Touhula on ihan oikeassa, todella pitkään Suomen yleisin syntymäpäivä oli maaliskuussa. Juurikin keskikesän juhlinnan seurauksena. Vanhemman väestön parissa on varmasti edelleen, mutta viimeisen reilu 10 vuoden aikana on tullut ihan trendi ajoittaa lapsen syntymä kesäkuukausiin, jolloin molemmat voivat olla kotona, kun töissä on lomakausi. Varmaan myös helpompaa kesällä lämpöisessä kaikki käytännön uudet kuviot vastasyntyneen kanssa.

Käsittääkseni, jos katsotaan koko maailmaa niin yleisin syntymäpäivä ajoittuu johonkin syyskuun puoliväliin 15.-20.9. Eli koko maapallon mittakaavassa  lienee yleisin merkki?

Marraskuun räntäsateen aikaan syntyneenä en näistä suosituista ajoista tiedä mitään 

Tuohan on koko Suomessa elävästä populaatiosta melko ohut otanta.  Vajaa viistoista vuotta. Maassamme elää 0--100 vuotiaita, eli matemaattisesti syntyneistä tulisi 6,67-kertaiset luvut syntyneistä kaikkiaan ja jakauma horoskooppeihin niiltä ajoilta, jolloin ei suunniteltu lapsen syntymän ajankohtaa, on kutakuinkin toisenlainen.
Maalaiskulttuurin ajalta muhinointi ajoittui paljolti kesään, paitsi ohella koviin pakkaskausiin. Tulokset tulevat pääsääntöisesti maailmaan noin kolmekymmentä kuusi - neljäkymmentä viikkoa tekohetkestä.
Tällä laskemalla kevätkuukausien valmis tuotos yksilöissä laskettuna olisi suurin ja seuraavaksi alkutalven pakkasissa alkunsa saaneet seuraavana eli elo-syyskuun paikkeilla. Neitsyt olisi silloin todennäköisesti vahvin populaatiossa.

Mm omana kouluaikana keväästä alkukesään syntyneet olivat matrikkeleissa suurin oppilasryhmä. Tosin koulu oli yksityiskoulu ja pääsykokeiden perusteella sisälle pääsi yksinomaan yli 8,5 keskiarvon oppilaat.
Otannoisaa aina rajoitteensa.

Tarkoitukseni ei ole mollata lyhyttä otantaa, vaan tuoda juttuun laajempi näkökulma.

Mukava, että tänne perinteisellekin sivustolle kirjoitetaan!  
 

Näyttää siltä että alle 35-vuotiaiden suomalaisten selvästi yleisin   -merkki on  

Iltalehti:

Näinä päivinä on syntynyt eniten lapsia vuosina 1990–2024:
20. syyskuuta
29. heinäkuuta
22. heinäkuuta
24. syyskuuta
26. heinäkuuta
31. heinäkuuta
26. syyskuuta
30. heinäkuuta
15. kesäkuuta
28. heinäkuuta

Muoks: tarkennettu sekä otsaketta että tekstiä.

Rgvedan "kuuluisan" Luomishymin (X 129, naasadiiya-suukta: alkaa sanoilla naasad aasiin*) viimeinen säe menee tälleen:

só aṅgá veda yádi vā ná véda || (soo ang-ga veeda jadi vaa na veeda)

Saksankielinen käännös: der [luoja/valvoja: Jumala?] weiß es genau — oder auch er weiß es nicht."

(Geldnerin saksankielinen käännös; englanninkielinen approksimaatio yllä olevasta: "Whence this creation has arisen, whether he has created it or has not created it, the overseer of it in the highest heaven, he knows it precisely — or perhaps even he knows it not.")

https://grok.com/c/a4ab088b-3d5d-4d12-b10d-2fd2e6eb6c1c?rid=30c5f89a-23fe-4997-947d-d729f7d766ec



*padapaaTha (sanalukutapa, ilman sandhia): na; asat; aasiit...(Alussa; bereshit) ei ei-olevaista(kaan) ollut..

grok:  Lyhyesti: mitä kehittyneempi ja puhtaampi mieli, sitä sietämättömämmältä jo pienikin kärsimys tuntuu. Se on eräänlainen paradoksi henkisellä polulla.

https://grok.com/share/c2hhcmQtNA_7ed5cfe3-a9b0-47f6-811a-76e391e19db5

Keski-Suomi <3

Sain tehtyä yhden tärkeän homman eilisen vuorokauden aikana vaikka meni ihan kalkkiviivoille
+ hyvä lenkkeily-yö
++ kyllä tää tästä etenee
+++ en ole tuhlaillut vaikka mieli tehnyt

Kysyin Grok'ilta, onko citishakti = kaivalya (valaistuminen)? Tässä vastaus:

 Ei, citishakti ≠ kaivalya tarkalleen sama asia, mutta ne ovat erittäin läheisessä yhteydessä toisiinsa Patanjalin Yoga-sutroissa.
Patanjalin Yoga-sutrien viimeinen suutra (4.34) kuuluu näin:
पुरुषार्थशून्यानां गुणानां प्रतिप्रसवः कैवल्यं स्वरूपप्रतिष्ठा वा चितिशक्तिरिति*
Suomeksi käännettynä (yleisin tulkinta):
"Gūnien (sattva, rajas, tamas) paluu alkuperäänsä, kun ne ovat vailla tarkoitusta purushalle (itse/tietoisuus), on kaivalya – tai tietoisuuden voiman (citi-śakti / citishakti) vakiintuminen omaan luontoonsa (svarūpa-pratiṣṭhā)."
Toisin sanoen:

Kaivalya = lopullinen vapautuminen / eristyneisyys / absoluuttinen itsenäisyys
(purusha täysin irrallaan prakṛtista eli luonnosta/mielestä/karma-syklestä)
Citishakti = puhtaan tietoisuuden voima / puhtaan tietoisuuden luontainen kyky / citi:n (puhtaan tietoisuuden) śakti

Patanjali antaa kaksi tapaa kuvata samaa tilaa:

prakṛtin (guṇien) täydellinen palautuminen alkutilaansa → kaivalya
tai puhtaan tietoisuuden (citishakti) pysyvä asettuminen omaan olemukseensa → sama kaivalya

→ Citishakti ei siis ole identtinen kaivalyan kanssa, vaan se on se voima/ominaisuus, joka ilmentyy täysin kaivalya-tilassa. Kaivalya on tila, jossa citishakti "palaa kotiin" ja vakiintuu (pratiṣṭhā) omaan puhtaaseen luontoonsa ilman mitään sekoittumista chittaan (mieleen) tai guṇiin.
Lyhyesti:

Kaivalya = lopputila / tavoite / vapautumisen nimi
Citishakti = se puhtaan tietoisuuden luontainen voima, joka realisoituu / asettuu paikalleen juuri kaivalya-tilassa

Siksi monissa kommenteissa sanotaan, että kaivalya on "citishaktin vakiintuminen omaan svarūpaansa" – mutta ne eivät ole täsmälleen sama käsite, vaan citishakti on se, mikä kaivalyassa lopulta on ja toimii vapaana.
Toivottavasti tämä selvensi! Jos haluat syvemmän analyysin jostain tietystä käännöksestä tai kommentaattorista (esim. Vyāsa, Vācaspati Miśra tms.), kysy vaan.

<END QUOTE>

Siis devanaagarii alkutekstissä on citishaktir (nominatiivi), mutta käännöksessä genetiivi (citishakter)! Nominatiivi edellyttäisi sitä että citishakti on synonyymi kaivalya'lle! Näinhän ei käännöksen mukaan missään tapauksessa liene?

 

* Yksi devanaagariin omituisuuksista on että jos tavussa on lyhyt i (esim. -ri) i-äänteen merkki kirjoitetaan ennen tavun konsonanttia (ikäänkuin -ir**). Siksi tuossa siniosuudessa näyttää olevan neljä i-grafeemia; viimeinen kuuluu iti-sanaan!

** tämä i on siis (shakti)ri-tavun i, EI ti-tavun i... (meniköhän oikein?)   

 

[citishakter]

Esimerkiksi yogasutrastudy.info -saitilla viimeinen suutra, IV 34, menee näin:

पुरुषार्थशून्यानां गुणानां प्रतिप्रसवः कैवल्यं स्वरूपप्रतिष्ठा वा चितिशक्तिरिति॥३४॥

puruṣa-artha-śūnyānāṁ guṇānāṁ-pratiprasavaḥ kaivalyaṁ svarūpa-pratiṣṭhā vā citiśaktiriti

Ainakin Taimnin kirjassa The Science of Yoga puolestaan näin:

puruṣa-artha-śūnyānāṁ guṇānāṁ-pratiprasavaḥ kaivalyaṁ svarūpa-pratiṣṭhā vā citiśakteriti

Taimnin käännös:  Kaivalya is the state (of Enlightenment) following re-mergence of the Gunas because of their becoming devoid of the object of the Purusa. In this state the Purusa is established in his Real nature which is pure Consciousness.

(Sana iti vastaa elokuvien The End'iä, eli kertoo että tämä pläjäys oli sitten tässä.)

Meitsillä on ollut eräänlainen ikuisuuskysymys: kumpi muoto on oikein, citishaktir (tshiti-shaktir) vai citishakter (tshiti-shakteer)?

(Sandhitta: citishaktiH / citishakteH)

Eka muoto on yksikön nominatiivi (ekavacanaa prathamaa vibhaktiH), toka taas yks. ablatiivi/genetiivi (ekavac. pañcamii/shashthii vibhaktiH)

Kävin taas vaihteeksi tsekkaamassa kumpiko muoto on suositumpi esim. google-haun perusteella. Äkistään näytti siltä että citishaktiH on preferoitu vaihtoehto. Alkoi taas pukata kylmää hikeä kun on tullut väitettyä kerran jos toisenkin erilaisilla foorumeillä että citishakteH on kieliopillisesti tuohon kontekstiin selvästi istuvampi.  Mielestäni nominatiivimuoto (-iH/-ir [iti]) renderöi tuon virkkeen anakoluuttiseksi eli morfosyntaksiltaan sisäisen ristiriidan omaavaksi!

Päätin sitten tsekata mm. em. saitilta sekä devanaagarii- että translitteroidun muodon. "Valitettavasti" molemmat versiot käyttivät 'citishaktir'-muotoa. En kuitenkaan viitsinyt noin helpolla heittää pyyhjettä kehään, vaan päätin vielä kurkistaa miten arvostettu kommentaattori, polymaatti(? moniosaaja) Bhojadeva on ollut mieltä. Pääsi helpotuksen huokaus kun kävi ilmi että Bhojan kommentaarissa muoto on kuin onkin citishakter [iti]!

Moby - Retreat

https://youtu.be/5V5gs1wM5L4?si=3gDRBhbh51xHCRNk