Onko ihan tervettä paiskata vettä täys oleva kahvipannu toisen jalkojen juureen kun menee hermot siihen,
kun toinen lähteekin hakeen pizzaa ja tivaa mitä haluan, enkä osaa päättää.. Ensin puhelimessa sanoi et ei hae pizzaa kun on matkalla jo kotiin et soitetaan ne pizzat kotiin. Ja sit sanoin kotona, et ei oo järkee soittaa, en sittenkään tarvitse, niin se sanoi et hakeepas.
Mä olin itse ihan järkyttynyt että tein niin. Kahvipannu tuhannen pirstaleina ja litra vettä lattialla.

(nauraen): milläs *itulla me nyt keitetään kahvia?
minä (itkien): eihän suhun sattunut..?! anteeksi... oon niin väsynyt ja kaikkea. apua. taidan olla ihan hullu nainen, tarvitsen varmaan jotain hoitoa..

Et sä tarvitse hoitoa, jos sulla kerran elämässä menee hermot..

Joo, ei tosiaankaan mun tapaista. En juuri koskaan suutu kenellekään, ja jos suutunkin niin en kauheen näyttävästi. Enkä siis nytkään ollut suuttunut kellekään kohteelle vaan hiton ylirasittunut kaikesta, kun vauva valvoi 9 tuntia putkeen ja kiljui ja karjui aina kun otin syliin. Tunsin itseni huonoks äidiks kun se ei halunnut olla mun sylissä, en saanut sitä nukutettua. Lopulta nukahti olohuoneen lattialle raukkaparka,

sillon kun olin keittiös tiskaamassa. Tuli sellainen tunne et näköjään mun piti mennä pois läheltä et nukahti. Mietin että onko energiani huonoa lapseni mielestä. Siitä tuli riittämätön ja surkea olo. Ja juu, aikaisemmin päivällä kun poika oikeen kiljui ja karjui niin aloin huutaa mukana, enkä siis mitenkään hiljaa. Lopetin kyl lähes heti, mut silti, jäin miettiin että oliko sekin ihan pakko tehdä?! Turvallinen ja mukava äiti ja silleen. En vaan oikeen jaksa kun tätä huutamista ja nukkumattomuutta on takana nyt kolme päivää ja rasittavinta tällainen on kun mies on iltavuorossa. Niin tajuttoman hitaasti päivät menee.
ps. skorppari lähti hakeen pizzaa
