Kyllä oli suorastaan perkeleen raskasta kävellä tuolla hötölumessa, mutta muuten hyvä ulkoilukeli ja aika keväistäkin which is nice
+ meksikolaiset vuohet + muut. Nos vemos en otoño
++ Be savage not average

Täälläkin on vähän flunssailtu. Ei tahdo mennä ohi kunnolla millään.
Pikaista paranemista sulle toivon!

Karmeaa, miten se onkin aina niin lohdullista kuulla, että ei ole yksin kaiken kamaluuden kanssa  :

Lohduton, loputon ja synkkä tunne... monenmoisesta oon läpi tullu enkä oo periksi antamassa nytkään, mutta sellainen... kalvava tyhjyys ja kaiken turhuus. Doomscrolling indeed.

Toivotaan, että tuo tunne ja olo on se lähtöalusta kaikelle uudelle <3

Voimakas on, olen samaa mieltä.
Ja ehkä juuri noin, kun sanot, että aito minä alkaa näkyä... ja  pieksevät edelleen  ta, mutta nyt tämä nousee paraatipaikalle... sadonkorjuu, ensin on tehty valtava sisäinen työ, ja nyt se tulee näkyviin?

Voin laittaa 

Kuuhilda,  kartan hallitsija 8.huone. Syvällistä muutosta ja hyvä, jos näet, että se mitä olet aina tehnyt alkaa tuottaa satoa, vaikka aina sadon kanssa täytyy olla kärsivällinen. Muutenkin toi sun ap-kartta näyttää voimakkaalta, hyvällä tavalla. MC viittaa paitsi työhön niin myös siihen miten meidät nähdään julkisesti niin ehkä olet ottamassa askeleita kohti aitoa itseäsi ja annat itsesi näkyä enemmän? Jotenkin sellaista voimaa ja fiilistä tulee itselleni tuosta ap-kartasta.

Olen myös miettinyt, että menisin jollekin näkijälle. Jos olit tyytyväinen tuohon näkijään, jolla kävit niin voitko laittaa yv:nä mulle yhteystietoja?

Pakkanen ja pysähtynyt tunnelma, todellakin. Onneksi keli hiukan lauhtui ja auton ovetkin saa jo auki. Jee

Mutta mulle iski joka tammikuinen flunssa. Joten lepoa ja lämmintä juomaa. Ja liian paljon Instavideoita. No sain luettelua loppuun yhden kirjaston kirjan, joka on ollut mulla kesäkuusta(!) asti lainassa. Että about time.

Kuuhilda, kun nyt sanoit noin suoraan niin minulla on aivan samanlainen olo. Kadotin ilon jo silloin jotain viisi tai kuusi vuotta sitten kun pandemia alkoi. Viime vuosi vei viimeisenkin elämänhalun. Jotenkin kaikki tuntuu olevan niin solmussa mun energioissa ja mikään ei innosta eikä herätä iloa. Se on kamala tunne, mutta en voi muuta kuin ajatella, että tuo tunne ei voi olla merkki mistään muusta kuin siitä, että isoja muutoksia on tulossa. Ei ihan nyt tai juuri heti vielä, mutta on tulossa. Uskon ja toivon Kuuhilda, että sinulla on sama.

Odotan NIIN paljon, että  lähtee kalojen merkistä. Tuli instassa vastaan hyvä kuvaus mun viimeisestä neljästä vuodesta tuohon liittyen: doomscrollausta ja jos saakin jonkin idean tai innostuu jotain niin se kupla puhkeaa heti ja takaisin doomscrollaamaan... Tähän tulee muuttuvilla merkeillä  nyt muutos, vihdoin, tuon merkkivaihdoksen myötä.

Siihen asti, lepoa ja lämmintä hunajavettä ja yritän hippuisen positiivista ajattelua. Maailman tapahtumiin en voi vaikuttaa, joten ainoa asia, jolle voin jotain on oma asenteeni ja oma elämäni. Sille täytyy tehdä jotain, kunhan tässä saan kehiteltyä masterplanin.

  25 

Oli ns. pakko-ostos noi sukkikset

Makeet sukkikset!

Kävin energiahierojalla/näkijällä, ja hän sanoi että tulossa on mulle merkittävä vuosi. Ja että se mitä oon tehny koko elämäni, eli taistellu mörköjä vastaan, alkaa tuottaa hedelmää.

Oon sitä itekkin haistellu, ja sitä näyttää myös  paluu kartta.

Ihan pysäytti.

  
  huone 8

 Auringonpaluun      sekä    komeassa kolmiossa.

On siellä kaikkea muutakin,  vaikka     tai
  huoneessa 7

Ap.  on siinä missä syntymä  , ja pirun  ja  nököttävät siinä myös

Auringonpaluun  on melkein niin yli ja alleiivattu kuin voi olla 

Ei siitä mikään ihan helppo ja mukava sadonkorjuu ole tulossa, helkkarinmoinen hässäkkä.

Uudet juhlasukkahousut saapui
+ sisut
++ tuore pulla

Oh.
On näkynyt valtavia massoja amerikkalaisia kaduilla... se tuntuu aivan mahdottoman hyvältä, vielä on toivoa! Go America, save the world, say NO to fascism!

Ja Iran... ei tunnu niin hyvältä lahtaamisen takia, mutta kaikin voimin hengessä mukana, upeeta että jengi nousee!

Me?
Meillä mummot jätetään heitteille, hoitokoteihin kuristumaan, koska ollaan vaivuttu syvään apatiaan kansakuntana.

Ja minä?
Mun täytyis löytää ilo ja elämisen riemu jostain. Oon kadottanut sen ihan kunnolla viime vuoteen.