Asterix
Vieras
|
|
« : 29.07.2006 15:09:21 » |
|
Mietin tässä sellaista, että kuinka moni teistä, jotka muistatte entisiä elämiänne, olette törmänneet tässä nykyisyydessä tuon entisen elämäsi omiin jäännöksiisi, siis esim. tavaroihin, kirjeisiin, rakennuksiin, jossa asuit/omistit, ehkäpä hautaasi jne?
Itselleni on käynyt näin ja hämmästytin kovasti ihmisiä tietämällä vailla muuta eksanttia tietoa kuin oma muistikuvani löytämällä esim. tiettyjä asioita ja paikkoja Venäjällä, kun vierailin siellä.
|
|
« Viimeksi muokattu: 29.07.2006 15:12:50 kirjoittanut Asterix »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Rauhan enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #2 : 29.07.2006 23:22:35 » |
|
Olin toistakymmentä vuotta sitten ulkomaanmatkalla, jonka tavoitteeksi olin asettanut tietyn historiallisen mutta vähän tunnetun kaupungin (nykyisin esikaupunkialuetta) löytämisen. Matka oli jo lähestymässä loppuaan ja minä menettämässä toivoani tuon etsintäni onnistumisesta, kun yllättäen lähdinkin mukaan opastetulle lähiökierrokselle. Pysähdyimme sitten - katuja ja uudisrakennuksia bussista tiirailtuamme - tauolle jaloittelemaan tyhjänlaisen, viljelemättömän aukion kohdalle. Minulle tuli jotenkin merkillisen voimakkaan nostalgian tuntu tuosta koruttoman mitäänsanomattomasta aukiosta. Niinpä astelin lähettyvillä seisovan muistomerkin luokse ja sain huononpuoleisella englanninkielelläni selvitettyä muistomerkkiin taulunnetun tekstin tyyliin: "Tässä sijaitsi se ja se muinainen kaupunki..." Ja se oli juuri "se" kaupunki, johon vuosikaudet olin tuntenut hämmentävässä määrin vetoa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Rauhan enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 30.07.2006 09:25:36 » |
|
Ajattelitko jäädä sinne. Niin... : Siellä olisi ollut hehtaarikaupalla tyhjää tonttia rakentamiseen. Mutta ajattelin juuri tuon tyhjyyden kertovan täyteydestä - siitä kuinka menneisyys kukoistaa meneillään olevuudessa. Aivan kuten tiedostin sillan rakentuvan entisyydestäni nykyisyyteeni suomalaisena henkisen tien kulkijana. Vähitellen kaihoni tuota muinaista henkisen kehittymisen areenaa kohtaan väheni. Ikään kuin olisin hakenut "omani" pois. Nyt se on täällä, tänään.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rauhan enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #5 : 30.07.2006 09:45:59 » |
|
"Ongelma" suomalaisuudessa minulle onkin tää että paikka on vain henkistä koulua, mutta en tunne kuuluvani.. vaikea tuntea kuuluvansa tänne, tai sitten sitä ei vain kuulu tälle pallolle tosissaan.. väliaikaista. Haluaisin mielelläni saada tuon deja vun tietyssä paikassa, sitten tietäisi haluaako siihen jäädä vai ei.
: Ehkäpä juuri siksi olemme kutsuneet - niin, kutsuneet - tänne paljon ulkomaalaisuudenkin lisää: tuomaan entisyyksiemme juuria, vaikutelmia niistä. Tarvitseeko sinun lähteä pois jäädäksesi siihen, joka on jo läsnä, vaikkakin omassa ulottuvuudessaan? Uskon kaiken peilaavan kaikkea eli "dejavuun" olevan kätkettynä ympärillemme - noihin esineisiin, luontoon ja ihmisiin. Siten ulkomaanmatka on mielen valintaongelma siinä missä sielunmatka on sisäisyytesi eli henkesi todellisuutta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #6 : 30.07.2006 10:03:03 » |
|
Ilmasto kulttuuri kieli kansanluonne ruoka maisema on muualla enemmän minua miellyttävä ja pisin suhde ulkomaalaiseen. Siinä jotain? Luulen että jaan aikani parin eri alueen kanssa..
Etniset elämät?
Mustat faraot TV1 klo 16.05
Monet historioitsijat ovat pitäneet nykyisen Sudanin alueella sijainnutta Kusin valtakuntaa Egyptin vasallivaltiona, mutta uudet arkeologiset löydöt kertovat toista. Tutkijaryhmä pääsi käsiksi kätkettyihin aarteisiin: mustiksi faraoiksi kutsuttuihin kuninkaiden veistoksiin ja muistomerkkeihin, jotka kirjoittavat heidän historiansa uusiksi-
|
|
« Viimeksi muokattu: 30.07.2006 10:06:03 kirjoittanut ^^Golden Sphinx^^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Kotkansilmä
|
|
« Vastaus #7 : 30.07.2006 12:06:45 » |
|
Pentti Haasiosalon mukaan ME suomalaiset pääasiallisesti olemme olleeet perustamassa monia kulttuureita ja rakentelemassa aikanaan esimerkiksi pyraameita tuonne, nykyisin niin kuiville alueille !! Silloin oli kaikki ihan toisin!! JA, nyt ME etsimme sitä kadonnutta itseämme!! Jonka ruotsalaiset ja venäläiset meiltä veivät.. Koska juuriltaan olemme ikiaikaisia ja aina..??
|
|
|
tallennettu
|
Hetkiä, joita olen kanssanne, haluan unohtaa hetkeksi.
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #8 : 30.07.2006 12:44:24 » |
|
Asuessani viime vuonna Ranskassa eräässä bourgognelaisessa kaupungissa, kävin myös paikallisessa taidemuseossa, jota oli hyväksi kehuttu. Tässä museossa oli myös 1300-1400 luvulla eläneiden Burgundyn herttuoiden haudat ja/tai muotokuvat seinillä. Yksi näistä muotokuvista herätti mielenkiintoni toden teolla ja silmäilin Charlesiksi nimettyä herttuaa selkeästi "sillä silmällä". Unohdin asian kuitenkin pitkäksi aikaa, mutta olen palannut taas asiaan viimeisen viikon aikana. Minulla on nimittäin 1400-luvulla eräs yläluokkainen elämä Englannissa ja tiedän itse asiassa tämän henkilön nimenkin. Spekulaatiotahan kaikki on ollut tähän asti, koska en varsinaisesti muista mitään tästä elämästä, tiedot olen hankkinut apuvälineitä hyväksi käyttäen.
No, surffailu netissä tuotti toden totta tulosta. Ilmeni, että ko. Charles oli ollut naitettuna englantilaiseen sukuun, jonka tunsin erittäin hyvin. Kaksi omaakin tytärtä oli naitettu tähän samaan sukuun. Itse olin naimisissa ja aviomies oli tuntenut henkilökohtaista kaunaa Charlesia kohtaan, mutta www ei kerro, miksi. Liekö vaimo ollut rakastunut???
Aviomies oli tuohon aikaan varsin näkyvä hahmo Ruusujen sodan kiemuroissa. Hänen virheensä oli se, että hän kääntyi Bourgognen herttuaa vastaan ja Bourgognen herttua ryhtyi toimiin. Näiden toimien seurauksena aviomieheni sai surmansa Barnetin taistelussa 1471.
Voi siis sanoa, että tuossa bourgognelaisessa museossa katsoin mieheni murhaajaa silmästä silmään.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
enska
Vieras
|
|
« Vastaus #9 : 30.07.2006 12:49:55 » |
|
Miten IHMEESSÄ te olette saaneet selville noin paljon entisistä elämistänne, yksityiskohtia myöten jopa? Perustuuko kaikki ihan vaan aavistuksiin, vai oletteko käyneet niissä regressioterapioissa? Mistä olette saaneet ns. todisteita siitä, että olitte juuri se ja se henkilö silloin ja silloin?
Kertokaapas tahi antaakaa linkkejä/vinkkejä moisen selvittämiseen.. (Kokeilin joskus alkukeväästä sitä heiluria, mutta ei oikeen wörkkinyt..)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #10 : 30.07.2006 13:16:20 » |
|
Lemniskata,
heiluria minä olen käyttänyt, mutta tuen paljon myös tuntemuksiin, vaistoon ja tämän elämän tapahtumiin, joita ei voi lapsuudella selitellä. Unetkin voivat antaa paljon tietoa, joillakin on spontaaneja muistoja tai tiedot on hankittu meditoimalla tai regressiossa.
Itselläni tämä 1400-luvun elämä on ainoa, jonka olen pystynyt jäljittämään henkilölleen. Aivan viime päiviin asti en itse asiassa ole löytänyt tästä englantilaisesta kreivittärestä muutamaa sanaa enempää tietoa, mutta Luojan kiitos, tällä viikolla löytyi jonkinnäköinen elämänkertakin netistä. Se oli kaikkea muuta kuin kattava, mutta riittävän kattava selittääkseen, miksi minun elämäni on mennyt nykyisyydessä siten kuin on.
Löysin tämän henkilön tosiaan heilurin avulla, joka villiintyi tämän henkilön nimen kohdalla, kun selasin lainassa ollutta historian kirjaa.
Tutkimuksia on tietenkin helpottanut se, että kyseisessä elämässä olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa, joista on runsaasti tietoa saatavilla niin netistä kuin kirjoistakin.
|
|
« Viimeksi muokattu: 30.07.2006 13:21:21 kirjoittanut Lilli »
|
tallennettu
|
|
|
|
enska
Vieras
|
|
« Vastaus #11 : 30.07.2006 13:23:47 » |
|
tuen paljon myös tuntemuksiin, vaistoon ja tämän elämän tapahtumiin, joita ei voi lapsuudella selitellä.
Öh, osaatko antaa jotain esimerkkiä (ei tarvitse olla mitään liian henk.koht)? Onhan niitä meinaan jos jonkinlaisia tuntemuksia/aavistuksia joita ei voi lapsuudella tai aiemmin tässä elämässä koetuilla asioilla selittää. Millaiset aistimukset jne on eroteltavissa siis sellaisiksi, että voivat olla perua entisistä? Kuinkas sellaisiin löydetään vahvistus/todistus että ovat sitä aiempaa?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #12 : 30.07.2006 13:42:57 » |
|
Kannattaa seurata esim. omia pelkojaan (mikäli sellaisia on) ja joita ei voi mitenkään selitellä lapsuuden tapahtumilla. Samoin omaa lahjakkuuttaan ja kiinnostuksen kohteita, mikäli kukaan omassa perheessä ei ole ollut samoista asioista kiinnostunut.
Ei ole tietenkään poissuljettua sekään, että lapsuuden ajan olot muistuttavat myös jostakin aikaisemmasta elämästä, mutta noihin "poikkeamiin" yleisestä perhekuviosta on helpompi päästä käsiksi.
Itse olen aikuisiällä jatkuvasti tekemisiin ihmisten kanssa, joiden talous on vaihdellut jyrkästi. Tässä on kyseessä perijät, lottovoittajat, mutta toisaalta myös raskaiden konkurssien tekijät. Ja tämä ei ole todellakaan MITENKÄÄN selitettävissä lapsuudella, mutta ymmärrän asian hyvin, kun luen tuon kreivittären elämänkerran. Mitä ilmeisimmin juuri tämä elämä "puskee läpi" aika voimakkaasti.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
poppi
Satunnainen astroilija
Viestejä: 18
|
|
« Vastaus #13 : 17.08.2007 11:37:15 » |
|
Kiinnostuin entisestä elämästäni kun hommasimme kesäpaikan, jonka poluilla jatkuvasti törmäsin epämääräisiin tuttuuden tunteisiin. Koin jopa eräänlaisen näyn omasta kuolemastani. Pari vuotta pieniä vihjeitä saatuani kokeilin regressiorentoutusta, jonkinlaista itsehypnoosia mennäkseni katsomaan mistä nuo oudot tuntemukset kumpuavat. Näinkin syvässä rentouden tilassa "unen" jossa olin lapsi ja edessäni seisoi hyvin vastenmielinen mieshenkilö ja nainen jota en ehtinyt katsoa kun vastenmielisyyden ja pelon tunteet havahduttivan minut hereille. Tuo kokemus kuitenkin avasti jotain "tietoja" ehkä 1800 luvulla eletystä köyhästä ja henkisesti hyvin ankeasta elämästä. Minusta tuntuu että täämmöiset kokemukset nousevat sitten kun niiden aika on. Omalla kohdallani tämän hetken tilanne ja ongelmat peilautuvat vahvasti sinne 1800 luvun ankeuteen. En tiedä onko tuo menneisyyden linkki oikeasti henkilökohtainen entinen elämä, vai hakiko sisimpäni tukea ja oivallusta tuon paikan muistista. Onkohan paikoilla muisti?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lunerica
Kanta-astroilija
Viestejä: 385
Que cambie todo pero no el amor
|
|
« Vastaus #14 : 17.08.2007 13:17:05 » |
|
Mietin tässä sellaista, että kuinka moni teistä, jotka muistatte entisiä elämiänne, olette törmänneet tässä nykyisyydessä tuon entisen elämäsi omiin jäännöksiisi, siis esim. tavaroihin, kirjeisiin, rakennuksiin, jossa asuit/omistit, ehkäpä hautaasi jne? Mulla iskee "tuttuuden tunne" Venetsiassa. En ole tässä elämässä siellä asunut, vain turistina piipahtanut, mutta osaan 'vaiston varassa' (ilman karttaa) kulkea siellä eksymättä kuin kotonani.
|
|
|
tallennettu
|
Do what you feel in your heart to be right, for you'll be criticized anyway. ~ Anna Eleanor Roosevelt ~
|
|
|
|