..suhteemme lopussa, että "people change". Siinäkö syy pätkäsuhteisiin? Ihmiset vaan muuttuu, sen sijaan että kasvaisi yhteen. Jos ihmiset muuttuu, niin ilmeisesti ei voi ollakaan rakkautta (siinä vaiheessa). Vai oliko kyse dopamiinihuumasta? Ei kai voi olla jos on vaikka 5 tai 10 v yhdessä. Kyllähän ne kaikki muuttui todellakin ja itse miettii mitä niissä muka sitten rakasti.
Jaa-a, pääseeköhän rakkauden ytimeen sittenkään analysoimalla asiaa, että mikä rakkauden merkitys on?
Muutenkin tuntuu että kaikki tekevät omiaan ja kulkevat paikkoihin ja koetan olla kohtelias eri suuntiin, vaikkei kiinnostaisi aidosti. Se on kummaa. On taidenäyttelyä, taiteilijaa, on bisnestä, on matkailua, henkistä ryhmää, osa kiinnostaa osa ei. Kaikki selittävät omaa juttuaan, kai siinä sitten täytyy koettaa päätellä mikä juttu on itselle.
Jos onnellisuus on tavoite, niin joko harmonisessa suhteessa tai sitten ei suhteessa lainkaan ainakin minä.
Niin ja on tietysti monta asiaa mitä ne
ei sano, esim jos vaikka olisivat jealous of me.. hauska kertoa yhdelle toisesta. Hahah.. oikeesti exillä voi ollakin tunteita, he voivat jossain mielessä palatakin kuvaan, tai sitten ei, kun vaikuttavat sulkeutuvan, mutta ehkä hekin jotain muistavat. Tai sitten etäisyys auttaa.
No, joo. Mutta ei sitä vekslaamista enää "olet tärkeä, et ole tärkeä" jne. Yksi exä (
) suositteli minulle oinasta
, toinen (
) leijonaa
, kolmas (
) oli astrosta ihan pihalla.
Mitä teille on jäänyt mieleen eri kumppanienne viisauksia?? 
