RV,
koska se on
elämää...
.. Herkkänä ihmisenä koet niin ilot ja surut voimakkaina,
isäsi on aina isäsi, mutta kuten tiedät hän on henkiolento joka juuri nyt on sidottuna kehoon, jossa ei voi kovin hyvin.
Joskus irti päästäminen on tuskaa, mutta yritä ajatella että hän on voimakkaampi ja vapaampi sitten kun fyysisen kehon jättää, tapahtui se sitten tänä kesänä tai tiedä vaikka vuosien päästä..
Minun isäni lähti taivaaseen jo 9 vuotta sitten. Silti vieläkin välillä iskee sellainen ajatus että miksi hän ei voi palata takaisin ruumiiseensa hyväkuntoisena ja elävänä ja tulla takaisin konkreettisesti näkemään että mä olen aikuinen nainen, mulla on oma asunto, ammatti ja hänellä on lapsenlapsi... Mut kyllä hän sen kaiken sieltä toiseltakin puolelta näkee. Mutta niin se on että tänne me synnytään ja kukin meistä myös jossain vaiheessa kuolla kupsahtaa eikä sillon valitettavasti kysytä läheisiltä ihmisiltä lupaa siihen.
Ja rakkaan eläimen poismeno tuntuu kanssa ihan yhtä isolta luopumiselta... Mutta henkinen yhteys säilyy aina, onneksi... Toisten sieluja ei voi omistaa mutta yhteys pysyy ja ne rakkaamme jatkavat elämää maan päällä meidän muistoissa ja sydämessä lämpönä.. Tuska ja suru ovat vain hetken ja lopulta tulee rauha. Voimia.
Mukava kuulla et sulla on ihana mies kuitenkin siellä ilostuttamassa.
