seuraava »

[Ambrel]

Mun aivot käy kyllä taas tosi ylikierroksilla, mutta näin taas todella selkeän unen.

Siinä unessa oltiin mieheni kanssa käsittääkseni jossain sairaalan tyylisessä paikassa. Oli ilta ja siellä taisi olla jotkut kemut taas vaihteeksi, oli hämärää ja tunnelmallista. Taisin miettiäkin siinä unessa että "hetkinen, tämä on sairaala, wtf"
Noh, siinä sitten sanoin miehelle että lähden etsimään vessaa. Lähdin kävelemään niitä käytäviä eteenpäin, mutta en millään tuntunut löytävän vessaa joten päätin että menen vieressäni olevalle terassille savukkeelle, taas vaihteeksi.  :

Menin ulos ja huomasin että noin parinkymmenen metrin päästä minusta oli joku tyyliin 10 hengen porukka, he olivat kaikki jotenkin silmiin pistävästi oudosti ja mustiin pukeutuneita. Jostain syystä minulla alkoi heti hälytyskellot soimaan pääni sisällä ja ajattelin että minun ei pitäisi olla siellä, jostain syystä kuitenkin ajauduin heidän luokseen ja sieltä sanottiin kyllä heti että minun ei pitäisi olla siellä ja mitä minä siellä oikein teen. Näytti siltä kuin he olisivat tekemässä jotain rituaalia siinä ringissä seisten. Siinä sitten se tavallaan pääjehu tuli minun luokseni uhkaavan näköisenä, ja minä vetäisin kaulastani isohkon kultaisen ristin häntä kohti (mitä minulla ei kyllä aikaisemmin ollut). Hän sitten vain nauroi minulle sillain että "ja tuosta ei ole kyllä mitään hyötyä" ja joku toinen sieltä ringistä huusi minulle että "olispa tuo risti edes väärinpäin!". Minä olin pettynyt, taas.
Sitten päätin kokeilla siinä unessani jotain muuta lukuisista kaulakoruistani mitä minulla sillä hetkellä roikkui kaulassa. Se oli jokin pyöreä hopeinen kapistus, mutta vaikka kuinka yritin unessa nähdä mikä se on, niin en ehtinyt. Tajusin vain että he säikähtivät ja hetkessä olinkin taas mieheni luona, ja hän ihmetteli mikä minulla oli kestänyt.

Sitten heräsin siihen kun meidän ovikello soi, keskellä yötä. D:

[Metsänkeiju]

Tapasin toissayönä edesmenneen koirani, ja hän pussaili mua ihan hullusti.. oli ihanaa.. Siinä oli myös toinen, koira, hänen poikansa/sukuansa, joka samalla lailla pussaili ja hyppi. Niin toden tuntuista..

Mutta viime yönä.. olin menossa parkkihallista itiksen kauppakeskukseen, ja jotkut tantat tuli eri suunnasta ja niiden tarkoitus oli tulla mukaani. Kerkesin mennä jo hissiin kun kuulin et he huutelee että hekin tulee.. Hissiin tuli joku toinenkin mies ja se lähti ylöspäin. Ylöspäin lähtiessä he tulivat siihen alas ja se oli sellainen vanhanaikainen hissi, mistä näkyi läpi, ja vilkutin heille, moikaksi ja merkiksi että tavataan ylhäällä.
Ylhäällä kuitenkin kuljen yksin, mulla on jokin toinen päämäärä, mutta kun menen aurinkolasien ja korujen ohi, saan heräteosto-ajatuksia.. koruja olen menossa ainakin katsomaan, se on mielessäni. Tarkalleen joku iso kaulakoru, vihreä väri nousee mieleen.

Välillä olen kalliolla/metsässä... siellä on joku hommeli meneillään, liittyy jotenkin asumiseen..  ja joku vanha ukkeli siellä on myös..

Toissayön unessa, muuten, tapasin ala-asteen ja lapsuuden parhaan ystäväni, erikoisissa merkeissä;
Oli kesä ja olimme jossain syrjässä, jalkapallokentän ulkopuolella, ja kentällä oli peli menossa. Se kuitenkin näytti välillä ihan ohjatulta ryhmä-tanssilta.. Me tanssimme valssia ystäväni kanssa, mulla on joku pyörivä tuoli tms. allani, että hän vie minua koko ajan ja minä pistän sen merkille. Sitten suutelemme (hänhän on oikeastikin bi tai lesbo nykyään, en tiedä) ja hänellä on suussaan jokin juttu, joka meidän täytyy saada rikki, kuin jokin huume.

[SanctAstra]

Se oli joko avaruusalus tai jonkinlainen armeijan tukikohta, jossa seikkailin eräänä yönä. Tarkoitus oli päästä pahoja miehiä karkuun. Laskuvarjokin siinä hommassa repeytyi ja piikkimattoja sekä liukuportaita piti varoa. Muuta en juurikaan muista. Aika action-painotteinen uni. Huh.

[Kuuhilda]

Mulle näky semmonen väläys, että mies hiippaili niinkun tonttu joidenkin avainten kanssa mun asunnossa...tuli ovelta päin ja vilahti jonkun ikkunan ohi muualle asuntoon. Se oli semmonen tummapiirteinen hahmo vaan. Se oli siis ihan ok. Ja sit seuraavaks eteisen ovelta kurkkas semmonen miehen hahmo, josta ei näkyny kun ääriviivat...ne oli kirkasta valoa vain.
 
Mitähän se siellä niiden avainten kanssa oikein höperehti?

Hei. Taisin hoksia.
Tää avainten kanssa vilistävä miekkonen, tumma hahmo, hiukan tonttumainen olemus, vähän niinkun pakoon vilistävä sisällä, ja uus ulkopuolella kurkkimassa.
Eli mun täytyy selvittää vanhat jutut, että uus voi päästä sisälle. saada avaimet tältä sisällä olevalta tyypiltä sille valoisalle uudelle, joka siellä ovella kurkkii
Mutta miksi mies?

[Kuuhilda]

 

No niin, ei muuta kun lihakset pullistellen vain tulta päin!

[Kuuhilda]

 
Tommonen puku olis kyllä kieltämättä kätevä. Vois sujauttaa päälleen aina, kun tarvii vähän lihaksia 

[Indium]

Edellisyönä unessa äiti oli siirtänyt talonsa ympärillä puita paikasta paikkaan juurineen. Männyt näyttivät pelottavilta, ja ajattelin että katajat eivät selviä siirtelystä, toruinkin äitiä siitä. Popsin katajanmarjoja ja mietin ihmistä joka alun perin oli puut istuttanut. Jotain uusia, tosi erikoisia kukkia oli alkanut kasvaa maasta kun hän oli puutarhaansa myllännyt. Sinisiä, öö siis sinivalko-raidallisia unikon näköisiä taisi olla punaisten unikoiden keskellä.

Hänellä oli myös uusi ulkorakennus jonne hän oli siirtynyt asumaan. Ihastelin paikkaa, mutta sitten hän sanoi, että homehan täällä haisee, ja nuuhkaisi ensimmäisenä minun valkoista takkiani että minäkö se olen! No, en ollut, tietenkään, joten aloimme yhdessä etsiä huonetta joka olisi homeessa. Kurkistelin ilmanvaihtohormeihinkin. Lopulta ihan yläkerrassa oli huone, jonka katto vuosi oikein tiputtamalla. Siellä oli säilytetty homeisia tekstiilejä, jotka oli viety jo pois, mutta kuitenkin se huone oli ihan homeessa ja tiesin, että home leviäisi. 


Oli pakko mainita tuo uni, koska taas tuli äidin talo uneen. Hänellä oli uusi yläkerta talossa, ja siellä makuuhuone, ja istuin sen lattialla katsellen ympärilleni ihastuksissani. Tiesin, että sänky oli siirretty vanhasta makuuhuoneesta sinne ylös. Ajattelin, "Mikä ihana huone!". Aurinko paistoi, oli kesä, ilma oli raikas, ei yhtään hometta, olin niin iloinen että hän saa nukkua siellä.

Tuo jälkimmäinen oli ilmapiiriltään positiivisin uni jonka milloinkaan muistan nähneeni äidin taloon liittyen.

[SanctAstra]

Viime yönä näin, kun miehen ruumis poltettiin kahden tukin välissä. Miehestä ei näkynyt muuta kuin oikeaa jalkaterää nilkasta eteenpäin. Mies oli laitettu tukkien väliin kuin pihvi hampurilaiseen. Tukit ja muu osa miehestä oli palanut, vain jalkaterä oli enää näkyvissä. Liekki oli maltillinen, eikä levinnyt ympäröivään maastoon, havumetsään.

Omituista. 

[m.magia]

Pesin viime yönä taas pyykkiä vessanpöntössä. Ihmettelin unessakin, että no jopas on taas, mahtaako tulla puhdasta ja tulihan sieltä. Piti taas varoa, ettei mitään lipsahda viemärin puolelle ja vaatteet säästyivätkin, mutta pesuainepullo pääsi lipsahtamaan.

Näin myös unta jossa olin vahvasti raskaana (nimenomaan poikalapsi) ja laskettuaikakin lähestyi kovaa vauhtia, mutta harmittelin suuresti, että en ollut vielä kertaakaan tuntenut mitään liikkeitä ja olo oli sydämen tienoiltakin ihan ontto kun olin niin surkeana.

[Kuuhilda]

Se oli baari. Juttelin järjestysmiehen kanssa.
Hän ei enää kuulemma ollut järjestysmies, mutta kävi täällä kuitenkin. Järjestysmiehenä hänellä oli ollut täysin kirkkaan oranssi työtakki, nyt siinä oli vain paikoin oranssia. Välillä tämä mies oli osittain pylvään takana piilossa, ja minun eräs ystäväni stalkkasi meitä juurikin samanlaisen pylvään takaa välillä. Tiesin kuitenkin hyvin, että hän siellä istuu, joten en ymmärrä miksi hän sitten välillä vakoili meitä? 

[Kuuhilda]

Tuo oranssi ja sitten vaan osaksi oranssi, järjestysmies, muttei enään mutta vähän kuitenkin..kenties epävarmuutta ilmassa? Liittäskö ton oranssin nyt sitten naiseuteen ja äitiyteen?
Ja tuo stalkkaava ystävä... taisin löytää syyllisen, kun kerran uniinkin tuppaa 

Joo, tää on kyllä aikalailla päikseen

[faerie]

Näin viime yönä unta, että minun täytyi ohjata spinningiä ja juoksin laittamaan muistitikkua spinningsalin soittimeen kiinni. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan jouduin asentamaan iPodini soittimeen. Sekään ei alkanut soimaan ja tajusin, että minun täytyy äkkiä juosta hakemaan jokin laite, jolla saan musiikit kytkettyä soittimeen. Juoksin ulos rakennuksesta ja sateeseen. Harhailin kaupungissa, kunnes sain iPodiini jonkin tarvittavan lisäosan, ja lähdin takaisin. Kello näytti tunnin alkamisaikaa, ja yritin ehtiä saliin. Siellä oli kuitenkin jo toinen ohjaaja, joka oli aloittanut tunnin. Siinä vaiheessa hajosin ihan täysin, ryömin sen kuntosalipaikan käytävillä ja itkin vuolaasti kun en saanutkaan tätä työtä.

Sitten uni vaihtui. Olin jossakin vanhassa kaupungissa, juoksin ympäri tyhjää ja lumista keskustaa, ja nousin auton kyytiin joka lähti ajamaan maaseudulle. Ajoimme pitkin kapeita katuja ja päädyimme pellolle, joka kasvoi täynnä keltaisia kukkia. Auto suistui kapealta tieltä ja tipuimme pellolle. Samassa näin pienen, luonnottoman pienen miehen kävelevän pitkin peltoa. Mies näytti tonttumaiselta ja oli muutenkin epäihmismäinen. Hän puhui minulle kieltä, joka kuulosti aivan saksalta.

[Kuuhilda]

Sullakin on pieniä tonttumaisia miehiä

[Indium]

Helpotus oikeastaan, kun nyt en muista mitä unta näin. Tulin vaan sen kertomaan että nauroin ääneen Soman Ahtisaari-unelle. 

[Kuuhilda]

Ahtisaari teema ja Christine tappaja- auto

Ihania soman öiset seikkailut