seuraava »

[Lionheart]

Opettakaa joku minutkin syömään vihanneksia..  Tässä elelty taas viikon verran pääosin pizza per päivä -ruokavaliolla. Niin ja maitoa maitoa maitoa..

Tuolla yhdessä ketjussa jo kysyinkin, että onko suurella maidonkulutuksella mitään haittavaikutuksia? (minimissään litra kevytmaitoa per päivä = suuri määrä?) Noh, luut on vahvat.. 

[Lionheart]

Niin, sitä minäkin.. Mutta kyllä muuttuis muuten mun elämä, jos kroppa päättäis laktoosi-intoleranssin kehittää  (tiedä sitten onko se mahdollista, että syntyis ihan vaan tyhjästä).

Jahas, kello onkin jo tuon verran. Kohta lähetään jellonan kanssa ajamaan tuonne synkkään yöhön, kunhan se ensin heräilee. Minuu on usein luonnehdittu omituiseks syystä että viihdyn tien päällä tuntikausia, varsinkin yöaikaan. En vaan tiedä mitään vapauttavampaa tunnetta kuin painaa menemään melkein tyhjää motaria tähtitaivas yllä.. Niin ja katukisat ja ..rallit on luku erikseen.
  Noh, nyt pitäs laittaa kone kiinni ja alkaa pistämään ajokamoja niskaan. Saas nähä kerkeekö takas kotiin ennen hesaria.

Hyvää yötä 

[Neela]

Huomenta! 

Taitaa olla tuo    niitä yleisiä nousumerkkejä Suomessa. Muistaakseni Esmeralda tuolla nousutopicissa mainitsi ravusta jousimieheen olevan niitä meikäläisten nousumerkkejä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Täällä sovitaan ulkomaanmatkaa, Suomeen tulevien tyyppien kanssa tapaamisia jne jne. Mitä ajattelette, voiko ihminen jäädä "koukkuun" siihen jos käy tuolla sielutasolla liikaa. Ajattelin vaan kun tän päiväinen sessio on hieman erilainen kuin ennen, enkä välttämättä pääse sinne korkeuksiin (en tiedä vielä). Kuitenkin olisi vetoa sinne.

Tiedän että olemme täällä maan päällä ja tässä hetkessä eikä menneissä elämissä eikä sielutasolla. Mutta siellä vaan kaikki on niin selkeää, ykseys ja rakkaus.

Siis että jos en tänään koe sitä ulottuvuutta, tuleeko taas hinku sinne (regressiomatka)? Se on aika erilainen olotila, nämä valo-olennot, ajattomuus, korkeudet, sielujen ykseys jne. Itse asiassa aika päinvastainen kuin maapallo. 

Ja omista henk koht henkisistä kokemuksista vahvempi kuin vaikkapa Amman tapaaminen, koska Amma ei kuitenkaan käsittele yksilöllisiä menneitä elämiä ja sielusuhteita.

Ajatuksia?

[^^Queen Nefertiti^^]

Pääseekö tavallisessa meditaatiossa todella korkeampaan ulottuvuuteen? Itse en pääse. Menen sellaiseen sisäiseen olotilaan, jossa just ei ole menneitä elämiä, ihmisen historiaa, sielukumppaneita jne jne. Tai en koe noita oppaita ja olentoja ihan vähällä.

Jos valaistuminen olisi sellaista, se olisi vähän väritöntä ja siis tylsää. No yksi regr terapeutti sanoi että nuo sieluasiat on aika vaikeita, esmes rapuherran tapauksessa, jos hänellä on pelko (siksi ei toteudu jutut). Ja ymmärrän tietty irtipäästämisen, jos mikään ei voi toimia.. mut niin. 

[Neela]

Tottakai, kyllä vaan minusta "regressiomatkailuun" voi jäädä koukkuun.
Ja vaikka tietää, että olemme täällä kokemassa juuri tätä fyysisyyttä, erillisyyttä, voi käydä myös niin ettei ne enää riitä?
Tarkoitan sitä, että hakee näistä fyysisten tasojen ihmissuhteista samanlaista ykseyden ja universaalisen rakkauden tunteita... ja se taas ei mielestäni ole kahden ihmisen kesken ihan mahdollista, koska siinä ykseydessä ja uv-rakkaudessa on yhdistyneenä niin paljon sieluja. Ei kaksi ihmistä saa sitä aikaan, toki voivat saada syvän ja rakkaudentäyteisen suhteen... muttei sitä mitä sinä regressiomatkallasi koet.

Ja jos ei nämä fyysisentason suhteet riitä, voi tulla tarve "matkailla" kokemaan muuta, jolloin fyysisentason suhteet riittävät taas vielä vähemmän... ja kierre on valmis!

Mihin vaan voi addiktoitua!  :

Toki sillä "matkailulla" voi saada lohtua, voimia ja rakkautta jaksaa tätä matkaamme täällä. Varmaan on itsekunkin hyvä pohtia miten nämä ottaa ja mitä niistä saa.

Tällaisia ajatuksia tuli minulle. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta ettekö te koe, että siellä asiat on "oikein"? Ja siellä on se tila mikä on elämien välissä?

Täällä matalat värähtelyt? Tämä on tavallaan keinotekoinen olotila. Tai muistatteko sen tason hyvin, joku meditaatiossa, joku regressiossa? 

Siellä ei ole häikkää, eikä PELKOA voi olla kun on rakkaus. Pelkohan on joku polariteetti jonka Luoja loi rakkaudelle.

Sielutasolla kokee paljon voimakkaampaa rakkautta jopa tietyn henkilön kanssa, koska ei tarvitse vajota hänen egonsa tasolle, joka on täällä alhaalla. Siis oman käsitykseni mukaan me tunnemme tietyt henkilöt eri inkarnaatioista, voi olla hyvää tai pahaa karmaa, mutta puhtaimmillaan se on tuolla missä esim solmitaan sopimuksia ennen tänne tuloa (missä kaikki voi unohtua). Sielun taso on jumaluuden ylin ulottuvuus, kai me olemme Sitä täälläkin, mutta ongelmatiikkaa ei siellä juuri ole. Sieltä sielut lasketaan tänne.

Kolmannen silmän aukeaminen kai merkkaisi selvänäköä.  

[Neela]

Minusta nämä molemmat ovat totta, eikä meillä olisi hyvää tai huonoa karmaa, tuttuja edellisistä inkarnaatioista, jollei elettäisi täällä fyysisellä tasolla. 

Varmasti olemme kaikki menossa kohti tuota mitä Kaylee kuvailee... olemme yhteydessä luonnostaan korkeampaan minään ja sieluntasoihin.
Sitä kohti mennessä on opittava tätä erillisyyttä. Ykseydessä ei tarvitse hyväksyä omaa eikä toisten erilaisuutta, ei kehittää suvaitsevaisuutta, rakastaa toista sielua vaikkei häntä oikein ymmärtäisi, koska siellä ollaan yhtä.

Olethan sinäkin laskenut itsesi tänne. 
Niin olen minäkin 
Syynsä silläkin. 

[Lionheart]

   No niimpä tietysti!  Ja minä kun murehdin tuota nousumerkkiä silloin..  : Kaikki aikanaan..

Tuosta Kayleen viestistä tuli mieleen jo eilen siihen musiikki ketjuun kirjoittamani laulunpätkä. Oikeestaan se pätkä tulee mulle mieleen ihan koko ajan ja kaikesta mitä mä vaan nään, kuulen, tunnen..

Each step I take
may it hurt, may it ache
Leads me further away from the past
But as long as I breathe
And each smile on my bleak face
I'm on my way to find back to the Peace of mind

Kummallista  : Muttei siitä sen enempää.
  Täällä tulee vettä aika reilusti, joten mulla ei oo enää mitään syytä pakoilla tän huoneen siivoomista. Saas nähä teenkö taas löytöjä, if you remember 

[^^Queen Nefertiti^^]

Arvatkaa kuka jutskas Neitsyt Marian kanssa.. 

sanoisin lyhyesti tosta regressiosta taikka tän päivän hieman erilaisesta sessiosta, jossa kuitenkin purettiin hyvin vanhoja tukkeumia (alkoi itkulla..) (loppui nauruun, kun aloin ymmärtää asioita)

että siinä kun on nuo auttajat mukana ja ohjaaja, ei ole vain itsensä varassa (vaikka sama asia, henkinen kehitys, oivallus, avautuminen, tiedon lisääminen jota tuossa edusti mm arkkienkeli Uriel). No ihan pikkuisen lisää oivaltamista, niin olisin tajunnut mistä on kyse parin  kanssa.

Taidan nauttia pirtelöä kaiken kunniaksi.

Ihmeellistä taas nauraa-     

[Asterix]

Tottakai, kyllä vaan minusta "regressiomatkailuun" voi jäädä koukkuun.
Ja vaikka tietää, että olemme täällä kokemassa juuri tätä fyysisyyttä, erillisyyttä, voi käydä myös niin ettei ne enää riitä?

Tarkoitan sitä, että hakee näistä fyysisten tasojen ihmissuhteista samanlaista ykseyden ja universaalisen rakkauden tunteita... ja se taas ei mielestäni ole kahden ihmisen kesken ihan mahdollista, koska siinä ykseydessä ja uv-rakkaudessa on yhdistyneenä niin paljon sieluja. Ei kaksi ihmistä saa sitä aikaan, toki voivat saada syvän ja rakkaudentäyteisen suhteen... muttei sitä mitä sinä regressiomatkallasi koet.

Miten niin ei voi saada?

Minulla oli ensimmäinen ryhmä-kokemus ykseydestä ja universaalisesta rakkaudesta pienessä,
4-5 hengen ryhmässä noin 3-4 vuotta sitten.

Kysymyksessä oli shamanistinen ns. ohjattu meditointi,
joka kuitenkin antoi vapaan mielen jokaiselle ja yllätykseksemme
menimme niin "syvälle", että jokainen näki~koki samat näyt~kokemuksen
ja sen valkoisen ikuisuudesta ikuisuuteen~universaalisen tilan~tunteen,
eli pohjattoman rakkauden.

Koimme toistemme sielut yhdeksi rakkaudeksi tunnistaen toisemme,
joka oli rakkauden sisällä.
Vaikea selittää sanoin.. mutta toivottavasti koette ymmärryksen,
mitä tarkoitan.

Sen jälkeen se kävi helpommaksi (ainakin minulle) mennä
"samaan tilaan kokemaan saman"
jonkun muun~muiden kanssa. Joskin se vaatii harjoitusta.

Vaa'an kanssa fyysinen rakastelumme jostain syystä vetää usein
meidät henkisesti johonkin valkoiseen loputtomaan tilaan,
jossa on kaikki vastaukset, luovuus ja pyyteetön nautinto ja rakkaus.
Lakkaamme olemasta tässä maailmassa
-siis emme ole enään fyysissessä tasossamme.

Se on kuin huumetta!
Aikaisemmin pääsin tuohon tilaan tietyillä meditointi-tekniikoilla yksin
ja aikaisemmin mainitsemastani parista shamanistisesta ryhmä meditoinnista.

Ihmettelimme tätä kovasti, koska kummallakaan ei ollut
aikaisemmin kokemusta vastaavasta tilasta, vaikka molemmat olemme
varsin seksuaalisesti aktiivisia olleet aikaisemminkin,
kunnes sitten teimme tuttavuutta Oshon oppien ja Avataren kanssa.

Avatar-kursseilla menimme usean ihmisen ryhmissä aivan uskomattomiin
universaalin ykseyden ja rakkauden tilaan.
Toki ilman fyysistä rakastelua.
Se vaati monena päivänä 8-10 h harjoittelua ja "sisäisten lukkojen" avaamista
eri menetelmin.

Uskomme, että siihen tilaan pääsee toisen~toisten kanssa yhdessä
ja siihen on monta keinoa ja tietä, mutta se vaatii sisäisten "lukkojen"
avaamista.

Vaa'an kanssa pääsimme aluksi rakastelun kautta "vahingossa",
emmekä ymmärtäneet sitä, mutta jäimme tietenkin aivan koukkuun
siihen ja aluksi emme löytäneet, että kuinka pääsimme siihen tilaan,
koskapa se oli todellakin ensin vahinko, mutta aloimme etsiä
ja kuinka se meneekään, että etsivä löytää.. :

Sillä on hyvätkin puolensa;
Nyt uskollisuus on todella helppoa, koska tietää,
että tuohon tilaan emme pääse niin helposti
rakastellessa jonkun muun kanssa ja sellainen rakastelu tuntuu todella tylsälle! 

En osaa selittää paremmin sitä tilaa, mutta olen varma, että muutamat
teistä tietää, mitä tarkoitan
-ainakin yksilötasolla, koska aika moni on tehnyt täällä syviä henkisiä matkoja.

Tämä nyt siis minun kokemuksenani ja jos se on minulle ja Vaa'alle mahdollista,
niin se on silloin myös muillekin.

[Rakkauden enkeli]

Olen samaa mieltä kanssasi Sasha. Ja tosiaan kun sen kerran kokee ja oivaltaa on vaikeaa tyytyä enää muuhun/vähempään. 

[Tiigris]

Hyvää iltaa. 

Kävin puolentoista tunnin metsälenkillä...

Ikivanhaa kuusimetsää, saniaisia, kiviä, sammalta... Humina puiden latvoissa ja muuten ääretön hiljaisuus..
Ilmassa kostean raikas sammalen ja havujen tuoksu... Hakkuualueita, jotka kasvavat koiranputkia.. Polkujen varrella metsämansikoita, joista lähtee huumaavan makea tuoksu... Sitten maasto vaihtuu koivikoksi, ja siellä täällä solisee pienen pieniä puroja.. Voi miten sieluni lepää noissa maisemissa ja voi vain tuntea miten keijut, menninkäiset ja muut metsänhenget siellä oleskelevat ja kurkkivat kantojen ja kivien takaa... 

[Neela]

Tottakai, kyllä vaan minusta "regressiomatkailuun" voi jäädä koukkuun.
Ja vaikka tietää, että olemme täällä kokemassa juuri tätä fyysisyyttä, erillisyyttä, voi käydä myös niin ettei ne enää riitä?
Tarkoitan sitä, että hakee näistä fyysisten tasojen ihmissuhteista samanlaista ykseyden ja universaalisen rakkauden tunteita... ja se taas ei mielestäni ole kahden ihmisen kesken ihan mahdollista, koska siinä ykseydessä ja uv-rakkaudessa on yhdistyneenä niin paljon sieluja. Ei kaksi ihmistä saa sitä aikaan, toki voivat saada syvän ja rakkaudentäyteisen suhteen... muttei sitä mitä sinä regressiomatkallasi koet.

Ja jos ei nämä fyysisentason suhteet riitä, voi tulla tarve "matkailla" kokemaan muuta, jolloin fyysisentason suhteet riittävät taas vielä vähemmän... ja kierre on valmis!

Lainataanpas tätä vielä kerran ja alleviivataan tuolta tuo ihan sana myös. 
Tokihan tuonne universaaliin rakkauden ja ykseyden tilaan on mahdollisuus päästä, sekä meditoinnin, että rakastelun avulla. Ymmärsin Sasha oikein hyvin mitä tarkoitit, itsekin olen nuo kokenut. 
Taisin ilmaista itseni kohtuullisen huonosti. 
Yritän uudestaan, en edelleenkään usko kahden ihmisen suhteen pystyvän olemaan
koko aikaa sellainen kuin regressiomatka, voimme yhdessä tai yksin päästä tuonne, mutta elämme myös fyysisessä todellisuudessa ja sen tilan ylläpitäminen yksin tai suhteessa koko ajan luulisin olevan mahdotonta. (Jos nyt mikään edes on. Ja useimmat eivät edes halua suhteeseensa tuollaista joukkoa sieluja)
Kannatan ajatusta, että alamme saada yhteyden tuonne korkeammalle tai miksi kukin haluaa sitä sanoa, kun oma kehityksemme, aikamme on siihen valmis. Toki harjoitella voi, mutten kannata ajatusta että reaalimaailma korvataan regressiolla silloin, kun se ei itseään tyydytä.
Apua ja lohtua sieltä varmasti voi saada, niin kuin WS löysi taas naurun. 
Muttei paettaisi täältä sinne, vaan jaksettaisiin täällä kokea ne mitä kokemaan ollaan tultu. 

Olen samaa mieltä kanssasi Sasha. Ja tosiaan kun sen kerran kokee ja oivaltaa on vaikeaa tyytyä enää muuhun/vähempään. 

Vaan tällaisesta kumppanista, kun joutuu luopumaan. 
Tekee mieli paeta toisiin "maisemiin".

[Chandra]

 
Myöhäisiltaa tupaan! 

Toin mukanani muutaman lehdokin levittämään tuoksuaan tänne.

Älä Neela sure,vaikka tällaisen kokemuksen kanssasi elänyt ihminen olisikin poistunut kuvioistasi.
Niin on minunkin.
Mutta jos se on mahdollista yhden kanssa,on se mahdollista toisenkin.
Ehkä he näyttivät meille tuon autuaallisen rakkauden,jossa rakastelu toimii jotenkin enemmän sydämien fyysisten yhtymisten ja äärettömyyden kanssa,eikä sitä kokemusta tosiaan voi sanoin kuvailla.
Ja kuten Sasha tuolla kirjoittikin,niin se yhteys on niin vahva,ettei ole paljon halua muita katsella.

Kuitenkin nämäkin suhteet näköjään katoavat,jos näin on tarkoitettu ja astuvat ikään kuin maallisemmalle tasolle silloin,kun elämä alkaa muutenkin mennä ristiin.
Näin kävi ainakin meillä.

Silti uskon että on mahdollista kokea sama jonkun toisen kanssa,eikä ole enää pakko kelpuuttaa ketä tahansa kun tietää mitä rakkaus puhtaimmillaan on.
Sähköiskuja sydänten läpi pitää tuntea ensin,ennen kuin siirrytään eteenpäin.
Nyt tässä kuullostelen mitä tuleman pitää ja jo se on aika jännittävä vaihe.