Hauskoja juttuja täällä!
Nyt puhuu todellinen pelinainen, tämä
ja vielä kaiken kukkuraksi
, hih.
Pelinainen minussa näkyy niin että juuri pelimiehet ovat minulle se haaste, niille pitää päästä näyttämään mistä kana pissii... Sellaisia alan innolla kesyttämään, ja villimiehet kuvittelevat kesyttävänsä minua.
Siinä sitä sitten aina ollaan, tulta ja tappuraa suhteessa vuositolkulla...en yhtään yhden illan suhdetta ole tällä konstilla saanut aikaseksi.
Enkä millään muullakaan konstilla vaikka suorasukaisesti jopa ekana iltana ehdottanut seksiä kun niiin häntä halusin (kihlat ja lapsikin siitä seurasi tämän muusikko skorpparin, todellisen naisten kaatajan kanssa.)
Eikä kaksosvenukseni ole saanut minua vielä koskaan uskottomaksi. Taitaa oinas kuitenkin niin rehellisen suora olla, tunnistan jos ja kun oma rakkaus loppuu, uskallan sen myös sanoa ennen kun uuden haasteen kimppuun ryntään.
Mutta ne pelimiehet, naistenkaatajat, skorpparit intohimossaan, kaksoset hetkellisessä uteliaisuudessaan, idealisti oinaat jotka haluavat rakastua mutta kun kaikki naiset on liian helppoja, miksei naiset anna rakkauden vaatimaa haastetta, oinas miehet harmittelevat.
No, kaikki ne on koukutettu, jopa ne kaikkein uskottomimmat kalat jotka romantiikan nälässään tuntevat vain auttavansa tätäkin naista ja tätä ja tätä...kala miehet saavat vielä kaiken päälle anteeksi, uskon että he ovat ehdottomasti kaikkein vaarallisimpia (7vuotta kalapeli-avoliittoa vihdoin ohi).
Voih, miten ihanaa muistella näin keski-ikäisenä kuinka sitä nuorena sai mitä halusi. Nyt kaikki on vaikeampaa, niin paljon vakavampaa
Vai voisiko tuo olla asenne kysymys?