seuraava »

[Tiigris]

Kyllä mulle hillo-kerma-jututki maistuis 
Tai mikäpä ei...

Mulla kyllä taitaa olla hyvä karma siinä asiassa että elän toista raskauttani ja olen edelleen täysin tietämätön siitä, mitä raskauspahoinvointi on. Kaikki ruoka maistuu, ei ällötä ei. Mutta, viime raskaudessa teki mieli suolaista ja nyt tekee makeaa... Voikohan siitä päätellä.......?

[Kuuhilda]

Tänään on taas hirmuisen hyvän energian päivä
Ihme vuoristorataa, ihan käsittämätöntä, ei voi tietää tänään huomisesta....kaikki on muka aivan samoin, mutta jotakin jossakin tapahtuu koko ajan ilmeisesti.
Ah niin, toki tuo e.lähetys illalla saattaa olla myös yksi syyllinen 

[eppana]

Kuuhilda- vähän samantyylinen tunne täälläkin, vaikkakin ilman tuota hyvää energiaa..
Vuoristorata ja molemmat jalat eri raiteilla- kohta tulee y-risteys ja kumpaankin menee vaan yksi rata..kerkeekö ajoissa hakemaan tasapainon ja valitsemaan suunnan.. 

Näin mietin hetkin sitten ja kuin tilauksesta osui tämä:
http://www.adonai.fi/2565 (Enkelioppaat 4.11.12. Rinnakkaistodellisuudet alkup. kanavointi Taryn Crimi)
 Ja jokin suurtakin suurempi nyt resonoi tuohon  . Kiinni en saa vielä, mut jossain vaiheessa toivottavasti "napsahtaa"  .

[Indium]

Yrgh! Heräsin HIRVEÄÄN nenäverenvuotoon. Toivottavasti täällä ei ole verikammoisia, mutta tosiaan suihkusi oikein. Aaaah. Kuinkahan zombinkalpealta nyt näytän, kun aika kauan myös kesti että se loppui.  

Joka tapauksessa tämä ei mene murinaketjuun, koska Eppana, ihan kiehtova linkki   Oon juuri hiljattain miettinyt jotain tohon suuntaan menevää. Kas kun jos maailmankaikkeus todella on ääretön, silkka matematiikka mahdollistaa lukemattoman määrän Maapallon tyyppisiä planeettoja ja niille saman tyyppisiä, mutta pienesti tai isosti erilaisia tapahtumia kuin tänne.
Itse oon tosiaan miettinyt sitä näkökulmaa, että kun täällä pälkähtää päähän joku ajatus, kukaties se luo kyseisen tapahtuman johonkin vaihtoehtoiseen todellisuuteen - ja nyt huomaan että eihän se oikeastaan eroa tuon kanavoinnin ajatuksista. Mutta oli kuinka oli noiden rinnakkaismaailmojen olemassaolon ja niiden toiminnan laita, kun ei tiede ole niitä vielä löytänyt, se on silti totta että meillä on ihan oikeasti avoinna hullun iso määrä valintoja joka ikinen päivä, ja oman tahdon merkitys korostuu kun sen hoksaa.  

Eikä muutenkaan murisuta minuakaan muutenkaan

[Tiigris]

Tekis niin mieli sanoo yhdelle ihmiselle et LAITA ELÄMÄS JÄRJESTYKSEEN JA LOPETA VALITTAMINEN.
Mikään ei oo niin rasittavaa kun ihminen joka tekee itsestään vuodesta toiseen kauheen marttyyrin ja joka asian uhrin. Ei se vaan mee niin että elämä ja ulkopuoliset syyt kohtelee koko ajan kaltoin. Kaikilla meillä on vastoinkäymisiä, kaikki meistä vaan ei alennu siihen että "minulla on oikeus ruikuttaa kokoo ajan kun elämäni on niin kurjaa" ja olla vihainen tai kateellinen muille.
Blaah. Ei niitä negaatioita tarvitse ainakaan koko aikaa sanoo ääneen ja kaataa muitten niskaan vaan vois mennä ihan itseensä ja kärsii yksin eikä odottaa et kaikki silittelee ja voivoittelee ja yrittää auttaa...

[Tiigris]

Ei sellaiset ihmiset sitä tajuakaan. He nauttivat rypemisestä, draamasta ja siitä että heitä säälitään. He haluavat olla köyhiä, petettyjä, sairaita, kohtalon uhreja, sillä ilman niitä asioita he eivät saa mistään kicksejä.
Sellaisiin ihmisiin pitää vain katkaista välit ja olla kuin heitä ei olisikaan, koska eivät he muuta tee kuin ime toisista ihmisistä energiaa.

[Yep]

Ei sellaiset ihmiset sitä tajuakaan. He nauttivat rypemisestä, draamasta ja siitä että heitä säälitään. He haluavat olla köyhiä, petettyjä, sairaita, kohtalon uhreja, sillä ilman niitä asioita he eivät saa mistään kicksejä.
Sellaisiin ihmisiin pitää vain katkaista välit ja olla kuin heitä ei olisikaan, koska eivät he muuta tee kuin ime toisista ihmisistä energiaa.

Juu. Miten sellainen mahtaisi selvitä, jos saisi kaikki asiansa kerralla kuntoon? Veikkaan, että kohta olisi taas asiat pielessä.
Voisiko se olla niin, että tuollaiset ihmiset eivät kestä olla onnellisia? Uskovat, etteivät ole onnellisuuden arvoisia?

[Tiigris]

Niin, en tiedä. Tällaiset ihmiset turhauttaa siinä, kun oon itse löytänyt elämääni kantavan voiman, mikä auttaa ylös vastoinkäymisissä ja se on usko parempaan ja se et todella haluaa elämässä päästä eteenpäin ja irti haitallisista kuvioista ja on valmis luopumaan turvallisistakin asioista, valmis jäämään yksin ja tyhjän päälle kun tietää et asioilla tapana järjestyä loppujen lopuksi ja sitten se toinen ei edes näe ja käsitä että sellainen mahdollisuuskin on.
Tulee sellanen että "tajua jo, että sinulla on elämä, elä se!!!". Mutta kun ketään ei voi muuttaa. Ketään ei voi rakastaa ja auttaa terveeksi. Voi yrittää, mut sit pitää vaan antaa asioiden olla. Kyllähän mä näen tässä itsenikin peilistä, että mun pyytteettömässä rakastamisessa on parantamisen varaa kun mua suututtaa se et joku jolla menee aina huonsti, ei näytä selviytyvän siitä ylös...
Se vaan tuntuu niin väärältä, et se ihminen on aina onneton. Mutta sekin tuntuu väärältä, että hän käyttää sillä tilanteella muita ihmisiä hyväksi ja tuntuu jotenkin nostavan itsensä muiden yläpuolelle se kärsimyskruunu päässään... En sais olla vihainen, mutta en välinpitämätönkään, mutta ennen kaikkea, en voi loputtomasti kuunnella ja ymmärtääkkään, koska mulla ei ole siihen voimavaroja.


 

[Kuuhilda]

Kuuhilda- vähän samantyylinen tunne täälläkin, vaikkakin ilman tuota hyvää energiaa..
Vuoristorata ja molemmat jalat eri raiteilla- kohta tulee y-risteys ja kumpaankin menee vaan yksi rata..kerkeekö ajoissa hakemaan tasapainon ja valitsemaan suunnan.. 

Näin mietin hetkin sitten ja kuin tilauksesta osui tämä:
http://www.adonai.fi/2565 (Enkelioppaat 4.11.12. Rinnakkaistodellisuudet alkup. kanavointi Taryn Crimi)
 Ja jokin suurtakin suurempi nyt resonoi tuohon  . Kiinni en saa vielä, mut jossain vaiheessa toivottavasti "napsahtaa"  .

 

Ihana kuvaus, just tuommonen olo 

[Kyllikki6]

Huhhuh!
Takana 2/3 koulutus kartoitusta ja ehkä rankin osuus, psykologiset testit ja haastattelut. Eka kerta kyseisissä testeissä, onneksi en tiennyt edes mitä odottaa, niin en myöskään hermoillut. Jäin vaan miettimään, kun olin yhtä päivänpaistetta niissä haastatteluissa, selvisin muita huomattavasti nopeammin, et mahdankohan mä kuitenkaan tarvita kyseistä tutkintoa.. jos siis osaan olla vakuuttava ilmankin? No, huomenna selviää lopullisesti, mutta kokemus itsessäänkin antoi varmuutta ja nyt oon täydellisessä luottamuksessa sen suhteen, että kaikki menee juuri kuten pitääkin 

[elsa035]

Ihan mahtavaa että talvi tulee!! Valoa vihdoin pimeyteen

[Ave^^]

Lunta on täälläkin jo pitkään odotettu. Ja surtu sitä, kun se ensilumi suli niin nopeasti pois. 

[Tiigris]

Täällä on ihan joulukorttimaisemat. Niin lumista, kirkasta, satumaista. En yhtään ihmettelis, jos näkisin porot ja reen lentävän halki tuon valko/vaaleankeltaisen taivaan... Todellinen winter wonderland. Näitä talvipäiviä mä rakastan, ne jotenkin herättää ihmisen uskomaan ihmeisiin, koska on niin ihmeellisen kaunista.

Mutta niistä kauniista kuvista siihen, kun lapseni iskee kielensä isolta alueelta jäiseen metallitolppaan.
Kai se on joka lapsen vaan koettava. Iso suikale veresnahkaa siihen jäi kun repäisi itse siitä irti, suullisia ja paperitupollisia verta ja kova itku ja äidillä paniikki. Onneks tyrehtyi 10minuutissa, kotiin, panadolia ja itkusta väsähtäneenä heti unille parantelemaan. Omasta sairaanhoitajataustasta ei ole paskan vertaa hyötyä noissa tilanteissa kun omaan lapseen sattuu ja tulee paljon verta, hyvä etten mennyt ihan kipsiin.

[Päivi]

hah. löysin elämäni miähen. tuli puun takaa, sitte kolisiki niin että huhhuh. 

[Kuuhilda]

Onnea ironia 
Niin minäkin, ja noh niin, tuli puuntakaa sopii tähän monellakin tapaa...vaikka olikin ihan vieressä koko ajan...sama vanha.
Ja kaikenlaista kaatuu niskaan, mutta se ei haittaa yhtään, ennen olis ollu katastrofi, nyt ei juuri häiritse.
Ja esikoinen on mahdoton...tuttu juttu sekin, ja onneksi se menee aika nopsaan ohi.
Ja mitäs muuta; kylmä?