Tää nyt on tosi pieni juttu - mut mua on ihmetyttäny et mistä on tullu käyttöön sana "juurikin", joka on korvannu sanan "juuri".
Siis nykyään moni ei sano: "Se on juuri se !", vaan "Se on juurikin se !"
Mun mielestä se on vähän hoonoo suomea.
-kin loppupääte on synonyymi sanalle myös, joten tavallaan "se on juurikin se" tarkottaa se on juuri myös se.
Mutta "juuri myös se" ei ole niin ehdottomasti "juuri se" wtf
"Hän siis saapui kännissä ?"
"Juurikin niin." Mun mielestä vastaus viittaa vähän siihen että myös niinKIN, mutta että asiaan liitty jotain muutakin - juuri myös niin, mutta ei siinä kaikki.
Kuitenkin sanaa juuriKIN käytetään usein sillon kun pitäis nimenomaan korostaa jotain joka on yksinomaan ja vain ainoastaan juuRI niin, eikä juuriKIN niin - eli se on juuRI se shampoo jota tarkotin eikä että se on juuriKIN ( melkein, lähemmäs ) se shampoo jota tarkotin.
Tavallaan toi -kin pääte lisää sanaan "juuri" tietynlaista volyymia, sitä voi verrata puheen nousevaan loppuintonaatioon - mut loogisessa mielessä siinä ei oo järkeä.
Suomen kielessä harrastetaan näitä korostavia loppupäätteitä, esin näinhän, menepäs, kyllähän se siitä, onhan se niin, etc - ja idioomimainen, vaikeemmin purettava "arvatenkin" ja monet muut.
-hän, -päs ja -han ei kuitenkaan yksinään tarkota mitään, ne ei muuta sanan merkitystä siinä mielessä.
Harvoin on kuitenkaan nykypuheessa ja -kielessä tullu IMO vastaan mitään yhtä usein esiintyvää, epäloogista ja ärsyttävää sanaa kuin tämä "juurikin".
