Eilen taas voin todellakin sanoa
pyörineeni kuin puolukka,
kuitenkin kaiken tarpeellisen löytäen
ja enemmänkin.
Pakkasin tavaroitani turhuuden keitaan penkillä, kun viereeni istahti tuntematon mies. Ja toinenkin. Juttelimme päivän kokemuksia. Siinä tuli ratkaisu kunkin mieltä askarruttaviin asioihin. Pienoisparlamentti, arjen parl...oikeastaan.
Pyöriskelin vielä katsomassa, onko myymälöissä tapahtunut muutoksia.
Sitten...
Tapasin tuttavan vuosien takaa, ihan sopimatta ja oudossa paikassa, ainakin minulle.
Yllättäen muistin, että hän oli melkein kotikulmillaan. Reilu kilometri kotoaan.
Istui kaikessa rauhassa kahvilassa. Kyselinpä miten Itiksen hyökkäyksen jälkimainingit on hoituneet. Kuulemma vasta tulossa pääkäsittelyyn.
Vieläkin ihmettelen miksi nykyisin luodaan hyvin herkästi omat olettamukset ihmisistä ja asioista ja kohdistetaan luulojen herättämät vihan ja kaunan tunteet sellaiseen persoonaan,
joka koko elämänsä uhrannut
maamme ja kansamme hyväksi.
Hyvä heppu.
Jäi jatkamaan kahvilaan rauhallista työskentelyään, tulevien tehtäviensä valmistelua. Tehokas, keskittynyt kaveri.
Osaa keskittyä olennaiseen.
Lähdin kohti kotia hyvillä mielin. Vuosikymmenten takaisia asioita pohtien. Miten samoissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa pyrimme maamme parhaaseen, toki kansankin...
+ Alatalo laulaa tän hiton hienosti
