Kirjoitin tämän viimeöisen uneni myös tuonne kerroppas unesi tänne- osioon, mutta tässäpä tämä, tulkintaa kaipailisin, kiitos
Enää en ole varma mistä kohtaa tämä uni alkoi mutta aikaisin muistamani kohta oli sellainen että istuin sinivihreässä, seinättömässä pienkoneessa siskoni vieressä eikä minulla ollut turvavyötä kiinni. Äitini ohjasi konetta ja kaarteli taivaalla niin että kone oli lähes sivuittain ilmassa. Siskoni huusi minulle ja käski laittaa vyön kiinni koska hän pelkäso putoavansa.
Seuraavassa kohdassa olin taas seinättömän pienkoneen kyydissä. Nyt istuin yksin eikä vieressäni ollut ketään. Minulla oli laukku sylissäni ja yritin meikkailla. Laukkuni kuitenkin putosi koneesta. Huusin äidilleni tai kuka nyt sitä konetta enää ohjasikaan, että laukkuni putosi. Hän sitten pysäytti koneen ja kävin hakemassa laukun takaisin
Lensimme metsätien yllä ja saavuimme johonkin paikkaan joka näytti naapurimme pihalta. Pihassa oli paljon ihmisiä, jokin tapahtuma menossa. Melko roteva vaaleahiuksinen mies sinisessä univormussa tms tervehti minua pihassa. Olin aika hienoksi laittautunut ja ihmettelin miksi minut tuotiin tällaiselle maatilalle. Kävelin pelolle päin ja näin siellä pienen katoksen/kopin.
Katoksessa oli pihan ainut varjo ja siellä varjossa lymysi lempeän näköinen suomenhevonen. Laitoin käteni kalterin välistä ja hevonen turvallaan puhalsi ja haisteli kättäni. Rapsutin sitä. Jotkut lapset yrittivät rapsuttaa hevosta ja kävelin kopin toiselle puolelle, mutta hevonenkin siirtyi toiselle reunalle koppia. Se änkesi väkisin katoksen reunalle vaikka pieni shetlanninponi oli siinä seinän vieressä. Ajattelin että tämä hevonen oli jotenkin valinnut minut
Kävelin takaisin sinne minne olimme ensin pihalla saapuneet ja huomasin että talon edustalla parveili tungokseen asti hyväpukeisia ihmisiä, he halusivat viettää tätä tapahtumaa sisätiloissa, ajattelin että minä en halua sinne sisätiloihinja sitten kai lähdin pois.
Seuraavaksi matkustimme lentokoneella johonkin tunneliin jossa oli leipomo ja pari kahvilaa. Pöydillä oli paljon kakkuja, kuivaneita ja huononnäköisiä vanhoja joita kukaan ei ollut ostanut. Kävelin pienet portaat alas ja siellä oli toinen leipomo/kahvila jossa kakut oli hyvännäköisä ja tuoreita. Äitini osti jonkun leivoksen sieltä, mutta minä menin takaisin raput ylös ja ostin kakun sieltä huonommannäköisestä leipomosta/kahvilasta.
En sitten tiedä että söinkö sitä kakkuani, mutta näin tunnelin käytävällä entisen historianopettajani. Minulla oli kainalossani kaksi kirjaa, sininen ja vihreä. Kävelin kirjat esillä entisen opettajani ohi jotta hän näkisi kuinka ahkera olen nykyään koulun suhteen kantaessani kirjoja mukana.... Opettaja vilkaisi hieman hämmästyneesti
Sitten olin jossain lääkärinvastaanotolla tai jossain vastaavassa paikassa. Huone oli vaalea ja tosi puhdas ja hiljainen. Minun nimeäni kutsuttiin ja menin sinne ovelle. Siinä oli vaaleahko nuorimies joka kätteli minua. Sanoin nimeni ja lääkäri ilmoitti että hänen ei tarvitse esitellä itseään koska minä tunnen hänet Hän osoitti rannettaan ja kertoi siinä olevan vaaleansininen L-kirjain. Katsoin rannetta sivusilmällä ja näin sen, jos taas katsoin suoraan niin en nähnyt mitään.
Menin sinne lääkärihuoneeseen ja pöydän ympärillä istui paljon muitakin. Päähäni istutettiin tieto että aiemmin kohtaamani hevonen oli 93-vuotias ja pidetty viimeiset 50 vuotta huumattuna jollain hengissä. Samassa tajusin tuon vaaleahkon miehen olevan se hevonen vaikkei ne samalta näyttäneet
Istuimme tuoleilla ja noustessamme ylös tuoleilla oli mustanharmaat paketit joissa oli vaatteet. Ne piti pukea ylleen. Unohdin pukea punaisten pitsihousujen alle toiset vaaleanpunaiset housut, ja niin pari muutakin ihmistä, joten meistä tuli ryhmä. Meidän lisäksemme tuli vielä kaksi muuta ryhmää sen perusteella miten olimme pukeneet nuo vaatteet.
Olimme kaikki ryhmät viereisissä rautahäkeissä. Eräs ryhmä joitui kävelemään jonkin seinänläpi ja me muut näimme kuinka heidän sydämenkohdalla ollut joku läpyskä antoi heille sähköiskun ja he kuolivat kaikki.
Sitten oli meidän tehtävämme vuoro, meidän piti juottaa viereisessä häkissä olevia eläimiä (vuohia, sikoja). Juottaminen ei tahtonut oikein sujua koska rautaverkko oli edessä, mutta minä sain tungettua molemmat kämmeneni verkon reiästä toiselle puolelle ja vuohi joi vettä kämmeniltäni. Vaaleahkomies/ se hevonen jossain ihme muodossa katsoi minua yllättyneenä ja tiesin että hän tulee valitsemaan minut (en tosin tiedä että mihin).
Seuraavaksi meille näytettiin kuva jossa oli suuri monttu jonka pohjalla tunnelinsuu. Monttuun ajettiin muutama hirveä ja ne juoksivat sinne tunneliin. Seuraavaksi näimme miten montun rinnettä pitkin valui revittyjä hirven raatoja ja nekin meni sinne tunneliin. Montun reunalle ajettiin taas muutama hirveä ja ne sekosivat kuolleiden hirvien hajusta ja hajaantuivat ja juoksivat pois. Joku ryhmäläisistäni sanoi että hevoset sekoavat hirvien hajusta.
Lopuksi näin vielä unta siitä kuinka messengerin avulla olin kirjoittamassa tätä uneani muistiin kunnes eräs kaveri alkoi jotain puhua minulle
