En katsellut kelloa keskiviikkona, kun olinkin vielä töissä hoidon aikaan. Aina välillä yritin muistaessani ehdotella energioille, että älkää tulko vielä, vaan vasta illalla nukkumaan käydessä :
Joskus viiden-puol kuuden aikaan kuitenkin kurkussa tuntui kummallinen möykky. Ei lähtenyt nielemällä millään pois. Olo muuttui erityisen iloiseksi ja pirteäksi, oikein hyväntuuliseksi, mikä on tällä hetkellä töissä tosi harvinaista.
Illalla maate käydessä kurkussa kaikersi taas kovin, yskittikin erilailla kuin normaalisti. Lieköhän tuolla ilmaisun puolella jotain lukkoja tai jotain? Tänään sitten selviteltiinkin työkaverin kanssa työpaikan juttuja vähän painokkaammin
Nyt vasta jälkikäteen tulin ajatelleeksi tuollaista, vai mahdoinko vaan keksiä ja selitellä mieleisekseni. Pieni skeptikko täällä minussa vielä kuiskii...
Edellisen hoidon (oliskos ollut joskun kuun alkupuolella) jälkeen en ole ottanut ensimmäistäkään kipulääkettä tai relaksanttia joulusta asti vihoitelleeseen, umpirämään selkään. Uni tulee kuin pikkulapselle ja jatkuu rentouttavana aamuun asti. Huippufiilis!
Kokeillaan viikonloppuna paremmalla keskittymisellä.
Kiitos taas hevosmiehelle!
