seuraava »

[Indium]

Perjantai kolmastoista!

Oho, niihä onkin!   

[Yep]

Perjantai kolmastoista!

Ja sen on huomannut...

[Kuuhilda]

Noh?

[m.magia]

^ Teillä on muuten äkkivilkaisulla tosi samanlaiset avattaret, mulla meinaa nykyään monesti mennä vähän sekaisin että kumpi on kumpi.

[m.magia]

Tulipas tuo mun kommentti jotenkin töksähtävästi, ei ollut tarkoitus olla töykeä. Äkkivilkaisulla jos lukee ketjuja, niin pitää katsoa toisen kerran, "hetkinen, ei kai somalla ollut lapsia, eikun se oli Marie, niin kumpikos tässä nyt kirjoittaa". 

[Indium]

Ooooo mitkä värit Soman uudessa kuvassa 

[Yep]

Perjantai kolmastoista!

Ja sen on huomannut...

Noh?

Mikään ei toiminut ja porukat ihan sekaisin 

[Kuuhilda]

Ei herranjee 
Järkyttäväähän tuommonen on!

Ja siis kun niin...voi ei.
En sano mitään 

[nepparinen]

Hupsista. 

Siedättäminen ja sitä kautta pikku hiljaa pelkojen kohtaaminen on hoitomuotona varmaan ihan ok, mutta tuo kuulostaa aika kummalliselta. Miten tuollaisen oletetaan vievän asianomaisen vointia parempaan suuntaan??

[Rakkauden enkeli]

Noista peloista on ihan oikeasti ainoastaan mahdollista päästä eroon juuri noin, kohtaamalla ne, mutta se että tässä tapauksessa oikeasti langetetaan tuollainen "kirous" on kyseenalaista ja osoittaa sen ettei terapeuteilla ainakaan ole näistä henkimaailman asioista ja energioista juurikaan tietämystä. Jonkun olisi sitten tuon jälkeen pitänyt "kumota" tuo kirous, hyvät energiat ja henget muutenkin paikalle auttamaan tällaisissa henkisissä asioissa/fobioissa.  

[nepparinen]

^Se mitä en tässä tapauksessa ymmärrä, on se, että miten tuollainen pelon kohtaaminen auttaa potilasta pääsemään irti siitä pelosta, että hän vahingoittaa muita ihmisiä kiroamalla heidät ajatuksillaan. Saattoihan sille jäädä tuosta harjoituksesta vain kovempi pelko, että ehkä hän ja perhe nyt joutuvat oikeasti kuoleman jälkeen helvettiin ja että se on hänen syynsä. Vai oliko toisaalta tarkoituksena se, että kun hän nyt on kironnut heidät noin pahasti, niin tästä eteenpäin muilla kiroavilla ajatuksilla ei enää ole merkitystä, koska "pahin" kirous on jo langetettu? Ja sitä kautta pakonomainen pelko tätä asiaa kohtaan vähenisi.

Mutta joka tapauksessa, minusta tuollaisilla asioilla ei ole leikittelemistä, eli hyvin kyseenalaiselta kuulostaa.

[Fawn]

Kuulostaa ihan käsittämättömältä, että se terapeutti selvästi yrittää nostaa itseään muiden yläpuolelle koska ei itse Helvettiin ym uskokaan. Ja kuinka se edes voisi ymmärtää tollasessa tilanteessa olevaa, jos se on noin kaukana henkisistä asioista...

[Yep]

Soma.
Yksi terapiaharjoitus on myös tällainen: Pitää kirjoittaa jonkun ihmisen nimi paperille ja alapuolelle lause:" Toivon, että olisit kuollut."
Olikohan se Ben Furmanin kirja, josta luin. Monet kieltäytyy kirjoittamasta. Minua se säväytti, en kirjoittaisi.

Aika hurjaa. Eikös ongelmista pidä selvitä ilman, että toinen pitää poistaa planeetalta? Pakenemista ja ongelman välttelyä.
Mulla on sellainen käsitys, että terapeutit, psykologit ja muut auttajat on usein itse avun tarpeessa. Ehkä omat ongelmat ovat olleet kimmoke hakeutua alalle? Ei tietenkään kaikki  

[Kuuhilda]

Tiedä mikä pakko-oireinen olen, mutta en missään nimessä suostuisi kirjoittamaan kenenkään nimeä tuohon!

[Ave^^]

En minäkään kirjoittaisi. 

Ehkä sen tarkoitus on konkreettisuudessaan saada ihminen huomaamaan ettei halua vihaamalleenkaan ihmiselle kuolemaa? Entä jos huomaakin haluavansa? Rankkoja juttuja. Joskus kyllä törmää siihen, että yliopistotutkinnon psykologiasta tehneet tai tekemässä olevat ehkä eniten pitävät itseään hyvinkin tietävinä kaikista psyyken asioista. Saman tutkinnon käyneenä pitäisi kuitenkin ymmärtää kuinka psykologia on hyvin nuori tiede ja ehkä tieteistä se joka kaikkein vähiten vielä tietää tutkimastaan asiasta? Mitenkään väheksymättä ammattilaisia tietenkään, hatunnosto kaikille jotka tekevät auttamistöitä.