi sitten kuollut näätä, hieman maatunut ketun raato sekä pehmolelu joka makasi hevosen lannassa.
Veljeni sanoi että kettu oli 'Kaukametsän pakolaisten' (lasten ohjelma tms joka tuli joskus 90-luvulla) johtajakettu

[Kuuhilda]

 
Aika hienoa *Marie*

Eihän sun tarvii pelätä mitään, kun sulla on supervoimat, ja aina voi turvauta batmaniin 

[Indium]

Olin junassa haikein mielin. Ajattelin yliopistosta toiseen vaihtamista, mietin että kyllähän vanhoja kursseja voi sentään hyväksilukea ja uudella kampuksella olisi vähemmän käveltävää kun luentosalit olisivat vierekkäin - jopa eri alojen luentojen. Vanhalla kun ihmiset olivat välillä kuin poissa vaikkeivät olleetkaan, koska rakennukset olivat kaukana toisistaan.

Hakuaika oli kyllä vähän päässyt ohi, oli jo kesäkuu, mutta ajattelin että kyllä silti menen sinne jotenkin. Junan ikkunasta näkyi vihreitä koivuja.

Sitten saavuinkin äitini taloon, joka unessa oli jonkinlainen opiskelijoiden kimppa-asunto. Siellä ei ollut ketään muuta paikalla kuin yksi nuori, erittäin lihava, intialaisen näköinen mies tummansinisessä t-paidassa löhöilemässä kyljellään jollain sohvalla. Hän keitti ruokaa äidin ikivanhoilla kattiloilla, valtavia perunoita neljä tai viisi kappaletta. Kommentoin siitä että vettä oli kattilassa liikaa perunoiden määrään nähden, ja hän sanoi että se oli tarkoituskin, ja perunat olisivat kypsiä ihan kohta.

[mouru]

Viimeyönä unessa pakenin joitain ihmisiä, taisivat ihan lähisukulaisia olla. Unessa leijailin taas* suuressa hallissa ja korkean takan päälle savupiippua vasten piiloon mutta mut löydettiin. Sain rangaistukseksi muuttaa asumaan ulos parvekkeen alle jollekkin tummalle korokkeelle asumaan (joku riippumatto tai sitten takka tai joku ihmeyhdistelmä).
  Talossamme oli sitten jotkut juhlat ja pääsin tulemaan sisätiloihin silloin. Joku nuorempi sukulainen oli tehnyt valkoisesta ja pinkistä silkistä jonkun kukan mallisen koristeen ja laittanut sen just hyllyyn mummon olohuoneeseen. Näytin pienelle tytölle omatekemääni koristetta joka oli hyllyssä seissyt jo pidemmän aikaa. Se oli sydämen muotoinen, valkoista silkkiä myöskin ja jotain vaaleanpunaisia ruusuja ja röyhelöitä toisella puolella. Etupuolelle oli jostain syystä piirretty lyijykynällä katkoviivaa sydämen muotoa mukaillen...
  Illalla istuin pimeässä tytön kanssa mummon pihakeinussa kun likainen auto pysäköi pihaan. Sieltä nousi 3-4 kaveriani jotka tulivat käymään kylässä. Jätin tytön keinuun ja menin sisälle siivoamaan. Vessa oli todella sotkuinen ja jouduin oikein hankaamaan sitä vessanpönttöä että se puhdistuisi. Lopulta sain sen puhtaaksi ja sieltä löytyi ihan normaalikokoinen ja kirkkaanpuhdas valkoinen ruokalautanen jonka nostin ylös.
  Menin sitten takas vieraiden luokse mutta he olivat lähteneet sillä välin kun olin itse siivoomassa.

* Lähiaikoina unissa olen usein leijaillut erilaisissa, korkeissa halleissa ja monesti laskeutunut leijailun päätteeksi korkean takan päälle niinkuin lintu omaan pesäänsä Ja kotka on ollut toisinaan kuvioissa mukana. Onkohan tää sitten joku mun voimaeläin? Ennen oli kaloja unissa lähes aina mutta kuviot vissiin vähän muuttuneet kun ei niitä enää erikoisemmin näe vaan nyt tätä ylvästä lintua.

[Metsänkeiju]

soma olin vastaamassa uneesi/kahteen uneesi jo pitkät pätkät, mutta jotain tapahtui ja ne hävisi. Olen myös aika kireinen nyt välillä.. tai en kiireinen.. mutta, vaikeuksia on, sanottakoon suoraan. Saa kuitenkin kaikki (mieluiten tutut enimmäkseen että hoku roti pyynnöissä on) niin yv:tä ja tulkinta-apua, jos jokin uni tuntuu Todella tärkeältä oman elämän kannalta.

Kaikkea hyvää kaikille teille ihanille astrolaisille tääl mie käväiskelen ja taustailen aina välillä..



-MK

[Metsänkeiju]

Metsis, toivottavasti sun vaikeudet pian helpottaa. Mulle saa lähettää yv:tä jos tulee jotain.

thanks elämässä järjestyy aina kaikki ja kestän yllättävän suuret murheetkin kun tiedän että ise olen nämä valinnut, niin monia pystynyt jo nyt auttamaan ja vielä pystyn paljon. Tälllä hetkellä maailmasta "paremman teko" vaatii uhrauksia ja kärsimyksiä. Mutta ne ovat sen arvoisia, muistakaamme kaikki, kun tuntuu että elämä romahtaa niskaan.


Rakkauvella,
miä

[mouru]

Olin unessa teurashevosten kanssa ahtaassa karsinassa. Taisin itsekin olla siinä unessa hevonen. Jäi kuva mieleen että karsinaan tuotiin jossain vaiheessa todella iso musta hevonen minkä ihan just  ja just mahtui ovesta sisään ja oli todella apaattisen oloinen. Karsinassa oli tosi ahdasta, mulla on mielikuva myös vaaleanruskeasta varsasta joka kaikesta ikävästä huolimatta hyppelehti iloisena sen minkä mahtui.

Yksi hevonen onnistui karkaamaan muiden juonen avulla eikä sitä tapettu. Itse päätin hämätä meidän 'omistajaa' jostain kumman syystä että olisin itsekin muka karkaamassa. Siitä syystä sain aikaisemman kuolemantuomion ja 'omistaja' jahtasi minua pihalla eutanasiapiikillä sohien. Käytiin toisiin iha käsiksi ja jotekin sain tyhjennettyä sen piikin muualle kuin itseeni, ja kun piikissä oli pari tippaa enää jäljellä, tökkäsin sen omistajani ikeneen ja tyrmäsin hänet. En osaa sanoa miten tuo hevosen kavioilla onnistui mutta niin siinä vaan kävi

Pääsin palaamaan kotiin ja siellä oli hirveä sotku. Roskia ympäriinsä ja joku blondi tyttö asui siellä eikä lähtenyt pois kun itse sinne palasin. Ulkona ukkosti ja oman huoneeni parkettilattiassa oli hirveät halkeamat ja repeämät ja kohoumat. Ilmoitin isälle tästä mutta hän vaan sanoi että 'vedä ne parkettiliuskat takaisin yhteen' tms.

[Kuuhilda]

Mä pelastin mun lapset juoppohullulta joka alkoi heitellä puukkoja, tein jotain tummanvihreän sateenvarjon kanssa, ja miittasin nipun astrolaisia, joskaan en muista keitä.

[nikki]

  Child Oinaspisteessä, lastensuojelua, soturimeininkiä
    the Great mother Lilith ("pyörivä miekka")
Kronos  astronomian muusa Urania 

[Kuuhilda]

No nih, thanks Nikki, pyörivä miekka tosiaan 
Kun se oli tummanvihree, niin josko minä rakastaen lapsiani siinä suojelin...
Mun kuu on tossa hötäkässä 1 aste  mukana, joten kai sen nyt on uniinkin tultava.
Urania ja kronos on viiden asteen päässä mun noususolmulta näköjään....ja syntymäkartalla Urania on näköjään napakasti DC:llä    Erilaista, kiehtovaa, puoleensa vetävää? Tai ehkä mä löydän rakkauden astrologista 

[ya]

Mulla on monia muutaman vuoden välein toistuvia unia.

Yksi niistä toistuu neljän vuoden välein. Ensimmäisen kerran näin sen 6-vuotiaana, sitten 10, 14 ja tänä vuonna se olisi taas sitten edessä.

Uneni sijoittuu suurehkoon omakotitaloon. Itseni lisäksi siellä on muutama henkilö (en tunne heitä). Ulos ei voi mennä, koska siellä on kaikenlaisia "hirviöitä" ja muita, eikä siellä selviydy.
 Talossa on ylä- ja alakerta, sekä kellari. Unessa ahdistun kun edes ajattelen kellaria, mutta menen sinne silti, koska etsin jotain. En tiedä mitä etsin, mutta tiedän, mistä sen löytää.
 Kellarissa on monia, monia ovia, sellainen kunnon sokkelo, mutta löydän silti joka kerralla huoneeseen, jossa on onkalo. Siis sellainen lattian läpi menevä kuoppa/kolo, täynnä multaa ja juurenpalasia. Kuitenkin rohkaisen mieleni ja kömmin pieneen koloon (jossa ei ole painovoimaa sitten ollenkaan) ja menen siitä läpi (tässä kohtaa huomautan, että 6 ja 10-vuotiaana aukko oli tilava, mutta 14-vuotiaana, kun olin hieman kasvanut joka suuntaan, se tuntui pienemmältä).
 Onkalon toisella puolen on täysin uudenlainen maailma, jossa ei ole ainkaan ihmisiä minun lisäkseni. Siellä on onnellinen ilmapiiri, hiljaista (silti muistaakseni jonkunlainen musiikki) ja aurinko paistaa aina. Sen lisäksi siellä on joitain kummallisia olentoja. Ne eivät ota mitään kontaktia eivätkä osoita agressiivisuutta, vaan elävät omaa elämäänsä rauhassa sen maailman kanssa.

Hassuinta tässä unessa on se, että en herää oikeastaan millään, ennenkuin olen kömpinyt takaisin "omaan maailmaani" siitä onkalosta. Nukuin kerran lähemmäs 21 tuntia, kun olin vaeltanut vähän pidemmälle tutkiskelemaan, enkä löytänyt enää paluureittiä.

Eräs toinen uni (kaksi kertaa nähty, en kiinnittänyt siihen niin paljoa huomiota kuin edelliseen) kertoo taas metsän keskellä sijaitsevasta kartanosta/sisäoppilaitoksesta tms (voisin piirtää alueesta kartan, muistan sen melko hyvin). Siellä on erikseen grillikatos, laituri, suuri järvi ja paljon muuta. Mutta ei ulospääsyä.
Unessa ei ole mitään muuta, mitä tahtoisin muistaa, kuin yksi henkilö. Hän on melko pitkä, sinisilmäinen poika, iältään ehkä 17-23 vuoden välillä. Hänellä on melko pitkät, kiharahkot hiukset sekä hieman surulliset kasvonpiirteet.
  Molemmissa unissa on sattunut jotain ikävää, ja kun olen selviytynyt niistä, etsin pojan käsiini ja hän halaa minua pitkään. Emme sano sanaakaan, hän vain silittää tukkaani ja minä itken peloissani.

Kenelläkään vastaavia unia, etenkään ensimmäisen kanssa ?

[SanctAstra]

Näinpä unta, missä yksi ensimmäisistä poikaystävistäni, tai lähinnä hänen henkensä, tuli vierailemaan luonani jossain yleisötapahtumassa. Hänen henkensä oli aikamoinen räyhänhenki, johtuen luultavasti meidän myrskyisästä suhteestamme (unessa oli, oikeasti ei), joka oli jotain viha-rakkaus-akselilta ja hyvin ääripääsuhde siis. No tämä henki alkoi viskoa ja paiskoa minua ympäri huonetta vai olikohan se jokin terassi. Kuitenkin, henki paiskoi minua seinille ja lattioita pitkin. Tunnistin hengen, vaikken sitä nähnyt, eikä kukaan muukaan ympärillä olevista ihmisistä sitä nähnyt. Kovasti ihmiset ihmettelivät, kun lentelin pitkin poikin ilan näkyvää syytä. Yritin sitä sitten selitellä jollain lailla ja hymyillä "koettakaa ymmärtää"-hymyä. Vähän nolotti.
Hetken kuluttua henki sitten lähti. Poistuin terassilta vihreänturkoosissa kesämekossani sisälle harmaaseinäiseen hirsihuvilaan, jossa yleisötapahtuma, messut, olivat. Messuilla oli kaikenlaisia esilleasettajia, mutta myös kirpputoripöytiä ja jossakin etäämmällä oli elävä orkesteri, kuulin musiikin ja näin tumman kiharapäisen (hiukset ulottuivat korvan lehtiin ja olivat luonnonkiharat) miehen, jolla oli pyöreähköt silmälasit, tumman ruskeat silmät ja hän soitti jotain huilua tai vaskipilliä. Kuljin ympäri messuja ja pysähdyin erään kirpputoripöydän ääreen tunnistaen pöydällä olevat vaatteet omiksi entisiksi vaatteikseni. Nostelin vaatteita silmieni eteen ja hymyilin kaikille muistoille, joita vaatteet mieleeni toi. Kiharatukkainen mies oli pöydän toisella puolella kuin itse olin. Hän oli hieman etäämmällä. Sanoin hänellekin, että pöydällä olevat vaatteet olivat vanhoja vaatteitani ja muistan kuinka vielä niihin mahduin. Hymyilin ja mies hymyili minulle takaisin. Myös muutama muu, nainen, hymyili minulle kun puhuin lähinnä ääneen itsekseni ja nostelin vaatteita silmieni eteen ja laskin takaisin pöydälle.
Sitten lähdin ulos hirsihuvilasta terassille, ulkona oli alkanut tuulla rajusti. Tukkani hulmusi kuin missäkin tuulitukka-mainoksessa ja tuuli tarttui myös mekkoni helmoihin riepottaen niitä. Tuuli oli raju muttei kylmä. Laskeuduin terassilta järvenrantalaiturille ja vilkaisin vasemman hartiani suuntaan ja näin kiharatukkaisen miehen istuvan ulkona puutarhatuolilla kauempana minusta. Tuntui hassulta. Jatkoin matkaani laiturille ja laiturin päässä näin kuolleen naisen, rodultaan aasialaisen (tarkemmin en osaa määritellä). Naisen kasvot olivat kalpeat ja kasvojen poikki meni pitkä musta hiussuortuva. Nainen katsoi minuun kuin elävä. Hän sanoi nimen Pang Chang tarkoittaen itseään. Toistin nimen ja nainen nyökkäsi. Sen jälkeen hän vajosi tummaan tyyneen järviveteen laiturin päässä. Olin kovin kummissani, enkä tiennyt mitä tehdä. Omituista oli myös se, että tuuli oli riepotellut tukkaani ja leninkiäni astellessani laiturille, mutta laiturin päässä oli aivan tyyntä kuten oli järvikin.

Hoksasin tuossa äsken, että se kiharapäinen mies oli enkeli, Mikael.    En ole aikoihin törmännyt häneen unissani. Mikä helpotus nähdä häntä pitkästä aikaa.
 

[Hamal]

Uneni sijoittuu suurehkoon omakotitaloon. Itseni lisäksi siellä on muutama henkilö (en tunne heitä). Ulos ei voi mennä, koska siellä on kaikenlaisia "hirviöitä" ja muita, eikä siellä selviydy.
 Talossa on ylä- ja alakerta, sekä kellari. Unessa ahdistun kun edes ajattelen kellaria, mutta menen sinne silti, koska etsin jotain. En tiedä mitä etsin, mutta tiedän, mistä sen löytää.
 Kellarissa on monia, monia ovia, sellainen kunnon sokkelo, mutta löydän silti joka kerralla huoneeseen, jossa on onkalo. Siis sellainen lattian läpi menevä kuoppa/kolo, täynnä multaa ja juurenpalasia. Kuitenkin rohkaisen mieleni ja kömmin pieneen koloon (jossa ei ole painovoimaa sitten ollenkaan) ja menen siitä läpi (tässä kohtaa huomautan, että 6 ja 10-vuotiaana aukko oli tilava, mutta 14-vuotiaana, kun olin hieman kasvanut joka suuntaan, se tuntui pienemmältä).
 Onkalon toisella puolen on täysin uudenlainen maailma, jossa ei ole ainkaan ihmisiä minun lisäkseni. Siellä on onnellinen ilmapiiri, hiljaista (silti muistaakseni jonkunlainen musiikki) ja aurinko paistaa aina. Sen lisäksi siellä on joitain kummallisia olentoja. Ne eivät ota mitään kontaktia eivätkä osoita agressiivisuutta, vaan elävät omaa elämäänsä rauhassa sen maailman kanssa.

Kuulostaisi kovasti reissulta paikkaan josta shamaanit käyttävät nimeä Alinen.

[nikki]

Niin ja astrologisesti  :lta..
ja 4 vuoden sykleissä henkistä kasvua  .n ja  :n aspektien tahtiin,
näiden aspektit syntysijoilleen.