seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Aivan mahtava Theus. Kosketti kovasti. 

[Riitta]

Theus-sinussa on TODELLA kirjailian vikaa.

[Arkiviisu]

  kaikille ~itseänsä ilmaisseille .....

RAKKAUDEN PEITTO

Aamuauringossa
purjeet nostamme.
Aaltojen edellä kohistessa
matkaamme ~tässä ja nyt.

Olet siinä
lähellä minua.
Tunnen tuoksusi
kosketan sinua.

Sinistä merta äärettömiin.
Toisinaan
pieni saari
tulee näkyviin.

Poukamaan hiljaiseen
ohjaat veneen.
Katsot silmiini
tarttuen käteeni.
Katson silmiisi
tarttuen käteesi.

Sinistä merta äärettömiin.
Laskeudumme aaltojen syleilyyn
äänettömiin.

Pieninä pisaroina
kirkkaina ja kuumina
tansimme toistemme iholla.

Huulillani tavoitan pisaran kirkkaimman
joka poskellasi kimmeltää ~
sen sisällä on
sinistä merta äärettömiin
 - ikuisuutta täynnä on hetki tää.

Näin on hyvä .
Vesi pehmeä ja lämmin
kietoo meidät
syleilyyn.
Pienet auringot
säteilee silmissäsi,
löydät etsimäsi.

Annan sinulle hedelmän makean,
on siinä väri rakkauden
maku pehmeän hunajan.

Haluan katsella sinua
kun nautinnon virtaan
ohjaat meidät.
Kaksi yhdeksi sulautuu
pian taivaisiin asti kulkeutuu
tähtisade kultainen.

Alas palatessaan ~on se rakkauden peitto suloinen... on siinä värinä meri sininen  ja jokainen kyynel on muuttunut  tähdeksi~  kirkkaaksi joka yössä kimmeltää - valoa näyttää.... ja rakkaus ajaton iätön ikuinen - on nimenä peiton sen ~sen sisällä on sinistä merta äärettömiin - ikuisuutta täynnä on hetki tää... 


~ Kirjoitti Aaviisuinen joskus jonain kesänä .....

[Päivi]

pienen lapsen pelko, julmempi kuin yksikään toinen
    Pieni sydän kerälle käpertyneenä kyynelin
           suruaan helpottaa haluaa


suurin silmin  maailman pahuutta ihmettelee
  kivuliaasti aikuiseksi kasvaa
    haluaa vain tarpeeksi vahvuutta
      että omat jalat kantaa jaksaisivat
      että omat siivet lentää osaisivat



Kuinka julmaa on pienen lapsen haaveet romuttaa
kuinka julmaa on sen toiveet maahan polkea
   unelmat haudattuna yritän jatkaa elämää
     rikkirevittynä pieni sydän yrittää sykkiä


ilman haaveita, ilman toiveita, ilman naurua,  elämää

[Arkiviisu]

suurin silmin  maailman pahuutta ihmettelee
  kivuliaasti aikuiseksi kasvaa
    haluaa vain tarpeeksi vahvuutta
      että omat jalat kantaa jaksaisivat
      että omat siivet lentää osaisivat



   unelmat haudattuna yritän jatkaa elämää
     rikkirevittynä pieni sydän yrittää sykkiä


ilman haaveita, ilman toiveita, ilman naurua,  elämää

ms.ronya  ....poimin " pienen lapsen pelon " ... otan sen käsieni lämpöön - hellästi silitän  vapisevia siipiänsä- katson suuriin vilpittömiin silmiinsä  - painaen varoen lähelle rinnassani sykkivää sydäntä ~ja kerron sille tarinan tään :

NÄEN ITSENI SINUSSA

Olen tässä  lähelläsi elämän matkalainen.
Jos
nyt
käännyn
on takanani tie
elämän matkalaisen.
Istahdan kanssasi hetkeksi
sulkien silmäni
avaan sydämeni.

Ja näen.
Siellä hän,
vasta polkunsa alkupäässä.
Silloinkin jo hän
oli elämistä
kaksin käsin maistanut.
Sydämensä vasta hitusen verran
jäässä.
Kun oli rakkaus
ensimmäisen kerran
hänet hylännyt-
on yksin hän siellä nyt.

....tarina alkaa oikeastaan vasta tästä
kuuntele hiljaa - pidä minua kädestä.

Tuuli heilutteli
mekon helman kukkarimpssuja
kun hän reppuunsa keräili muistoja.
Evääksi matkalle tälle,
koko elämänsä kestävlle.
Kotipihansa penkillä istuen,
kului hetket viimeiset lapsuuden.

Sinne ne menivät reppuun muistot
- sikin sokin '
sopivasti lomittain
ilot ja surut
unelmat pettymykset onnenmurut
Alimmaiseksi salaa livahtivat ne arimmat
rakkaiden menetykset - kipeimmät hylkäykset.

Niin vei tie matkalaista.
Joskus edessä näkyi
vain kapea kaista.
Kadoten sekaan polkujen uusien~

TÄÄLLÄ MINÄ OLEN - OLEN IHMINEN;
Hän joskus huusi taivaalle katsoen.
Joskus saattoi kivinen kaiku vastata.
Vaan sitä ei tyttönen huomannut kuunnella-
Miksikö?
Oli helpompi tie
itseään paeta.

Reppu kulki huomaamatta mukana.
Sisältö pinallisesti - ainakin - sovussa.
Vaan hetkenä hiljaisena alkoi ilon kapina.
Olihan se joutunut
melkein alimmaiseksi
tyynynänsä ollen ne menetykset - kipeimmät hylkäykset.

Siellä ne repussa lopulta aloittivat sen
tuskallisten muistojen selvityksen.
Nostaen ylös myös sen kaikkein alimmaisen - kipeän hylkäyksen
rakkaimman ihmisen menetyksen.

Sillä hetkellä....

Jotain päättyi
kun tunne uusi
nousi päivänvaloon.
repun reunalta se sujahti ulos -
huutaen suuren HALOON
valolle, väreille, ihmisille ......

Kun nyt käännyin ~kohtaisin sinut.
Sinäkin vasta polkusi alussa.
vain repaileiset muistosi mukana kassissa.

Olit hiljainen ja väsynyt.
sinut saan syliini sulkea nyt.
Kertoa - ettet ole yksin matkalle lähtenyt.
hiuksiasi saan silittää.
Kun poskellasi kyynel kimmeltää
hymilen sen pois.

Jalkaasi laitan sukat.
ne luottamuksen lämpöä silmukoissaan kantaa.
sulle hetkeksi unen turvallisen antaa.
unisadun laulan hiljaa,
saat syliini nukahtaa,
kuunnella turvassa maailmaa.

Olen läsnä tässä,
osana sun rikkinäisessä elämässä.
koetan koota palasesi yhteen.
hitaasti se käy......

Paloja puuttuu,
jotkut jo reunastaan rikkirevenneet.....

Silmissäsi on jotain niin tuttua.
Katson niissä hahmoa.
Lopulta tunnistan hahmon sen.
on hän itseni näköinen.

Näen itseni ~ sinussa.
Saan kokea
kuinka hyvältä tuntuu silitys,
sylin lämpö
toisen ihmisen läheisyys - ihmisyys.

Katkeamaton on kohtaamisten ketju.
näen itseni sinussa.
vain uudemmassa valossa nyt
En olekaan matkallani eksynyt.

Niinkuin et sinäkään - vaan olemme tässä
läsnä toistemme elämässä
pienen hetken - tovin.
Kiitos että saan  sinua rakkaudellani koskettaa - kuuletko minun sydämen -  se  pamppailee kovin.

Eheämpänä voit matkaasi jatkaa -
uudet ihmeelliset seikkailut sinua odottaa
usko ja luota vaan
itseesi - maailmaan.

*******

Kirjoitin tämän aikana jolloin olin työssä lastenkodissa - ja lapsille ja nuorille siellä iltaisin ja öisin  kertoilin tarinoita kun "unisukkia" silittelin levottomiin jalkoihinsa ja pyyhin poskiltansa kyyneleitä ..... Kiitos ms.ronya  - sinun kirjoituksesi sai minut muistamaan tämän omani ja "etsimään sen repustani" - olikin jäänyt sinne alimmaiseksi - ja nyt nostin sen päivänvaloon....
t. aaviisuinen

[Riitta]

Oi kuinka syvallisia olettekaan. 

[Arkiviisu]

Oi kuinka syvallisia olettekaan. 

.... diamond
ja...
(http://i86.photobucket.com/albums/k100/Suzanne_42/0hug2521bighugs1og.gif)
http://i86.photobucket.com/albums/k100/Suzanne_42/0hug2521bighugs1og.gif

sinulle.... 

[Päivi]

kaunis oli runo, itseni kans sittä tavallan löysin..oma runoni kertoi alunperin itsestäni, trgedian jälkeen runo sopii nyt myös tyttäreeni..jollain lailla olisin tämän ketjun halunnut katkeavan minuun..

kiitos itsellesi

[Arkiviisu]

kaunis oli runo, itseni kans sittä tavallan löysin..oma runoni kertoi alunperin itsestäni, trgedian jälkeen runo sopii nyt myös tyttäreeni..jollain lailla olisin tämän ketjun halunnut katkeavan minuun..

kiitos itsellesi

'

  ms.ronya

... "kuulin sen tekstistäsi" että kirjoitit SEKÄ itsestäsi ETTÄ tyttärestäsi - vaan se " katkeamaton kohtaamisten ketju" - ei kerrokkaan ketjusta joka toistaa ikäväänsä ja tuskaansa ja pelkoansa - vaan juuri siitä rakkauden ketjusta - JOKA ON IKUINEN JA KATKEAMATON - ja löytää meidät kuin SUOJELUSENKELI ~RAKKAUS  - kuka  on aina läsnä itsessäni - sinussa - meissä - ja kun kosketan sinua rakkaudella - kosketan itseäni rakkaudella - rakkaus koskettaa rakkautta - siitä syntyy katkeamaton rakkauden ketju ... se oli ja on tämän tarinan " hyvän haltijan lahja" - ettemme koskaan ole yksin - edes silloin kuin pelkäämme - ja tätä ketjuja soisin sinun jatkavan tyttäresi kanssa - se on se siunaus joka meille on mukaamme annettu - tai joka oikeammin on meissä - syntymälahjamme - se selviytymiskeino - selviytymisväline - toivonkipinä - joka kantaa - vaikka näkymättömänäkin - vaikka siipemme tai jalkamme eivät jaksaisi juuri sillä hetkellä kantaa tai viedä eteenpäin  - vaikka vain silmämme jaksaisivat puhua - niin niissä silmissä puhuu rakkaus - RAKKAUDEN SANATONTA KIELTÄ JOTA YMMÄRRÄMME ILMAN SANOJA ...

t. aaviisuinen ....     

[Cheva]

Molemmat samalla ihmiselle kai..

Jos valkoinen on väri onnellisen
miksi minun päälleni puit sä sen?

Jos näet minussa enkelin
miksi elän takana kalterien?

Jos silmiini haluat sukeltaa
mikset itse auta hukkuvaa?

Jos hymyni saa aamusi valkenemaan
miksi itkuni saa sinut vaikenemaan?

* * * * * * *

Kun katsoit minuun
Sydämeni heilahti
Eikä se ole vieläkään rauhoittunut
Kun katsoin sinuun
Ja katseesi huomasin
Olin mennyttä.

Jos en näkisi sinua vuoteen
Sinut unohtaisin.
Mutta kun taas näkisin
Ihastuisin uudelleen.

Kun katsoit minuun
Järkeni menetin
Ennen niin viisaat aivoni
Sotkeutuivat sydämeni kanssa
Ja sekosin

* * * * *

Lopuksi.
Miltä ihastuminen tuntuu?

"Minä kävelen kotiini hiekkatietä pitkin ja epäilen suuresti sitä, osuvatko jalkani maahan ollenkaan ja pitävätkö naapurit minua seonneena, sillä en ole koskaan hymyillyt näin leveästi. Aina välillä vatsanpohjaa kouraisee ja sydämeni syke kiihtyy. Hypähdän kevyesti, jonka jälkeen naurahtaen tarkastan, että näkikö kukaan.
Elämä on ihanaa, tiesitkös sitä?
Avaan kotioven ja tanssin trallatellen sängylleni syömään suklaata."

[Cheva]

Luovan kirjoituksen tunnilla piti tehdä dialogi.
Kaipa sekin on itseni ilmaisua, koska tälläistähän se on olla absolutisti alkoholisti suvussa.

* * *
– Pappa… Minulla olisi sinulle asiaa…
– No annas tulla sitten, mutta nopeasti kans.
– Pappa, minä olen löytänyt oman suuntaukseni
– Jahas, jahas. Uskonnollisuuteen liittyviä?
– No ei heng…
– Helluntailainen! Mahtavaa, mahtavaa. Mummisikin on helluntailainen. Suvussa kulkevaa, eipä siinä mitään pahaa ole.
– Ei
– Ai ei helluntailainen? Muslimiko sitten?
– Ei mitään uskonnollista!
– Älä vaan sano, että sinusta on lesbo tullut!
– No ei! Vaan absolutisti!
– ABSOLUTISTI!
– Niin.
– Jumalauta tyvär! Sydänkohtauksenko sie meinaat papalles antaa, vai!?
– No, tämä vain tuntuu oikealta.
– Ei se voi tuntua oikealta! Meillä on suvussa pitkät viinanjuonti perinteet ja sinäkö meinaat tuhota sen? Nuori tyttö, jumalauta, ei meidän suvun mainetta pilaa!
– Mutta minä olen miettinyt tätä jo kauan! Pohdiskelin asioita ja tulin siihen tulokseen, ettei alkoholi ole minulle SE juttu.
– Ai sitä on edes kokeiltu kuiten?
– Ei ole.
– EI OLE! No voi perkeleen perkele. Kenenkähän tyttö se sie sitten olet? Et ainakaan minun poikani ku tollaset vinksahtaneet aatemaailmat oot jostakin periny.
– No siis hetkinen…
– Äitisi puolelta tietty! Ne on sellasia ateisti absolutisteja koko sakki! Tollasen äpärän meille teki.
– Genetiikan tiet ovat ihmeelliset…
– Ja tollasta porvarilukiolaisten kieltä puhut. Se on kuule sillälailla, että jos et nyt äkkiä kumauta tuota puolta pulloa Koskenkorvaa kurkkuus niin ei oo enää tänne asiaa!
– Älä nyt viitsi, pappa!
– On mulla parempiakin lapsen lapsia! Sellasia kunnollisia, jotka tietävät perjantain todellisen tarkoituksen. Niistä kasvaa kunnon ihmisiä, joilla voi kerskua Reposessa. Sinusta se ei enää viitsi puhua itse pirukaan!
– En minä ole sen huonompi ihminen, vaikka pidänkin enemmän vedestä.
– AI ET VAI?! Perkele. Isäsikin heitti henkensä meidän aatteemme puolesta! Setäsi kääntyvät haudoissaan kun kuulevat tämän. Jumalauta tyttö!! Ulos saastuttamasta minun taloani!
– Anteeksi pappa…
– On se kumma kun tollanen musta lammas piti sukuun saada.

(c) Cheva

* * * * * *

[Riitta]

    

[Rakkauden enkeli]

Aivan ihania Arkiviisu  Ja todella riipaisevan hupaisa Cheva tuo sinun dialogisi.  Pitäisi minunkin varmaan tänne jossain vaiheessa jotain runosiani laittaa...

[sarru81]

Anna se tuulelle, lämpimälle hentoisalle.
Ojenna suorin käsivarsin, tyhjennä mielesi muusta.
Kuvittele kuinka se matkaa suomen halki, siitä suurempaan maailmaan.
Älä pyydä sitä tulemaan takaisin, sillä sen matkalla suurta rakkautta tarjotaan.
Rentouta lihaksesi, nytkytä suupieliäsi, muistatko kuinka hymyillään?
Hymyillään, silloin kun kukaan ei näe,
hymyillään kun kukaan ei naurata,
hymyillään kun olet antanut itsellesi anteeksi.

--että tämmöttiis improa. Kunpa tähän nyt pystyisi.

[Päivi]

jtn määki joskus piirtäny..