Viime päivinä, oikeastaan öinä olen kuunnellut virkistävää poikkeusta. Suorastaan taivaallista sinfoniaa,
suoraan taivaalta.
Nimittäin: tervapääsky ilahduttanut tirskunnallaan aamuöitten viileimpiä hetkiä, kun aloin jättää parvekkeen oven raolleen saadakseni happea aimo annoksen.
Kapakkakulkijat hiukan häiritsevät sydänyön tunteina, ns sudenhetkenä saatuaan lähtöpassit, mutta tokenevat, kun karjaisen levollisesti petissä ollen: Jatkapa matkaasi.
Tuloksena hapetuksesta jaksaminen pitkiä päiviä touhuta siivoillen kotia nurkasta nurkkaan.
Oikeasti aamuyön ilahduttaja ei ole pääsky-, vaan kirskulintuihin kuuluva laji. Lajimääritelmä mietinnän alla.
Mutta: nuorentaa muistojen heräämisen kautta meikäläistä huomattavasti. Tervapääskyt kuuluivat lapsuuteni ja nuoruuteni kesiin saumattomasti. Nyt kai palanneet johdattamaan minut uudelleen raikkaisiin kesäöihin ja muistoihin.
Sanon vaan:
