seuraava »

[Tiigris]

Minä vaan kirjoitin ajatuksenvirtaa eilen illalla kaoottisen työvuoron jälkeen. Eli omaa asiaa.


Mulla on usein tänne tullessa lukemaan/kirjoittamaan tunne, että en osaa vastata teidän kirjoituksiin. Lieneekö sitä, että niin harvoin täällä käyn enkä tunne tuntevani juuri ketään kovinkaan hyvin, toisin kuin vuonna 2005-2010 jolloin olin täällä ehkä liiankin aktiivisesti 
Kaipaan jollain tapaa sitä yhteisöllisyyttä...
Silloin mulla oli myös eri tavalla aikaa ihan opetella astrologiaa, mut tuntuu et puolet siitä oppimastani on unohtunut ja en enää niitä sisäistä. Toisaalta en hae yhtä kiihkoisesti selityksiä elämään ja itseeni mistään itseni ulkopuolisista opeista, vaan oon ikään kuin vaan tuudittautunut siihen filosofiaan et "elämä on ja mä elän sitä ja mä nyt vaan on tällanen ja se on ihan ok" 

Saattohoitotyö on tärkeää ja kaunista.

[Kuuhilda]

No niin, eli ainakin sut sitte ymmärsin ihan oikein   
Ei täällä enää samanlaista meininkiä ole kuin joskus silloin ennen, mutta hengissä kuitenkin, monet samat tyypit.

En minäkään hae selityksiä samalla tavoin, siihen liittyy juuri tuota hyväksymistä aika paljon. Ja tietusti, jos olen ymmärtänyt että lisäämällä ymmärrystäni tajuan vain enemmän siitä, mitä en ymmärrä, niin turhaahan se on myös   

[nikki]

Ne jotkut näkymättömät energiat ovat usein ihan planeetaarisia energioita,
sitä on ilmassa 
kuten tuon saattohoidon energiaa,
elikkä kuunpimennyksessä oli vesikolmio,
  huolehtiva, myötäelävä,
   se saattohoitaja, kun kaikki eläväinen maan päältä kuolee,
herätäkseen eloon keväällä,
ja    niin syntymässä kuin kuolemassa, täältä ikuisuuteen kaloissa,
ja että kaikki me joskus kuolemme, mutta että sitä kipua ja pelkoa voi lievittää.

Vanhemman veljeni,  ,
   mun   
ja olen usein miettinyt, olenko se minä huolehtimassa, vai tuonko mieleen äidin,
vai hänkö se sittenkin kantaa huolta,
no kuitenkin,
näin unta, jossa olin kotipaikan riihen kohdalla kivikossa,
(riihi päästettiin huonoon kuntoon ja purettiin aikanaan, surullista sinänsä,
 arkkitehtoninen rakennus kun oli pärekattoineen kallion päällä)
ja näin kuinka velipoika tuli metsästä päin kujasta pitkin ylämäkeä mersullaan,
ja menin matalaksi, koska en halunnut tulla nähdyksi.
Jäin siihen nukkumaan ja aamulla huomasin, että veli oli peitellyt minut
itse tekemälläni ja värjäämälläni huovalla.
Herätessä oli ristiriitainen tunne, oliko veli halunnut huolehtia minusta,
vai olinko tullut haudatuksi.
Veljellä ollut  :n paluu ja unen aikoihin tr    rx  .
Kaikkinensa unenkin taustalla kuolinpesän ristiriitaiset arvot, omistamiseen ja huolehtimiseen liittyen.

Ja Tiigris,
sitä samaa yhteisöllisyyttä olen kaivannut,
mutta ehkä aika on nyt toinen,
painokankaallekin on annettu nimi selfie..

[nikki]

Tuossa kuunpimennyksessähän se  on merkittävä,
niiden kohdalla ne pimennykset tapahtuvat.
Ja mulle  (vähän samaa  :ssä) kuvaa kohtaamisia,
asioiden ja ihmisten, jotka auttavat meitä toteuttamaan sitä sielunsuunnitelmaa.
Vois vähän aatella sillainkin, että se kuvaa mitä on ilmassa,
ja nyt on sitten ollut tuota hoivan puutetta  .
Vanha kansa osas tulkita noita "housunväkäsiä"  allakasta
säiden ja kylvöjen ja korjuun ja milloin minkäkin suhteen.
Se tietotaito meiltä on hukassa, vaikka ne ovat edelleen yliopiston keltaseen allakkaan merkittynä.

Silloin kun isä kuoli, ei ollut enää tajuissaan kun olin vierellä ja soitin mielimusiikkiaan,
niin aattelin miten isän tammat varsoivat vasta sitten kun isä lähti kahville tai pois ääreltä,
että se synnytys luonnon elukoilla on hyvin privaatti tapahtuma,
lehmillä sama laitumella, etsivät varmasti sen vihon viimesen pajupuskan tai ojanpenkan erillään muusta laumasta poikiessaan,
niin mietin jäänkö paikalle viimeseen hengenvetoon,
enkä jäänyt, vaan annoin hälle oman tilan, omissa energioissaan lähteä tästä maallisesta vaelluksesta.
Mietin sitäkin, että onko se jopa itsekästä kuvitella, että se kuoleva tarvitsee meitä siinä vierellä lähdön hetkellään?
Sitten on eri asia, jos kuolevaa pelottaa ja hän pyytää jäämään vierelle.
Entiijä, mietin sitä pitkään jälkeenkinpäin,
mutta siinä tilanteessa vaisto sanoi noin.

Niemi-Mattilan "kuolema-kurssilla" oli tuosta rajasta,
että kun sen yli on astunut, niin sitten ei ole enää paluuta.
Se on vähän kuin kohtalottarien Atropos, peruuttamaton.

Ceres on sillain saattohoitajaksi miellettävä,
että vaikka siinä myytissä mikään ei kasvanut, oli kuolleessa tilassa ( vrt. nää meijän paukkupakkaset)
niin sen olemuksessa on lohtu ja varmuus siitä, että (tyttären palatessa manalasta)
elämä jatkuu.
Merkurius on taas kuin egyptiläisten lautturi,
se vie kuolleen sinne "toiselle puolelle"
tai se tuo viestin sieltä, kuolevalle tai omaiselle,
tai kuten pari ystävää saa ihan tuntemattomistakin näitä kuoleman tuntemuksia.
  maaemonen, saattaa ja hoitaa, sinne maan poveen,
ja  taas on androgyyni viestinvälittäjä.
Näin sen ite miellän.

[nikki]

 taivahalla  

[Varjotar]

Sai kerrankin nukkua, kun unettomuus verotti mut aivan yli rajojen. Näinkin kivoja unia 
Kelpais nukkua lisääkin  ja nähdä lisää moisia unia

[Kuuhilda]

Joo. Mä en lähe mihkää, vaan oon oma itteni niistä naisista piittaamatta, ja ei oo kerta tai kaksi kun oon saanu epävarmat kilpasiskot kimppuuni. Vaikken mitää nokittele, oon vaan enkä piittaa.
Yksinäisenä sitä on kai joku uhka, ja jos on suhteessa niin sit sieltä nostaa päätään kateus. Huoh.
Onneksi on toisenmoisiaki naisia, kyllä sitä sisarellisuutta ja naisten välistä jakamista tarvii.

[nikki]

Kuulostaa ihan Troijan sodalta..
äijät ja kauneimmat, eiku kaunein
3912 Troja rx 27     

[Domo]

Mä voisin osallistua kisaamaan siitä kuka on äijämäisin nainen 

Ainakin luonnepuolella... 

Aamukahvia ja ballerina keksi - olkaapa hyvät 

[Varjotar]

Mä olen joka tapauksessa riittävän vahva voidakseni olla kilpailematta kenenkään kanssa mistään, koska en ole sitä mihin miehet kiinnittää huomioo kuitenkaan. En tarvii prinssejä enkä sankareita ja sekös ei miellytä niitä,

[Kuuhilda]

Troijan sota  Sehän se juuri.
Mä en oo vahva enkä heikko, en äijämäinen enkä naismainen...oon vaan. Tai...mimmonen on äijämäinen nainen luonnepuolella?

[Domo]

Kai se on sellanen ku mä  :

Mulle on parikin miestä sanonut et ei mun kanssa voi olla kun vien miehiltä munat   

Liian itsenäinen, itsepäinen ja tehnyt monta sellaista hommaa mitkä on ns miesten töitä. En ole sellainen naisellinen nainen joka kokkaa ja siivoaa ja passaa miestä, vaan teen oman osani ja mies saa tehä oman osansa.

Musta esmes halkojen hakkaus ja muutenkin puuhommat on oikeen kivoja. Moottorisahaakin opettelin joskus käyttämään. Ajoneuvomekaanikon koulutus löytyy ja kuorma-autokortti - onhan sitä siinäkin sitten monelle miehelle pureksittavaa kun nainen tietää joistakin asioista enempi kuin mies.

[Kuuhilda]

No tuon perusteella oon sit just se joka ei oo kumpikaan...en sovi rooleihin, niin sanoakseni

[Varjotar]

Liian vahva miehille, miehet kiukuttelee mun seurassa sujuvasti ku naiset stereotypisesti konsanaan. Ja sekös mua huvittaa

[Domo]

Onneksi on olemassa sellaisiakin miehiä joilla itsetunto riittää tämmöisen naisen kanssa olemiseen 

Tosin ne yksilöt jotka mä tunnen, niin on varattuja jo, mutta kai sitä jossain on vielä joku vapaana mitä en oo tavannut ja jos ei ole, niin menee se elämä näin yksinkin ihan ok.