seuraava »

[Tiigris]

Ihan vaan siis tarkoitin, et mun pitäs pitää turpani kii joskus. Koska aina kun avaan sen, niin sieltä tulee ulos jotain saastaa ja se kumpuaa takasin mun kasvoille jonkun vasta-kommentista... Oon liian kärkevä, liian kangistunu omiin aatteisiini, liian "sietämätön". En vaan siedä paljon mitään, vaikka ennen pidin itseeni kauheen hyvänä tyyppinä. Eniten aggressiivisuutta mussa herättää ahdasmieliset ja aggressiiviset ja ylitarkat ihmiset ja semmoset jotka ei osaa rentoutua koskaan, sekä sellaset jotka puhuu monotonisella ja kovalla äänellä eivätkä häpee yhtään sanoo kaikkia mielipiteitään ääneen ja ovat hyökkääviä..

Mä aloin inhota niitä koira-ihmisiä, koska toi yks koiraihminen on just sellanen kovaääninen ja hirveen totinen ja äiti mun pojan ikäiselle lapselle. Hän vaan sanoi kauheen kärkevästi et hän on hyvä äiti, koska hän on ainoa joka osaa hoitaa lastaan eikä anna mihensä hoitaa sitä. Hän on tehnyt mummeille ja kaikille selväksi et millä tapaa lasta ei saa koskea ja kukaan muu kuin hän ei saa vaihtaa vaippaa. Ja tää ihminen mulkoili mua ilkeesti ku sanoin et meidän arjessa tärkeintä on leikki, helliminen ja se on reilu lasta kohtaan. Okei, tää on 20v nuori nainen, ehkä muutenkin käytökses näkyy sellanen nuoruuden suoruus ja vähä naivi asenne, toivottavasti tulee lupsakammaks ees joskus?!

En mä inhoo ihmisiä, oon hyvinkin sosiaalinen, mut ehkä se et janoan ja kaipaan lempeyttä ja vastaanottavuutta ja avoimuutta ja saankin sit aina kohdata näitä ihmisiä, jotka saa mut pelästymään. En uskalla puhuu mitään, kun pelkään että ne eivät pidä minusta tällaisena höhlänä kuin oon.

Just siellä töissäkin se hullu nainen kävi mun kimppuun sanallisesti sillon joskus kolme viikkoa sit niin etten moneen yöhön ahdistukselta saanut unta - niin nyt se on ilmeisesti saanu varoituksen. Ja mulle on sadellut anteeksipyyntöjä pomoilta ja jopa muilta työntekijöiltä mut tältä kyseiseltä naiselta ei tietenkään.

Tahtoisin joskus lopettaa sen analysoinnin päässäni, et mitä ihmiset musta ajattelee, ja minkälainen mun tulisi olla. Kuka mä olen jos olen oma itseni jne.. Miten pääsisin eroon rasittavista ihmisistä...Miten oppisin ottamaan kevyemmin sellaset oudot töksäyttelyt mitä joskus ihmiset sanoo puolitosissaan...jnejne..

Kiitos ja anteeks

[Lizzy]

Tuli tuosta Tiigriksenkin kommentista (by the way, welcome back  ) mieleen, että aika moni asia on asenteesta kiinni. Jotenkin työttömyys on masentanu mua ihan kauheesti ja se kun uudella paikkakunnalla ei hirveästi ole ystäviä siunaantunut. Sitten sitä tulee jotenkin kamalan herkäksi ja miettii mitä muut musta ajattelee. Ja olin erityisen järkyttyny kun aloin edellisessä työpaikassakin käyttäytyyn vähän sillain kiitos ja anteeksi kun olen olemassa. En ole ikinä reagoinut sillä tavalla. Yleensä olen töissä ollut ihan reipas ja hyväntuulinen oli elämäntilanne muuten mikä tahansa ja vaikka olis ollu joku muutama ilkee työkaveri niin kestäny sen ihan olankohautuksella. Mutta nyt jotenkin otti tosi raskaasti se ilmapiiri, ei niinkään kukaan yksittäinen kun tuntu, että kaikki vähän vierasti ja mä olin sitten sen seurauksena hirveän varovainen.

No mun piti nyt taas ilmottautua työkkäriin ja ajattelin, että voi siitä tulee todella masentava reissu. Mutta tänään oli jotenkin sellanen erilainen olo. Jota voisi kutsua jopa jonkinlaiseksi itsevarmuudeksi. Sain jopa jonkinlaisen kipinän, että nyt hoidan tämän alta pois. Ja kuinka ollakaan sain päivän aikana monelta mukavalta virkailijalta apua ja käynti itse asiassa oli ihan hyödyllinen ja ollut aivan loistava fiilis. Sellainen itsevarma ja luottavainen, että hitto eihän tää nyt oo ollenkaan niin toivotonta.  Omasta asenteesta kiinni ja ehkä juuri siitä syystä onnistuin saamaan avukseni hyvät virkailijat. Se todella lämmittää kun jaksetaan paneutua ja keskittyä asiakkaaseen.

Ehdottomasti päivän paras juttu paitsi tuo käynti niin se oivallus, että kun jaksaa jostain kaivaa sen itsevarmuuden ja luottamuksen itseensä niin asiat järjestyy. 

[Tiigris]

Se se kun on juttu että mä en vielä näin 27-vuotiaana ole löytänyt sitä itsevarmuuttani. (tähän voisin heittää läjän uranuksen oppositioita ja saturnus ja neptunuksen 1. huoneessa) Okei, astrologia on aika huono selitys huonolle itsevarmuudelle (mä en tahtois sanoo huono itsetunto koska tunnen tuntevani itseni hyvin, esim tiedostan tosi tarkkaan et missä asioissa aliarvioin itseeni jne - en vaan oikeen osaa muuttaa sitä vaikka yritän)..

Mulla varmaan vaikuttaa se lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaaminen ja sekavat kotiolot edelleen siihen, että identiteetti on jotenkin sekalainen. Ja jatkuvasti on sellanen tunne et haluun rikkoo rajoja ja normeja jollain tapaa... Tai joku osa mussa pakottaa mut aina paljastamaan itseni jossain sellasessa asiassa mihin ihmisten on helppo antaa kritiikkiä, vähä niinku et tässä mä nyt oon, ampukaa. Ja sit meen kotiin nuoleen haavoja ja itken et mikä mussa on vikana.  Kuulostaa siis niin joltain 15-vuotiaan käytökseltä, tiedän. Mut mä en koskaan saanu mun murrosikää päätökseen  Mulla ei kuulemma pikkulapsena ollut kertaakaan uhmaikää. En tiedä puuttuuko multa jotain tärkeitä kehitysvaiheita.  Mut joo, en mä nyt tässä kauheen vakavasti tänään tätä analysoi, pääasiassa ihmetyttää et miksi on pakko miettiä ITSEÄÄN niin saakelin paljon. Tai miksi mä pelkään muita ihmisiä. Ei ois syytä, ne on vaan ihmisiä saakeli. 
Yritän asennoitua asioihin ja ihmisiin positiivisesti ja tietyllä tapaa kevyesti suojellakseni itseäni, mut se ei vaan sit aina mee niin.... Jos mun pitää kertoo jollekin "musta tuntuu", niin mulla on jo tuntuu sanan kohdalla möykyn tunne kurkussa ja kyyneleet silmissä.

Ja en mä kaukana ollu... Täällä on vaan pitänyt kiireitä. Muunmuassa 1.v tarjoilujen suunnittelua ja valmistelua ja töitä tän kotityön lisäks. Tuun tänne höpötteleen paremmalla ajalla lisää. Jostain muusta kun omasta navasta.

[Lizzy]

Mulla on stelliumi 6.huoneessa komerossa. Ei todellakaan itsevarmuuden tyyssija minun karttani(kaan)... päinvastoin... 
Mutta pienistä asioista se lähtee. Olen kohta 30 ja käyttäydyn edelleen välillä ku joku teini. Olen edelleen katkera äidilleni, se on ihminen, joka on suurelta osin tuhonnu mun itsevarmuuden jo nuorena. Mutta onneksi mussa on se joku uteliaisuus ollut aina, joka saa tarttumaan uusiin tilanteisiin ja asioihin. En pysty luovuttamaan.  Ja onneksi minulla on ollut elämässä ne muutamat ihmiset, jotka on jaksanu kertoa, että minä olen hyvä ja ihana ihminen eikä se muutu siitä miksikään, vaikka itsellä olisi miten paha olla sillä hetkellä.

Eikä tässä tosiaan mitään Sarasvuota hätyytellä, mutta kuitenkin pikkuhiljaa sitä toivottavasti löytää enemmän ja enemmän itsevarmuutta ja rohkeutta. Olla sekä oma itsensä kuin myös sen varmuuden, ettei järkyty toisten sanomisista tai tekemisistä ihan suotta. Minustakin tuntuu välillä, että pelkään toisia ihmisiä, mutta kun se uteliaisuus taas kerran... 

Mukavia 1v järjestelyjä sinne. 

ja By the way, kaikille terveisiä aivan jääkiekkohullusta kaupungista Lahdesta. 

[Päivi]

 ‎"ei ole olemassa hyvää tai huonoa säätä, on vain olemassa uskomuksemme ja ajatuksemme niistä.
Usein uskomuksemme on vain jonkun toisen mielipiteitä, jotka olemme omaksuneet uskomusjärjestelmäämme."
-Luise Hay-

[SanctAstra]

Heräsinpä yöllä kaksi kertaa, kun poika pyysi kuumeissaan vettä. Digitaalikello näytti ensimmäisellä kerralla 1:11 ja toisella kerralla 4:44. 

Pyydäpä *Marie* apua sen kirjan löytämiseen, niin mitä luultavimmin löydät sen. Tuskin se missään kaukana on. Ja jos on tarkoitettu, että sen löydät, kirja löytyy.

 

[Yep]

Mä aloin inhota niitä koira-ihmisiä, koska toi yks koiraihminen on just sellanen kovaääninen ja hirveen totinen ja äiti mun pojan ikäiselle lapselle. Hän vaan sanoi kauheen kärkevästi et hän on hyvä äiti, koska hän on ainoa joka osaa hoitaa lastaan eikä anna mihensä hoitaa sitä. Hän on tehnyt mummeille ja kaikille selväksi et millä tapaa lasta ei saa koskea ja kukaan muu kuin hän ei saa vaihtaa vaippaa. Ja tää ihminen mulkoili mua ilkeesti ku sanoin et meidän arjessa tärkeintä on leikki, helliminen ja se on reilu lasta kohtaan. Okei, tää on 20v nuori nainen, ehkä muutenkin käytökses näkyy sellanen nuoruuden suoruus ja vähä naivi asenne, toivottavasti tulee lupsakammaks ees joskus?!

Aloit inhoamaan koira-ihmisiä yhden ihmisen vuoksi?

Kiva kuitskin, että oot tullut takaisin.

[Tiigris]

Joo siis ei se ollut ainoo. Kun töissä on kans niitä koiraihmisiä, joista yks sattu oleen myös se hullu nainen joka sekos mulle yöllä...
Jotenkin tuntu et jonkun viikon aikana, ihan mihin tahansa menin, kaikki vaan puhu jotain koirajuttuja ja se tuskastutti, ku mä en voinut osallistuu mihinkään...

[Tiigris]

Mä teen tuonne nykyään vaan viikonloppukeikkaa ja toivon meneväni sit jonnekin muualle "kunnolla töihin" kun se ajankohtaiseks tulee  Ois kyl mun mielestä ihan reilua et tuollaiset sekopäät jotka sotkee osaston ilmapiiriä, sais joka sekoomisesta varoituksen ja kolmannen kohdalla siirron muualle/potkut. Varmasti on vähäpätöisempiäkin syitä miks ihmiset saa potkuja..
Mutta, saattaapi olla että minun ei tarvitse sinne työelämään ihan heti palailla 

Mut nyt en synkistele. Tänään on kevättä rinnassa. Mä odotan niiiiin paljon huomista et saa tehdä viime siivoukset täällä ja kattaa astiat valmiiks ja sit puhallella vähä ilmapalloja ja täyttää kakun valmiiks ja lauantaina sit ...    partyyyyyy!

Mitäs muilla on pääsiäisenä suunnitelmissa?

[Päivi]

Tykkään Louis Hayn kirjasta ja harmillisinta on että en enää löydä sitä mistään, on kadonnut 

Asiat hoidettu ja enää pientä siivoamista ja vien pienokaisen lääkärille. Siiten voi rentoutua ja ottaa pääsiäisen vastaan 

äitimaa messuilta ostin omani, 25€, oli sitä jossain nettikirjakaupassa, ainkin sitä you can heal your life

[eppana]

Päivää tupaan.
Äsken tuossa tupakalla satuin ajattelemaan ääneen, että jonkun tutkimuksen mukaan nainen siivoaa viikossa miehen jälkiä n.3 tuntia viikossa (eli n.4.2min/pvä)- ja että olispas kiva tavata noinkin siisti mies. Noh, nyt mulla on täällä hiukan ärtynyt leijona  .
Sitä niin ottaa päähän kun joutuu tiskaamaan yleisen rauhan vuoksi ja pitääkseen mun   kuittailun minimissä.

Huvittaa oikeasti tuo rimpuilu, mutta toisaalta taas ei kai sille mitään voi jos ei tykkää siivoomisesta yhtään ja asuu tällaisen friikin kanssa joka rentoutuu imuroimalla ja jonka hyvä päivä alkaa kahvikuppi toisessa kädessä ja wettex toisessa  .
(Puolustus: pienessä yksiössä vaan loppuu tila kesken jos asiat ei ole paikoillaan (niinkuin MINÄ haluan) . Astron kuvioilla natalilla on varmasti tähänkin selitys miksi siisteys on niin tärkeetä, siis sellainen tietty siisteys, steriiliä en tarkoita   )

*muoks-puuttuva piste lisätty. Oikea aika on siis 4.2 min eikä 42 

[Kuuhilda]

Voi ei
Miksi ihmeessä ne yöllä lentää?

[Kuuhilda]

  Joutsenet  

Suru? Mistä tää hemmetin suru aina hiipii, ja mihin se aina menee? Mistä se tulee?
Just nyt oon niin mahdottoman surullinen että oksat poijjes, eikä pitäs olla mitään erityistä syytä  

Ja toinen juttu joka vaivaa, on mädän haju. Miksi se leijuu mun nenässä siellä täällä, vaikkei täällä pitäis olla mitään semmosta joka sille haisis?

[Pakolainen]

Minkä mädän haju? Tulee mieleen monta "mätää". Mätä hedelmä, kaikki erihajuisia (vaikka olen tupakoitsija niin kyllä sanon että esimerkiksi ylikypsä kiivi tuoksuu lähes täsmälleen siltä miltä maistuukin), mätä liha, mätä kala...

Hitchcockin joutsenet ne siellä viettää eläkettään.

[Kuuhilda]

Hitchcockin joutsenet 

Märkä vaate, joka on jääny muovipussiin tyylinen mätä 
Tälle amua ei oo vielä ilmestyny  :