Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Itsehoito ahdistusta yms. aiheuttavaan ajatteluun  (Luettu 105204 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
pikkari
Astroholisti
*****
Viestejä: 1724

I`m hot when I`m not as cold as ice


Profiili
« Vastaus #15 : 07.11.2014 19:07:03 »

Kuten jo kirjoitin, tarkoituksenani ei ole aliarvioida kokemaasi reaktiota saati dissata muutenkaan.
Hienoa että kykenet hallitsemaan ajatuksiasi pahassa tilanteessa
Mä en osaa vielä vaikka yritystä toki on.
Eräässä edellisessä elämässä mut on kuristettu kuoliaaksi joten siitä menneestä varmasti tulee omat vaikutuksensa näihin kurkku-turpoo-mä-kuolen-oloihin
Oman mielen hallintaa, oman itsensä kanssa työskentelyä, sitähän tässä elämässä ihan yleisesti tulee oppia.
Näissä reaktiotilanteissa se oikein korostuu.



« Viimeksi muokattu: 07.11.2014 19:08:40 kirjoittanut pikkari » tallennettu
.ave.
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 182


Profiili
« Vastaus #16 : 08.11.2014 22:49:20 »

Jälleen kerran huomautan, että kaikki tunteet eivät ole seurausta ajatuksista ja käsiteltävissä/poistettavissa/hallittavissa pelkällä ajatustoiminnalla. Asiasta on olemassa monenlaisia erilaisia näkemyksiä, ja monenlaisia erilaisia tilanteita. Tämän ketjun jutut esim ovat todella hyviä apuvälineitä, mutta eivät toimi kaikessa ja kaikkiin tilanteisiin. Niitä kannattaa silti aina kokeilla, ja yrittää uudestaan, jos ei ensimmäisellä kerralla saanut vielä mitään irti. Joskus on niin syvällä siinä tunnetilassa, ettei vielä pysty katsomaan asioita objektiivisesti.

Kuten Putouksessa aikoinaan oli sloganina: meillä on oikeus omiin tunteisiimme. Meillä on oikeus myös ilmaista omia tunteitamme tilanteeseen sopivalla tavalla, ja joskus myös tilanteeseen sopimattomalla tavalla, kunhan pystymme myöhemmin myöntämään virheemme ja pyytämään mahdollisesti anteeksi. Se ei tarkoita heikkoutta, egon ylivaltaa tai tunnemyrskyissä vellomista. Negatiivisia tunteita ei voi aina aktiivisesti poistaa, niillä on meille elintärkeitä merkityksiä asioiden osoittajina. Ne poistuvat sitten kun niitä ei siinä tilanteessa enää tarvita. Meillä on oikeus myös olla keskeneräisiä. Toisen haukkuminen tämän keskeneräisyydestä tai epämääräinen vihjailu siihen suuntaan, ettei toisen ajatuksilla olisi arvoa, koska tämä on keskeräinen, todistaa joko huonoa sosiaalista pelisilmää tai on vain ilkeilyä.

Olen huolestunut siitä, että tällä foorumilla on alkanut olla ylivallalla esillä niitä näkemyksiä, joiden mukaan toisten tunteita ei tarvitse ottaa huomioon, koska ne on itse itselle aiheutettuja. Tämä ei pidä paikkansa kuin joissakin ääritilanteissa. Meillä jokaisella on omat keskeneräisyytemme ja heikot kohtamme, omat kohtamme missä ego ottaa vallan, ja hyökkäämme toisen kimppuun puolustaaksemme itseämme. Kehitys tapahtuu silloin, kun näitä alkaa tiedostamaan. Ei silloin, kun on saatu reviteltyä auki kaikki toisen heikkoudet, jotta itse näyttäisi hyvältä. Hyvää sosiaalista pelisilmää edustaa se, että ymmärtää vastapuolen kasvojen säilyttämisen merkityksen kanssakäymisessä. Suuttuessaan tätä ei useinkaan halua tehdä, vaan haluaa tarkoituksella olla ilkeä toiselle. Jossain vaiheessa kuitenkin tulee jonkinlainen suvantohetki, jolloin voi huomata omat tunteensa, hyväksyä ne, hyväksyä oma raadollisuutensa ja rauhoittaa tilanne. Myöntää toimineensa myös väärin. Mikäli tätä myöntämistä ei tee, suuttumuksen kehä helposti kasautuu, kasvaa ja lisääntyy, luoden yhä aggressiivisempaa käytöstä. Tunteiden käsittelyssä kaiken a ja o on niiden mahdollisimman rehellinen ja vilipitön käsittely, sekä hyväksyminen.

Pistän tämän tähän ketjuun, koska ajatusketjujen löytäminen tunnereaktioiden takaa ei tarkoita samaa kuin se, että tunteet olisivat vain itse aiheutettuja, omalla vastuulla, ilman oikeutta ilmaista niitä, koska niiden ilmaiseminen (jonkun mielestä väärällä tavalla) tarkoittaisi tunteiden asettamista isännän paikalle. Tämä on aika suurta vääristelyä. Tunteet ovat elintärkeä osa ihmisen elämää ja sosiaalista toimintaa. Ne toimivat sellaisella tasolla, mitä ajatus ja analysointi eivät tavoita, ne ovat kokemusperäistä tietämystä ja osaamista. Ne monipuolistavat ihmisen ymmärrystä ja tietämystä. Ne ovat siten yksi hyvin tärkeä osa ihmisen olemusta, jolloin toisen ihmisen tunteiden huomioon ottaminen on toisen ihmisen huomioon ottamista ja ymmärtämistä kokonaisuudessaan, kokonaisena ihmisenä.
tallennettu
Indium
Vieras
« Vastaus #17 : 09.11.2014 10:06:58 »

Hmm, ei pitänyt enää kirjoittaa, mutta kirjoitanpa kuitenkin.

Erinomaista tekstiä Ave. Tekisi mieli sanoa jotain tosi kyynistä, mutta ehkä sen sijaan vedän henkeä.

Sen sijaan tässä pikkasen jotain omaani:

Joillakin on asenne, että jos ei onnistu jossain täydellisesti, voi ihan hyvin päättää että ei itse enää yritä ollenkaan, ja saa alkaa sitten samalla kertaa pitää toisia henkilöinä, jotka eivät vain vielä ymmärrä. Liittyen vaikka kommunikaatioon tai muuhunkin suorittamiseen, johon liittyvät toiset ihmiset.

Mutta aina ei tarvitse onnistua. Ei toki aina tarvitse yrittääkään, aina ei ole sitä jaksamista, lähinnä täysin ei kannata luovuttaa. Ollaan ihmisiä, ja sen tähden aina jotenkin epätäydellisiä ja haavoittuvaisia, joskus tiedostaen, joskus (no, oikeastaan hyvinkin usein) ei-tiedostaen.

Toisen haavoja ja heikkouksia ei voi täysin tietää, ei vaikka asuisi toisen kanssa vuosia, mutta sitä ei tarvitse tulkita hyökkäyksenä ja vaatimuksena käyttää yli-inhimillistä telepatiaa, jos tietämättään tölväisee ja toinen loukkaantuu asiasta.

Kyllä meillä kaikilla varmaan tekemistä itsemme kanssa on, tunteiden kuulostelua ja ajattelun hiomista, riittääkö tämä(kään?) ihmiselämä siihen. Kenelläkään ei ole varaa asettua kaiken kritiikin yläpuolelle. Ei kenelläkään.
tallennettu
Tigerwoman
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 293


Profiili
« Vastaus #18 : 09.11.2014 13:19:46 »

Erittäin hyvä näkökulma .ave.

Miksi ihmeessä ihmisestä pitäisi "leikata pois" oleellinen osa ihmisyyttä?
Tunteet kuuluvat ihmiselämään. Piste.

Jos meidän ei tarvitse ottaa huomioon toisissa aiheuttamia tunteitamme - hmmm - narsistien riemuvoitto.
Eikö tämä nykyajan kylmyys, ja siitä seuraavat tragediat, ole juuri sen seurausta, että ihmiset etsivät vain omaa etuaan ja hyvinvointiaan? Toisista välittämättä.
Vaikeaa uskoa, että henkisyys tukisi välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä.

Empatia, lähimmäisenrakkaus ja myötätunto ovat korkean henkisyyden ilmentymä. Toisten tunteista piittaamattomuus, itsekkyys ja julmuus kuuluvat alempaan ja kehittymättömämpään ihmisyyteen. Valitettavasti se tuntuu olevan tämän ajan trendi.

Jotta ihmiskunta alkaisi viimein nousta korkeampaan tietoisuuden tasoon, jokaisen tulisi kehittää itsessään myötätuntoa ja toisten huomioonottamista.

Itse en luottaisi yhteenkään henkeen, joka kanavoi ohjetta itsekkyytteen ja välinpitämättömyyteen.
tallennettu
Ritsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 715



Profiili
« Vastaus #19 : 09.11.2014 15:18:04 »

Pakko sanoa tähän huomio, että henkisen tien kulkijat ovat usein ottaneet mallia esim. Jeesukselta, jonka tie kuitenkin vie helposti äärimmäiseen nöyristelyyn nykytulkintojen mukaan. Silloin ei välttämättä ymmärrä rakastaa itseään. Eli painotan itsensä rakastamista kuitenkin hieman korkeammalle kuin muiden, koska toisinpäin tehtynä epätasapainoon ajautuminen on melko varmaa. Jos ottaa aina ensiksi huomioon muut. Mutta Jeesuksen ajatukset ovat erinomainen lähtökohta asiaan. Jokainen löytää kokemuksiensa kautta sitten sen tasapainon itsen ja muiden välille. Mutta olisi hyvä nähdä itsensä muissa ja toisinpäin, jotta pysyy rakkauden ja yhteyden tiellä.

Muokkaus: Eli terve itsekkyys on erittäin suotavaa kaikille. Se ymmärtää, että kaikki on lopulta yhtä, joten sen ei tarvitse olla toista parempi, koska kuitenkin kaikki voittaa. Se osaa rakastaa itseään ilman muiden hyväksyntää, ja aina jos se hyötyy jostain niin automaattisesti muutkin hyötyvät. Se ei anna toisten tehdä itselleen tai tee toisille mitään, mitä ei itse haluaisi kokea.

Muokkaus: Nämä ovat niin moniulotteisia asioita, että niitä on vaikea selittää täysin kokonaisvaltaisesti. Ja myös jokaisella on oma tiensä. Olen vaan itse huomannut tämän tavan olevan pitkällä tähtäimellä myötätuntoisin kaikkia kohtaan, vaikka jonkun korvaan se varmaan kuulostaa jopa narsistiselta? Se on vaan niin, että kun on nöyristellyt tarpeeksi elämänsä aikana niin huomaa, ettei se ole kovin tasapainoista toimintaa loppujen lopuksi.

Muokkaus: Jotkut saattavat ajatella vaikka rakkauden tai "hyvän" karman menevän pankkiin. Ja niin se varmaan meneekin. Mutta silti, jos kaikki on aina nyt-hetkeä, niin jos ei anna siinä hetkessä itselleen arvoa/rakkautta niin kuka sitä antaa ja milloin? Joku kyllä joskus, mutta aika harvaksi se jää, jos ei tartu itse siihen hetkeen ja rakkauteen. (Tässä voi joku myös huomioida, että Pohjoissolmuni sijaitsee Oinaassa ja siihen näköjään pyritään. Tällä hetkellähän Pohjoissolmu eli kollektiivinen suunta on sen vastamerkissä Vaa-assa.)
« Viimeksi muokattu: 09.11.2014 15:40:10 kirjoittanut Ritsa » tallennettu
Tigerwoman
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 293


Profiili
« Vastaus #20 : 09.11.2014 16:59:54 »

Tosi hyvä näkökulma, Ritsa.

Jotenkin pidin itsestään selvänä lähtökohtana, että ihminen rakastaa ensin itseään. Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa muita. Eikä näinollen kykene tuntemaan tervettä myötätuntoa.

Rakastaessaan itseään ihmisen ei tarvitse tietoisesti/tiedostamattaan vahingoittaa toista. Aito myötäelämisen taito kumpuaa oman itsen arvostamisesta.
Nöyristely kumpuaa siitä, ettei arvosta itseään. Silloin ei kyetä kantamaan vastuuta siitä, mitä aiheuttaa toiselle.

Minä kyllä pidän puoliani. Jos joku käy minua vastaan, puolustaudun. Silloinkin on hyvä yrittää pitää mielessä, ettei ehdoin tahdoin murskaa toista. Minulla on nopea ajatus ja terävä kieli, olen joutunut harjoittelemaan tuota.  Wink

Kuitenkin tuntuu oudolta ajatus, että opettaisin esim lasta ajamaan etujaan ja omaa hyvinvoitiaan piittaamatta toisen tunteista. Näinhän moni taitamaton vanhempi tekee. Muka rakkauden nimissä. Oma kultanuppu on niin rakas, ettei muista niin väliä.
Tämän kasvatuksen vaikutuksia luemme valitettavasti uutisista päivittäin.

Kun on tasapainossa itsensä kanssa, kestää kohdata toisten tunteet. Myös silloin, jos on itse aiheuttanut toislle negatiivisia tunteita.


tallennettu
Tigerwoman
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 293


Profiili
« Vastaus #21 : 09.11.2014 18:25:04 »

AUTS AUTS AUTS!

Nyt vasta huomasin, että tämä on Ekletikon aloittama ketju. Toivottavasti hän ei taas luule, että nillitän täällä huvikseni.
Siitä ei todellakaan ole kyse, aihe vaan herätti ajatuksia.
tallennettu
Indium
Vieras
« Vastaus #22 : 09.11.2014 18:38:17 »

Niin ei pitäisi tapahtua, koska itsehän hän vastaa ketjuihin jotka näyttävät kiinnostavalta "viimeisimmät viestit"-osiossa, riippumatta niiden otsikosta, aloittajasta, edellisestä kirjoittajasta jne jne ja tässäkin on oikeastaan tehty niin.
« Viimeksi muokattu: 09.11.2014 18:40:44 kirjoittanut ind1 » tallennettu
Ritsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 715



Profiili
« Vastaus #23 : 09.11.2014 20:32:13 »

Hyviä pointteja tullut esiin täällä ensimmäisen viestin pointtien lisäksi. Tuli vaan vielä mieleen - en tiedä onko mainittu - mutta kun miettii, niin aina ajatteluun ei auta lisäajattelu ja/tai ajattelun ohjaaminen uusille raiteille. Jos onnistuu jättämään tuon ajattelun ja mitä pitäisi tehdä sivualalle, niin sitten pystyy hyväksymään tunteet ja sen tilanteen sellaisena kuin se on. Silloin se tunne voi vapautua ja sen jälkeen ajatuksilla pystyy luomaan sitä tulevaa kaavaa, jolla asiat sujuvat myötätuntoisemmin, tai miten nyt sitten haluaakaan. Jos tunteiden tai olon perusvire on epämukava, niin vaikka kuinka koittaisi positiivisesti miettiä, niin silloin ajatukset ja tunteet eivät ole harmoniassa. Jolloin sen positiivisen muutoksen luominen ei onnistu niin hyvin, koska olotila kertoo toista kuin ajatukset. Eli pointtina taisi olla, että näissä jutuissa on hyvä hyväksyä asiat niin kuin ne on ja saada tunteet sekä ajatukset samalle aaltopituudelle, hyväksymällä eikä välttämättä pelkällä tahtomisella. Tämäkään ei ollut nyt mitään kritiikkiä minkään tavan ei-toimivuuteen, vaan ajatuksia mitä tuli mieleen, mitkä voivat lisätä halutun lopputuloksen saavuttamista eri ihmisillä.
tallennettu
Tigerwoman
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 293


Profiili
« Vastaus #24 : 09.11.2014 21:02:22 »

Eli pointtina taisi olla, että näissä jutuissa on hyvä hyväksyä asiat niin kuin ne on ja saada tunteet sekä ajatukset samalle aaltopituudelle, hyväksymällä eikä välttämättä pelkällä tahtomisella.

No just! Toi oli hyvä.

Tunteiden tukahduttaminen voi tapahtua vahingossa, jos yrittää kovasti torjua ikäviä ajatuksia.

Tunteiden tukahduttamisesta seuraa joskus rumaa jälkeä. Otanpa tähän räikeimmän esimerkin. Katolisten pappien tukahduttamat seksuaaliset tunteet, jotka purkautuvat sitten kuoropoikiin.

Mielestäni esim vihan voi antaa nousta, sitten sen voi tiedostaa ja sallia. Voi todeta, että nyt olen vihainen, koska... tai olen kateellinen koska...
Kun tunne tulee nähdyksi ja sen hyväksyy osaksi elämää, niin se menettää aikanaan voimansa.

Henkisten ihmisten parissa on valitettavan yleinen ajatus, että ollakseen henkinen tunteet pitää tukahduttaa.
Mutta en ole tavannut montaakaan henkistä ihmistä, jonka mielestä ei pitäisi piitata toisille aiheuttamistaan ikävistä tunteista.
tallennettu
Ritsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 715



Profiili
« Vastaus #25 : 09.11.2014 21:06:32 »

Ja ainakin minulla se on toiminut niin, että tiedostamattani tukahdutetut asiat siirtyvät toisille eli ulkopuolelle näytettäväksi minulle. Eikä se ole myötätuntoista ketään kohtaan joutua ilmentämään toisen pimeitä puolia. Tosin energialle löytyy aina vastapaino, eli tavallaan oikea ihminen kyllä näyttää ne puolet sitten, jonka itsekin tarvitsi kokea se asia. Jos elämässä on jatkuvasti esiintyvänä joku asia, niin siihen on joku syy. Ja se syy voi olla myös tiedostamaton tai muuten vain semmoinen kaava mihin on tottunut normaalina osana elämää.
tallennettu
Downtempo
Vieras
« Vastaus #26 : 10.11.2014 01:14:09 »

sen minkä itseltään kieltää, niin on se kohta itsessään mitä parantaa, ja syvällistää.
jos on itse luonut ne puitteet elämälleen, että ei kunnioita itseään ja toteuta itseään,
niin elää muille. ja oma itse hupenee olemattomiin.

ja jos toisista ammentaa omia tyhjyyksiään ja ongelmakohtiaan,
niin on riippuvainen toisista, eikä taaskaan kunnioita itseään.

Jos itse on sujut itsensä kanssa, niin silloin se oma loiste toteuttaa muihinkin sitä.
Jos on ongelmia itsensä kanssa, niin sitten niitä työstetään. silloin ei voi muihin sitä toteuttaa,
koska silloin heijastetaan omia ongelmakohtiaan toisiin.

Nykyään keskitytään niihin negatiiviisiin puoliin itsessään.
entäs jos keskittyisi niihin, mihin on itsellä potenttiaalia,
hyvillä asioilla itsessään?

Missä itse tunnistaa omat potentiaalit ja sitä myötä osaa muissakin ammentaa sitä?
Tottakai, on tärkeää huomata omat kääntöpuolet, mutta eikös nekin ilmene silloin
kun tulee vastaan negatiivisia tilanteita ja ihmisiä, mitkä ne aktivoi?
tai että on väärässä paikassa väärään aikaan.
Jos sen tiedostaa, niin joko se on toiselle liian raskasta, tai sitten voi skipata.
negatiivisuus ja positiivisuus ja kaikkea siltä väliltä on tarttuvaa, ja aina aktivoi toista.

mihin itse kohdistaa sen energian. jos lähtee toisen negatiiviselle linjalle, niin se on ihan omaa syytä.

Vähän kuin astrologiassa, kartta näyttää potentiaalit, ja itse niitä käyttää miten käyttää.
tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3689


Profiili WWW
« Vastaus #27 : 10.11.2014 10:10:07 »

Tunteiden tukahduttaminen voi tapahtua vahingossa, jos yrittää kovasti torjua ikäviä ajatuksia.

Korjaan virheellisen käsityksen  koko tämän metodin syvimmästä tarkoituksesta ja siitä miten se tehdään. Tuntuu että koko tämä asia on ymmärretty nyt melkoisesti pieleen.

Tässä ketjussa esittämälläni asialla ei ole  vähäisintäkään tekemistä ajatusten torjumisen tai tunteiden tukahduttamisen kanssa. Tässä ei kielletä eikä torjuta yhtään mitään, ihan  päinvastoin itse asiassa, kyse on tästä:

Objektiivisen (ja rakkaudellisesti hyväksyvän) huomion kiinnittämisestä omiin tunteisiin ja ajatuksiin ikääni kuin pyrkien katsomaan niitä pienen matkan päästä itsen ulkopuolelta, ja ajatusten osalta myös raadollisen rehellisestä arviosta siitä, ovatko ne ajatukset lainkaan realistisia, vai löytyykö niistä ehkä tämän ketjun ensimmäisessä viestissä kerrottuja kognitiivisia vääristymiä.

Tämä on itse asiassa täysin päinvastainen prosessi kuin tukahduttaminen ja torjuminen, siinähän nimittäin huomio suunnataan pois omista tunteista ja ajatuksista erilaisin keinoin. Näitä keinoja ovat esimerkiksi päihteet (sekä kemialliset että prosessipäihteet) että valitettavasti myös toisten ihmisten kiusaaminen, joka on erittäin tehokas keino viedä huomio pois niistä omista tunteista joita ei kykene kohtaamaan.

Ainahan tunteet ovat meille toki viesti, mutta kun se viesti on kerran kuultu, onko syytä huudattaa sitä viestiä täysillä edelleen niin, että se haittaa elämää itseään? JOskus se viesti on ihan kohdallaan ja sitä on syytä kuunnella. Toisinaan se viesti taas on vääristynyt em. kognitiivisten vääristymien vuoksi ja silloin sen viestin mukaan toimiminen voikin aiheuttaa ikäviä asioita.

Ja tämä ajatusten ja tunteidn tarkastelun prosessi on lisäksi äärettömän lempeä ja omatahtinen: Epäonnistumista ei ole edes olemassa, koska on aina onnistuminen jos vaikka päivien tai viikonkin päästä itse tapahtumasta tajuaa, että "hitsit, minähän ajattelin tuossa tilanteessa X, vaikka sille ei ollut mitään todisteita ja sen vuoksi minulle tuli kurja olo Y."  Alkuvaiheessa voi koettaa muistaa vaikka kirjoittaa niitä ajatuksiaan paperille, jos niistä ei muuten saa kiinni.  Ei tämä ole mikään on/off juttu, vaan harjoittelun ja sitkeän työskentelyn tulos, mutta kuten sanottua, jokainen omaan tahtiinsa ja epäonnistumisia tässä ei edes ole.

Kun jaksaa jatkaa sitkeästi rehellistä ja avointa omien ajatusten ja tunteiden tarkastelua aina kun tuntee negatiivisia tunteita, siirtyy tuo edellä kuvattu tajuamisen hetki pikkuhiljaa aina vain lähemmäksi itse sitä tapahtuman hetkeä jolloin tuli ajateltua ne tunteet tuottavat ajatukset. Lopulta päästään siihen, että jo alkaessaan ajatella kognitiivisia häriöitä sisältäviä ajatuksia, tajuaa mitä on tekemässä, lopettaa sen, ja niin ei sitten tee itselleen niitä negatiivisia tunteita ihan itse.

Tästä on siis kaiken kaikkiaan kyse:
Rehellisestä ja avoimesta omien ajatusten ja niiden tuottamien tunteiden tarkastelusta, lempeästi, rakastaen ja pakottamatta, antaen prosessin kulkea ihan omaa tahtiaan.
« Viimeksi muokattu: 10.11.2014 10:16:30 kirjoittanut Eklektikko » tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
.ave.
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 182


Profiili
« Vastaus #28 : 10.11.2014 10:53:12 »

Toisten tunteiden ja tarpeiden huomiotta jättämisen vastakohtahan ei ole se ns. kynnysmattona toimiminen. Kun on kynnysmattona, omat motiivit ovat aika paljolti siellä omissa tarpeissa, vähemmän niissä sen toisen tarpeissa. Eli toisen tarpeita yrittää tällöin tyydyttää omien tarpeidensa takia, haluaa esimerkiksi hyväksyntää ja oikeutusta omalle olemassaololleen, omalle hyvyydelleen. Jos kynnysmattoudesta pyrkii pois ajattelemalla, että nyt minun pitää ottaa itseni enemmän huomioon, menee vielä enemmän suohon, näin ainakin omassa elämässäni olen kokenut.

Itse olen huomannut, että kynnysmattoudesta pääsemisessä tekee hyvää se, että jossain tilanteessa oikeasti asettaa toisen tarpeen omien tarpeiden edelle. Kokeilee miltä se tuntuu. Tälläinen kokeileminen on silti aika vaikeaa, koska ne omat tarpeet ovat niin vahvoja, että niitä on vaikea ylittää. Olen itse huomannut, että lapsen saaminen on ollut sellainen, joka on oikeasti pakottanut kokeilemaan myös sitä, että toisen tarpeet ihan todella menevät omien tarpeiden edelle, eikä kyse ole kynnysmattoilusta. Ennen tätä hetkeä en rehellisesti ottaen ole koskaan asettanut toisen tarpeita omieni edelle, vaikka se siltä näennäisesti olisi vaikuttanut. Muissakin ihmissuhteissa, parisuhteessa, ystävyyssuhteessa, tämän kokeileminen on silti mahdollista.

Olen vuosia pyrkinyt pääsemään johonkin parempaan tilaan yrittämällä ottaa omia tarpeitani enemmän huomioon, mutta olen huomannut aina ajautuneeni ylpeyden, vihan, oman imagon ylläpitämisen tai muiden vastaavien tilojen luokse, jotka ovat tuntuneet epämiellyttäviltä. Mulla se todellakin toimii niin päin, että kun opin ymmärtämään ja ottamaan toisia huomioon, se vahvistaa omaa rakkauttani omaa itseäni kohtaan. Olen viime aikoina tässä miettinytkin tätä nykyajan muotilausetta, että pitää ensin osata itse ennen kuin vasta osaa muiden kanssa. Kyllä se toimii myös toisinpäin. Molemminpäin. Ei ole järkeä jäädä neljän seinän sisälle kehittelemään itseään vain oman mielensä kanssa ja odottaa jotakin hetkeä kunnes on tarpeeksi valmis, varsinkaan jos on sosiaalisesti orientoitunut ihminen, jota ilmeisesti itse olen.


muok. siis huomiotta jättämisen vastakohta, kirjoitusvirhe  :Smiley
« Viimeksi muokattu: 10.11.2014 15:26:56 kirjoittanut .ave. » tallennettu
.ave.
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 182


Profiili
« Vastaus #29 : 10.11.2014 10:53:22 »

Itseäni huolettaa näissä ajatustoimintaan orientoituneissa malleissa taas se, että loogisella päättelyllä ja pelkkään ajatteluun keskittymällä hyvin radikaalistikin väärät asiat, kuten vaikkapa pedofiilian, voi saada näyttämään oikeutetuilta. Pedofiili tai narsisti jollain tapaa itselleen selittää ja oikeuttaa omia tekojaan, ja nämä selitykset varmasti kuulostavat hyvin loogisilta. Harva ajattelee itse olevansa paha ihminen. Normaali ihminen yleensä tajuaa, että selitykset tälläisten radikaalien asioiden oikeutuksesta ovat vääristelyä. Sitten kun kyseessä on jokin "pienempi paha", kuten se, ettei toisten tunteita ja tarpeita (jotka eroavat omista, ja joita ei itse ymmärrä) tarvitsisi ottaa huomioon, niin tälläinen ajatuskierroilla väännelty looginen selitys kuulostaa hyvinkin siltä, että joo, näin se taitaa olla. Sitten kun käyttää itselleen perusteluna sitä, että hei, en keksi enää mitään loogista selitystä miksi asia ei näin olisi, jää käteen tälläinen moraalisesti kyseenalainen käsitys. Samaan aikaan kuitenkin se oma sydän ja sisäinen moraali huutavat (tai sanovat), että tämä vain on väärin. Se tunnepuoli itsessä tietää, että tämä on väärin, muttei keksi sinulle mitään loogista perustetta sille miksi asia olisi niin. Sitten jos arvotat ajattelua enemmän kuin tunnetta, pikku hiljaa voit alkaa tukahduttamaan näitä tunteitasi. Koska hyväksyt vain sellaiset tunteet, jotka kuulostavat loogisilta, tukahdutat ne tunteet, jotka kertovat sinulle jotain kokemusperäistä tietoa.
« Viimeksi muokattu: 10.11.2014 10:57:33 kirjoittanut .ave. » tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10
  Tulostusversio  
 
Siirry: