seuraava »

[sandee]

Indiima, jee, olen myös     ja     , kuu menee   . Vai kauriit sellasia olentoja.. Lapsia en missään nimessä aio tuoda maailmaan(jos näin voi snaoa), ennenku olen oppinut vielä yhtä ja toista itsestäni, ja tottakai muistaki asioista, voin vain kuvitella, että kauris-äidit, miksei siis isätkin, voivat olla hieman ööööööö raivostuttavia. Luulen kyllä, että se vois liittyä siihen oikeellisuuden takaa-ajoon, jolloin kauriit usein luulevat tietävänsä kaiken kaikesta, ja että heillä-meillä- on kaikki vastaukset niin hyvin mietittynä... toivon että minusta ei äitinä tule sellaista, josta lapsi sanoo, että ei vittu, mikä äiti. Niin, eipäs pidä tietty varmaksi sanoa että ikinä saa lapsia... Aikamoinen vastuu se on... ja mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän mietin HALUANKO tuoda lapsia tähän maailmaan....noo katsotaan, miten käy..


Bast  

Huomasin tällaisen tekstin keskellä ketjua ja kauris-äitinä voin todeta, että onneksi ne lapset ovat omaa merkkiänsä ja tuovat opetuksen äidillekin elämään. Minua on siunattu vesimies-tytöllä ja vaaka-pojalla. Ja voi kuinka varsinkin tuo minun tyttöni on avannut kauriin silmät maailmalle! Tiukka kauris antaakin vesimies lapsen kulkia omia polkujaan, omilla säännöillään. Uteliaana ja innokkaana seuraan tämän lapsen erilaista maailmannäkemystä ja tapoja elää tätä elämää. Ei puhettakaan siitä, kuka on oikeassa ja minkä säännön mukaan mennään tai miten hänen pitäisi elää. Mutta jospa se mun nouseva jousimies -piirteeni alkaa vaikuttamaan näin iän myötä. Mutta lasten kanssa ei olla yksin, vaan sulla on rinnalla toinen yksilö ja kuten meillä kaksi erilaista yksilöä, joista olet vastuussa ja joita rakastat yli kaiken. Ja me kaksi kaurisvanhempaa vaan ihastellaan ja opitaan heiltä uutta koko ajan!

Kaikkea hyvää! Kauriista tulee maanläheisiä ja lempeitä vanhempia !!

[Ebenia]

Sandeen kokemuksista tulee aina mieleen se, kuinka itse olen aina kokenut, että toin järjestystä ja sopua omalla läsnäolollani meidän perheeseen vain syntymällä siihen. Äitini on Leijona, isäni Vesimies ja veljeni Oinas ja välillä jyrähteli niin että oksat pois. Äitini onkin sanonut, että minä olen ollut meidän perheemme "moraalin vartija" ja kun on touhuttu mitä sattuu, niin aina on pikku-Kauriilta tullut palautetta, oli ikää sitten 2 kk, 2 vuotta tai 23 vuotta. Minulta on myös aina kysytty mielipidettä/näkemystä asioihin ja vanhemmat ovat aina tukeutuneet minuun ollessaan itse eksyksissä tai miettiessään mitä tehdä. Itse en kokenut sitä raskaana ollenkaan, vaan nimeomaan he vain hyödynsivät sitä mitä minä luontaisesti olin - tukeva kivijalka ja toisenlainen näkökulma, silloin kun sitä tarvittiin.

Olen toisaalta myös heiltä oppinut paljon. Meillä kaikilla on oma erityinen tehtävämme.

[huhtikuinen]

Minulla, kuten Ebenialla on vastaavanlaisia kokemuksia. Äiti on Neitsyt, isä Kaksonen, isoveli- ja sisko Vaakoja, pikkusisko Jousimies ja poikani Neitsyt. Äiti ja siskot ovat kysyneet minun mielipidettä kaiken maailman asioihin, virallisten asiat, terveydenhoito ym. Olen usein ihmetellyt mistä tieto minulle tulee, tuntuu olevan myötäsyntyistä?
Vielä en osaa tulkita asiaa kun olen  ja  . Tuolla aiemmin joku kertoi, ettei arvostele toisia ihmisiä, en myöskään minä. Minua on aika usein arvosteltu ensinäkemältä ylpeäksi, mutta samat ihmiset tutustuttuaan ovat usein sanoneet etten ole sellainen kun he aluksi luulivat.
Härän materiaalisuutta minussa ei ole koskaan ollut ja kunnianhimo on minulle tuntematon käsite. Työnpuurtaja sen sijaan olin loppuunpalamiseen ja sairauseläkkeelle jäämiseen asti. Vaikuttaneeko kartan muut tekijät ja se onko  tai kauris, mielenkiintoista.

[tintsi]

Tuolla aiemmin joku kertoi, ettei arvostele toisia ihmisiä, en myöskään minä. Minua on aika usein arvosteltu ensinäkemältä ylpeäksi, mutta samat ihmiset tutustuttuaan ovat usein sanoneet etten ole sellainen kun he aluksi luulivat.

Tähän samaan olen minäkin törmännyt usein. Ensivaikutelma on kaikkea muuta kuin mitä oikeasti olen. Ehkä sitä on aluksi hyvin varautunut uusien ihmisten edessä ja muodostaa sitä omaa mielipidettä kaikessa rauhassa.

Muuten en kyllä oikein samaistu noihin kauriin määritelmiin muuta kuin työasiassa. Puurtaja olen ja on todella vaikea ymmärtää omien voimavarojen rajallisuutta. Nyt olen opetellut tekemään niitä asioita joista ei ole mitään varsinaista hyötyä vaan pelkästää iloa elämään. Kyllähän siellä takaraivossa se huono omatunto toisinaan kurkkii mutta kovalla harjoittelulla uskon siitä eroon pääsevän.

Luonteeltani olen kyllä hyvin kiltti ja huono pitämään puoliani saatikka sanomaan itsekkäästi ei. Toisten loukkaaminen on epämieluisaa. Parisuhteissa olen kerta kerran jälkeen valinnut ihmisen joka pyrkii alistamaan joko fyysisesti tai henkisesti. Oma lapseni on vaaka ja ympärilläni on paljon muitakin vaakoja. Jostain syystä tunnen oloni hyvin kotoisaksi heidän seurassaan. Oma äitini taasen on skorpioni ja meidän maailman katsomus ei kohtaa ikinä. Hän on realisti ja näkee asiat hyvin mustavalkoisina. Eikä ymmärrä minun hempeilevää maailmaa. Sielunveljen olen löytänyt vesimiehestä. Hänen kanssaan voimme puhua/väitellä asiasta kuin asiasta ilman raivoisaa riitaa vaikka näkemykset joskus täysin vastakkaisia ovat.

Suuttuessa tosin osaan olla kamala ja sanoa pahastikin. Tätä puolta itsessäni yritän kyllä kehittää ja sehän on paljon kiinni oman suunsa sulkemisesta.

[Victoriae]

Tintsi, sinun kertomassasi on paljon totta. Minäkin tuppaan olemaan liian kiltti - jotenkin sitä ajattelee että kyllä minä kestän, päästän nuo toiset helpommalla - lieneekö se sitä kauriin jääräpäisyyttä. Elämästä iloitsemista pitää ihan opetella. Toisin kun tuossa aiemmin mainittiin, olen kyllä ollut aina hyvin kiinnostunut mystiikasta ja henkisestä kasvusta, lieneekö sitten syynä tuo vahva skopparivaikutus. Se kyllä vähän hymyilytti, kun joku sanoi ettei Kauris paljasta syntymäaikaansa, no eihän se passaa että toiset saa susta liikaa tietää! 
Pluto on kyllä koetellut tätä Kaurista raskaalla kädellä, päällä on piakkoin tarkka  Lieneekö jokin kuoriutumisvaihe menossa, jospa se perhonen joskus mustan putken toisesta päästä putkahtaa.

[meimi]

Suuttuessa tosin osaan olla kamala ja sanoa pahastikin.

Mulla on yks työkaveri,  , ja hän kuivaan kaurismaiseen tapaansa aina sanoo, että hän suuttuu kerran 16:ssa vuodessa, ja silloin on paras olla kaukana hänestä.  Sitten taas seuraavat 16 vuotta nielee kaikki pahat sanat.
 

[SanctAstra]

Mikä meillä kauriilla oikein on, kun se omien rajojen veto on niin kauhean vaikeaa? "Ei" on välillä ihan positiivinenkin sana. Ja kyllä, syyllistyn itsekin siihen, etten osaa pitää puoliani, ainakaan kunnolla. Ja sitten kun alkaa suututtaa ja pitämään puoliaan, niin se on niin tunnepitoinen reaktio, että lopuksi meinaa ihan itkettää kaiken sen adrenaliinin aiheuttaman tärinän lisäksi. Ärsyttävää. Olo on kuin pikkulapsella. 

[indiima]

Mä olen ainakin tänä vuonna opetellut ei:n sanomista. Ei kiitos. Kolmelle duunille, huh että helpottaa. Kaikki siis projekteja, olisivat vaan valuneet yli äyräiden huonoilla palkoilla. Mä olen hyvä sanomaan ei kaikelle muulle paitsi duunille ja nyt kuvittelen senkin haltsaavani. Mun elimistö sanoo ilmeisesti myös ei, sillä närästys on ollut tänään ihan tappavaa. Mun mahaan mahtuu kerrallaan yksi omena, that´s all. Meikäläinen kuivuu aika pian kasaan, ja kahvin juominen on pakko lopettaa kokonaan. 

[Fawn]

Itse olen tuntenut kauriin, joka osasi toisinaan olla oikea pahuuden perikuva. Kieroileva, mutta pakko myöntää, että ovela ja fiksu. Kauris-neiti oli myös hyvin sinnikäs ja osasi pitää puolensa tilanteessa kuin tilanteessa, ei mennyt koskaan sanattomaksi. Hyvin voimakas persoona. Ne jotka voittivat tämän kauris-tytön luottamuksen puolelleen saivat hänestä kyllä hyvän, luotettan ystävän.

[tintsi]

Eipä tuo elämä tähän mennessä ole mullakaan kovin lempeä ollut, ainakaan tietyillä osa-alueilla. Aika usein ystäväni ihmettelevät koska se epäonni kohdallani loppuu. Tässä on kyllä se hyvä puoli, että osaa arvostaa niitä harvoja hyviä asioita elämässään entistä enemmän. Eikä elämä ainakaan ole tylsää ollut missään vaiheessa  Kaikella kun on jokin tarkoitus.. Theodora, noin juuri minäkin ajattelen! Jos annan itse periksi niin kaikilla on helpompaa. Kun esimerkiksi mietitään pikkujoulujen ruokailua niin minä en taatusti sanele mitä syödään vaan ennemmin tyydyn siihen kuin muutkin. Sitä kähinää ja ehtoja kun tuntuu muiden taholta olevan jo ihan tarpeeksi, miksi siis lisätä lastia..

Meimi, näinhän se menee. Pinna on pitkä ja venyvä mutta ei loputon.. Ja valitettavasti sen jälkeen ei ole enää paluuta siihen mitä on joskus ollut.

Niin tuota ei:tä on vain pakko harjoitella. Hankalaa se kyllä on. Pitäisi opetella ottamaan vastuu omasta hyvinvoinnista eikä vastuuta muiden miellyttämisestä  Ei ole itsekästä ajatella ensin itseään. Tämä on ainakin mulle hankala mieltää mutta sillä tiellä nyt ollaan ja opiskellaan 

Onhan yksilöissä eroja. Pahuutta voi olla kaikissa merkeissä. Olen itsekin törmännyt vastaaviin ihmisiin eivätkä he ole olleet kauriita. Se on mielestäni tietynlaista mielen sairautta ja tuhoaa lähipiiriä mikäli ei tähän suosioon satu pääsemään. Nykyään välttelen tämänkaltaisia ihmisiä sillä en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Työyhteisössä niitä väkisinkin on mutta silloin on hyvä yrittää pitää välit mahdollisimman neutraaleina ja etäisinä. Valtataistelua parhaimmillaan.

Mites muut kauriit kokevat sen kun jossakin täällä ketjussa luki, että kauris paranee vanhetessaan? Olen aina tuntenut olevani "vanha sielu" Tuntuuko teistä samalta?

[SanctAstra]

Minä en ole koskaan lapsi ollutkaan. Tämän myös äitini myöntää todeksi. Vanha mikä vanha. Se on toisaalta ollut siunaus, niin on välttynyt ylimääräiseltä temuamiselta ja järki on ollut jo pienestä asti mukana. Enkä oikeastaan koskaan ole ollut riippuvainen muista. 

[Casperiina]

Kyllä sitä lapsenmielisyyttä on täytynyt vanhentuessaan suorastaan harjoitella. Tiukkapipoinen   lapsi. Ja teininäkin tunsin olevani kuin raihnainen vanhus, sitä on pakko nuortua, että jaksa alkaa elää.  :

edit. Tosin tuo  ja 5. huoneen painotus sieltä herää vähitellen väkisinkin henkiin. Grauh!

[indiima]

Mä tunnen kyllä välillä olevani tosi tiukkapipoinen, tai liiankin realistinen. Minkä takia ihmiset eivät saisi puhua läpiä päähänsä? Eihän se mun tehtävä ole korjata niiden käsityksiä... Sen mä koen tosi saturniseksi.

[Corvus Leonis]

Ei ole skorpionina merkistä oikein ikävää sanottavaa - johtuen ilmeisesti Kauris-Jupiteristani, ja Saturnukseni sijainnista jolla taipumusta työnarkomaniaan ja asketismiin. Sekä Skorpioni ja Kauris mieltävät merkkeinä elämän erityisen kovaksi ja ankaraksi verrattuna muihin merkkeihin, kumpikin merkki ja niiden hallitsijaplaneetat assosioidaan kuoleman kanssa ja muutenkin niissä on paljon samoja ominaisuuksia.

[Casperiina]

Mä tunnen kyllä välillä olevani tosi tiukkapipoinen, tai liiankin realistinen. Minkä takia ihmiset eivät saisi puhua läpiä päähänsä? Eihän se mun tehtävä ole korjata niiden käsityksiä... Sen mä koen tosi saturniseksi.

Samaistun.

Mä turhaannun ihan hirveästi, jos joku ihminen ei mun näkemyksen mukaan toimi tai ajattele oikein. Vaikka mun pää onkin aika pilvissä, siellä on kuitenkin se vahvan järkevä puoli, joka on aina arvostelemassa, jos joku toimii liian ajattelemattomasti, elää "väärin" tai vastaavaa. Mulla kuitenkin on onneksi    joka auttaa huomaamaan sitä liiallista tuomitsemisen tarvetta. Esim. isäni    on pahinta laatua oleva toisten ihmisten arvostelija ja tuomitsija. Tuota yhdistelmää kuvaa erityisesti tunnekylmyys. Hän suorastaan halveksii "tunneihmisiä".

Tällä hetkellä mä olen tuoreesta erosta siinä mielessä helpottunut, että nyt olen päässyt eroon myös mieheni läheisistä, jotka ovat sitten aivan toisesta ääripäästä. Olen heissä nähnyt niin paljon vastuuttomuutta ja holtittomuutta kaikilla elämänalueilla, että on ollut pinnassa pitelemistä. Mukavia ihmisiä, mutta tällä mun saamalla kasvatuksella/luonteella on ollut vain uskomattoman vaikea sulattaa heidän tapojaan.  Arvostan kyllä ihmisissä sitä tunteellisuuttakin, mutta nämä ihmiset ovat ihan oikeasti sieltä toisesta ääripäästä, kuin tuotu näyttämään minulle omia puutteitani.  :