Ajatukset ja ego ovat jänniä asioita. Ego voi huijata vaikka kuinka paljon mieltä. Jos esimerkiksi uskoisi vahvasti ns. ajatusrikokseen ja olisi tapaus, joka uskoisi kiroavansa ihmisiä pelkillä ajatuksillaan, voivat uskomukset olla niin vahvoja että hoitomuodonkin pitää olla tarpeeksi radikaali ongelmaan nähden. Eihän potilaalle auttanut että hänelle kerrottiin miten asia oli, hän ei vain päässyt pelostaan siten yli. Toiseksi hänelle ei varmaankaan olisi auttanut pelkkä kirouksen kirjoittaminen paperille ja paperin pois heittäminen, koska näkihän hän kirouksensa vakavina jo ajatuksen tasolla, joten paperille ajatusten kirjoittaminen ei olisi saattanut erota ajatuksista mitenkään. Teatralisointi, dramatisointi ja toiminnan muuttaminen radikaalimmaksi sen sijaan - mielisairaala, kynttilät ja niin edelleen - vievät pelkotiloja synnyttävät harhaluulot niin lähelle todellisuutta kuin suinkin. Kun nähdään että on käyty niin lähellä omaa pelkoaan kuin suinkin ja ettei se silloinkaan ole vaarallinen - alttari yms. - ei se varmasti ole oman pään sisälläkään vaarallinen. Oman egon ja mielikuvituksen luoma fobia lähtee purkautumaan koska sille on konkreettinen vastaväite todellisuudesta, ettei se toteudu.
Kun potilas lähti kumoamaan kumoamista, hän eli varmasti niin vahvasti ja paljon pelossaan ettei kuunnellut loogista puolta. Hän eli vahvasti uskomustensa kautta ja osasyy sille, että hän halusi kumota "kirouksen", oli se että silloin hänen olisi pitänyt hylätä osa itsestään, omia uskomuksiaan ja oppia ymmärtämään ja käsittämään maailmaa muilla tavoin. Hänen pelkonsa olivat/ovat varmasti osa häntä ja minäkuvaansa. Hän ei halunnut olla epävarma.
Ihmisen uskomukset ovat niin vahvoja ettei voi tutkia itse itseäänkään yksin. Jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ne vaativat ulkoista lähestymistä. Terapiassa terapeutti kehottaakin asiakasta puhumaan itsestään ja tuntemuksistaan subjektiivisesti.
Ajatusten kirjoittaminen paperille toiminee terapeuttisesti myös ylipäätänsä pahoihin ajatuksiin. Jos jokin painaa mieltä tai on vihainen jollekin, voi tarkastella ajatuksiaan paperilla ja heittää ajatukset menemään. Siten on todennäköisesti huomattavasti helpompaa puhua alitajunnalleen kuin yrittämällä kiertää oma egonsa ihan itse päänsä sisällä. Olen saanut kehotuksia läheisiltäni kirjoittaa pahoja ajatuksia paperille ja polttaa ne, ja että se todellakin toimisi. En ole vieläkään kokeillut.
Ihmisillä on kyky luoda uskomattomia kuvitelmia mistä tahansa ja tehdä niistä itselleen pohjattoman syviä ja lähestulkoon ylitsepääsemättömiä. Ihmismieli on tarpeeksi monimutkainen tehdäkseen itse itselleen elämästä monimutkaisempaa kuin se on.
En rehellisesti sanoen usko että toisen kuoleman toivominenkaan olisi väärä ajatus edes aikuiselle ihmiselle. Silloin lienee hyvin vihainen eikä moisia negatiivisia impulsseja vain voi tukkia ja yritys blokata niitä olisi varmasti huonoa omalle psyykeelle ja omille voimavaroille. Sen kirjoittaminen voi kuitenkin särkeä negatiivisia ajatuksia jotka kestävät pidempään.
Psykologiassa on tiettyjä hataria teorioita, esimerkiksi teoriat älykkyydestä. Osa termeistä on vakiintuneita, kuten matemaattinen tai kielellinen älykkyys, mutta teoriat vaihtelevat älykkyyden yhdestä kokonaisesta kimpusta kymmeniin ja taas kymmeniin älykkyyden eri "osa-alueisiin", osa niistä liittyen hyvin paljon kehon ja lihastenkin hermostolliseen toimintaan. Olisi ehkä helpompaa rajata älykkyys aivoihin ja ainoastaan aivoissa tapahtuvaan toimintaan, mutta toisaalta sen totuudenmukaisuus voidaan kyseenalaistaa.
Monet psykologiasta kiinnostuneet ja sitä opiskelevat ja lukevat näkevät elämänsä ongelmia psykologisina. "Monet" tarkoittaa huomattavaa määrää, ei suurinta osaa.
