|
^^Queen Nefertiti^^
|
 |
« : 19.05.2006 05:15:27 » |
|
Hei
tuli vaan mieleen aloittaa tällainen keskustelu, kun tuntuu että mitä enemmän oppii, sitä vaikeampaa on hyväksyä esimerkiksi mitään ryhmää omakseen. Olen pienen ikäni tutkinut ja etsinyt ja välillä tuntenut itseni enemmän, välillä vähemmän valaistuneeksi. Yleensä kun olen kiihkolla hypännyt uuteen juttuun, esim Äiti Amma kun teki vaikutuksen vuodesta 2002 lähtien (ja vein pari exää tapaamaan häntä)niin saan kritiikkiä muilta ihmisiltä. No se on yksi asia. Hänen järjestönsä elää varainkeruulla.
Jotenkin tuli vaan mieleen kun näin Marianne Heikkilän kuvan (hän oli yhdessä projektissani 90 luvun alussa mukana) lööpeissä, että olisko se kuitenkin yksinkertaisinta uskoa kristnoppiin? Itse erosin kirkosta.. kaikki sitä laajempi ja "newage" henkisempi on vetänyt, valo, ei pimeys. No sitten oli tämä että pitäisi mennä valon ja pimeyden yläpuolelle. Jos olisi kirkkouskovainen ja julkkis, niin siinä varmaan tuntisi olevansa tärkeä ja löytäneensä paikkansa+saisi palkkaa kirkolta? Samoin hänen äitinsä, minäkin voisin iskeä ja vaihtaa miehiä mutta tällä hetkellä jokainen suhde koskettaa jo liikaa, että tekisin sellaista. Sanotaan että jos joudun tekemään ihan maallista työtä, silti pitäisi olla tunne että on tekemässä jotain henkisesti/ hengellisesti tärkeää työtä jossain, mutta mitä. Suvussani on muuten pappejakin.
Minulla voisi olla "paikka" korkeintaan jos oppisin jotain parantamista (kokeiltu kyllä kirkon tilaisuudessa) - mutta en jotenkin osaa hyväksyä mitään ryhmää. Kävin su erään itämaisen liikkeen yhteismeditaatiossa ja lähinnä tuli pakokauhu siitä, kun piti tanssia pyhiä tansseja ja palvoa gurua, jota en koe läheiseksi (varmaan ihan viisas olento ja valaistunut, mutta en tunne mitään häntä kohtaan). Edelleen - sen ryhmän vetäjä on kouluttautunut joogaopettajaksi (ja toiset siellä nk acharyoiksi Kaliforniassa) ja tekee töitä mm Frantsilan porukan kanssa.
Enkelin, oppaan ja kaksoisliekin olen TUNTENUT siis kokenut regressioterapiassa. Mutta riittääkö se Uskoksi? Riittääkö uskoksi se, että mulla on yliminä joka ohjaa? Siis riittääkö ajatella että vastaus on sisällä, mutta kuitenkin henkistä tietoa tulee lisää koska meidän on tarkoitus tietää Kaikki?
Kaupallisia-teknisiä töitä kyllä saan mutta ei raha riitä elämäntehtäväksi.
Olen ihan tarpeeksi monta ryhmää kolunnut ja on paljon tuttuja, joilla samoja kysymyksiä: mutta kun he hyväksyvät jonkun gurun, kuten Amman, Baban, Jeesuksen, heillä on ryhmän tuki, oppi, temppeli ja kirkko mihin sitoutua. Minulla on vain väljä oleminen, tietyt kirjailijat kuten Chris Griscom (Shirley Mc Lainen kamu) ja Joan Oceanin kurssit kiinnostaa. Nämäkin on Amerikassa, ei Suomessa. Italiassa missä kävin, on katolisuus ja Neitsyt Maria. En muuten ole lukenut da Vinci koodia vielä. Pitäisikö minun kuulua jonnekin enemmän? Henkinen voima kuitenkin kasvaa ja johonkin kait pitäisi.. kuulua? Muuta luettua kirjallisuutta on mm Findhornin puutarha (siinäpä vasta kiva tehtävä) ja Eileen Caddyn kirja, Yogananda, Richard Bach, ND Walsch, Bhagavad Gita (verses; vastaa ehkä eniten maailmankuvaani)..ja tietty olen käynyt Hare Krishna temppelin tilaisuudet. Sekä Vihdin Vähäkylän kesätapahtuman, jossa puhuin mm edellisistä elämistä urantiaväen kanssa. Sielläkin oli eräs minuun ihastunut kuvassa mukana, jonka kanssa henkinen ystävyys, eikä sen koommin ole tunnettu.. henkisillä messuilla saatan tutustua ohimenne kirliankuvaukseen, kiviin, parantajaluentoihin, astrologiaan, selvänäkijöihin, reiki-ihmisiin (myös lastani kiinnosti parantajat Minä Olen messuilla) ja vaikkapa Summit Lighthouseen - jälleen yksi ryhmä, johon en tunne kuuluvani vaikka korkeaa opetusta on, ehkä liiankin.
Olen hylännyt tai vieraantunut tavallaan planeettajutuista ja näihin uskonut ex "vaihtoi" kristillisyyteen. Samalla muuttui minulle tylyksi - hän on se exä joka ei minulle puhu. Pari sellaista exää jotka on nk kategoriassa "parisielut" kyllä puhuvat. Toisen kanssa haluaisin tavata neutraalisti ja aivan tunteilematta lähiaikoina; kysyä mihin hän uskoo kun parannusvoimia tulee, kun ei kerran usko Jumalaan oikein, kuten veljensä. Veljet yritti käännyttää ja hänelle tuli sama pakoreaktio kuin minun kanssa. Samoin aion kysyä häneltä neutraalisti, ei moralisoiden, että onko hän tosiaan ihan tunnekylmä ihminen ja lopetanko yrityksen tuntea sielunyhteyttä hänen kanssaan, eli voimme olla tuntematta? Exien työt; mm lehden toimitus, taikka fyysisen työn lisäksi järjestö.
Haluaisin että tuleva kumppanini uskoo Jumalaan ja on ymmärrystä näille asioille. Exälläni on tukena/ määrääjänä eräs järjestö, ainakin ollut ennen, jonka menossa on hänen ollut mukava olla, mutta minä en koskaan liittyisi, edes saadakseni pilettejä rokkitapahtumiin, mikä on ollut hänen elämäntapansa koko tuttavuuden ajan. Eli en ole järjestöihminen, vaikka mielessäni mietin mikä voisi olla hyvä asia. WWF? Mikä? Unicef? Kamalan vaikea uskoa järjestöihinkään. Jos en ole mukana toiminnassa, kyse on vain siitä että he keräävät rahaa minulta.. Greenpeacen katutyöntekijät jne. Jos exä olisi vaikuttanut tarpeeksi, varmaan joku järjestö OLISI kolahtanut minuun ideologian kannalta. Hän on aina saanut ryhmän tuen, ystäviä ja tekemistä jonkun ulkopuolisen systeemin kautta ja varmaan siitä tulee tietty turva, myöskin pakko. En osaa kuvitella että ystäväni kuuluisivat lähes kaikki johonkin klikkiin ja heidän kanssaan kokisi asioita, korkeintaan.. jos se olisi joku henkinen liike. Sellaisessa olen sentäs kokenut rakkautta, henkisesti kohottavan tunnelman. Mutta se seuraaminen.. hmm..exä sitten keksi uuden harrastuksen sen ryhmänsä jälkeen, ja minä ilmeisesti en, koska edelleenkään ei tule uutta porukkaa - ei tule mieleen kuin nuo enkelitilaisuudet lapsille, mitä Anu Wyskiel järkkää.
Jos olisin itse parantaja tai enkelihoitaja niin kait uskoisin enkeleihin, omaan voimaan tms mutta mikä olisi ryhmäni? Haluaisin löytää paikkani selkeämmin, koska en voi olla vain yksittäinen vaikuttaja, nyt tiedän mikä on yleensä palaute (varsinkin netissä) jos yrittää jakaa tietoa yleisellä tasolla. Kukin vastaa tasonsa mukaan. Joku "Pohjolan valo" ei sinänsä ole minulle mikään vastaus.
Astrovaikutteisiin "uskon" mutta ei ne ole mikään vakaa oppi. Opeissa on paljon samaa, mutta onko niin että mitä enemmän kasvaa ja tietää, sitä enemmän kävelee ulos kuppikunnista. En haluaisi olla ihan irti ryhmistä mutta olen ollut niissä liikaa, että mikään kävisi. Ammankin seuraamisessa pitää tehdä mielellään tietyt asiat (lukea kirjoja, palvella, käydä tilaisuuksissa). Miten olla vapaa yhtaikaa kun uskoo, eikä kuitenkaan ole itse ihan opettaja vielä...sekin ajatus että kaikki on harhaa, ei erityisesti auta kiinnittymään organisaatioihin.
En nyt just tiedä ajattelenko että minua "koetellaan" mutta en vain tunne olevani lopullisen varma mistään. Ehkä karman laki. Onneksi on jo niin kauan aikaa siitä kun tietyt koetukset tulivat ja huomaan että jos en yritä haukata liian isoja paloja, ei tule esim taloudellisia tappioita (en voi uskoa että Amman Suomen pj sanoi, "tee miltä sinusta tuntuu, järjestä vaikka tilaisuuksia vaikkei ne kannattaisi taloudellisesti" - ei tulis mieleenkään enää), etenen hitaasti; tavallaan haluaisi tehdä jotain isoa mutta yhtaikaa on hissutettava, koska EN halua enää vaikuttaa. Jokin henkinen kutsumus on, se voi aueta vielä paremmin tai JOS vaikka kouluttautuisin enkelien kanssa töihin, mutta onko se minun juttuni. Enkä usko että teen mitään kamalan väärinkään nykyisin, etsiminen on sallittua, mutta se olisi parasta jos jo löytäisi, esim mielenrauhan.. lopullisen vastauksen. Moni jonka tunnen tosiaan on jo jossain ryhmässä ihan vaikka Suomen asioiden vastaava, puheenjohtaja tms mutta en löydä vastaavaa paikkaa.
Sitäpaitsi, kun puhun joogaohjaajan tms kanssa, he saattavat suutahtaa siitä kun heidän oppinsa ei "kelpaa", ei ole minulle vastaus - kuinka voin enää kysyä! Pari mukavaa valoisaa naista tunnen jotka ei tyrkytä oppiaan, toivovat vain että löytäisin sen opettajan. No hankin tähtikartan monta v sitten ja siinä luki, että sisäinen guruni ei enää hyväksy ulkoisia guruja, mutta että olen ollut monta vuotta johtaja ja kaipaan parisieluja seurakseni.. elämän polulle. En vain tykkää siitä kun miehet säikkyy henkistä voimaani, minkä takia miehen olis pakko olla henkevä, ja voimakas!
Niin ja ulkomailtakin tunnen erään säätiön johtajan, joka tosin on hiljaa ollut jonkun kriisinsä takia.. no tuli tossa varmaan about 10 oppia/ryhmää mainittua. Tuntuu että "uskoni" on kumman muuntuvaista, koska en pysty lukittautumaan mihinkään ryhmään, minä vain "kasvan" mutta minne, kuka määrää. Jos se on jumaluus, onko se tämän "pimeä" vai "valoisa" puoli vai molemmat.
Kaikki ajatukset tervetulleita! kiitos. Nyt lepään, mutta herään liian usein aamuyöllä miettimään näitä asioita. On mukavaa jos vastaatte oman kokemuksenne perusteella, koska olette varmasti käyneet samoja asioita läpi, ja tosiaan mitä enemmän tietää, sitä vapaammin antaa ihmisten olla ja oppia eikä koeta vaikuttaa, mutta ei saisi kait olla ihan irti kaikesta?? Kaksoisliekkijuttu, se tulee aina pinnalle kun haluaa jo palata Kotiin, mutta sekään ei ole vastaus, koska koen että liekkini on henkimaailmassa ja minä olen vielä täällä. Tuleeko paikkani vain siitä että olen vapaa kirjoittaja? Sittenkin pitää päättää yrittääkö vaikuttaa vai kirjoittaako vapaata fantasiaa.
Joku ehdotti teosofiaa mutta kolusin senkin jo liian kauan aikaa sitten. Kuulun edelleen yhden henkisen ryhmän hallitukseen vaikka olen "riitaantunut" sen vetäjän kanssa. Hän tietää erittäin paljon okkultismista. Muistan erään visiitin Turun Konsan kartanossa tuttuni kanssa, minä olin mukana esittelemässä hänen projektiaan - siellä juttelin mm Brahma Kumraniin uskovan tytön kanssa, reiki-ja meditaatio-ohjaajien jne. Siellä oli jotain keskustelua planeetan tulevasta.. ihan kiva tilaisuus. Myös kerran minut laitettiin esittelemään Urantia-kirjaa henkisille messuille mutta siitäkin lähdin pois. On todella tullut tehtyä paljon. Reikiä en ole vain kokeillut! Enkä noitaryhmiä jee. Eikä ole Dalai Lama kolahtanut ja Tiibet, paitsi luin Shamballa kirjan Redfieldilta.
Summa summarum; Jumaluus rakastaa minua ja kaikkia varmaan, mutta.. mitä sitten? Mitä se tarkoittaa elämäntyön kannalta?
Mikään ahdasmielinen ja ahdistava ei enää käy. Kertokaahan, mitkä ryhmät te koette henkiseksi kodiksi, mikäli oma ajattelu on laaja-alaista. Mihin kuulutte, jos uskotte enkeleihin, platinaporttimeditaatioihin, kanavointeihin jne. Tiedän että Kaliforniassa tätä kaikkea on paljon ja on pilvin pimein erilaisia ryhmiä jotka kanavoi kaikenlaista Michael ja Seth materiaalia ja myös on nämä Orin+daBen (Roman-Packer kirjat) mutta - missä vaikutatte? Kun alue on Skandinavia.
Ei nähtävästi minun hyödytä koluta enää yhtään ryhmää, vai missä te kaikki henkiset ihmiset piileksitte, että kanssanne voisi viettää aikaa. Oletteko joissain em ryhmistä mukana?? Kauanko pitää elämäntehtävää arvailla? Eikös nykyään ole ihan yhtälailla kiinnostusta näihin juttuihin kuin 60-luvulla, kun oli yhteisöllistä tunnetta. Yhtaikaa haluan menestyä taloudellisesti JA tuntea yhteisöllisyyttä, siinäpä se. Jos tulisi sellainen tehtävä kuin tuo Findhorn niin mikä olis tehdessä. Ekologia, ekoasuminen tms..
Hyvä että sain tän tekstin tänne kun pitää alkaa taas hoitaa lapsen päivärumbaa jne jne mutta olen tänään tosi väsynyt eli työasioita jaksaa hoitaa sitten ma lähtien, jolloin on yksi toinenkin hoidettava asia...eli annan tän henkisyysjutun foorumille kuten suhdeasiatkin, jos jollakulla olisi uusia ideoita?
|
