Kuuhilda, ihan samat fiilikset. Tosin työhöni olen tyytyväinen, mutta ihmissuhteissa jotenkin paljon sellaista painoa mukana ja en jotenkin ole kauhean hyvä ihmissuhteissa. Olen itse asiassa viime aikoina miettinyt paljon elämää, unelmia ja miten kauaksi niistä jää. Ehkä tämä on jonkinlaista orastavaa ikäkriisiä (täytän ensi vuonna 40), mutta olen henkisesti valmistautunut siihen, että on paljon unelmia, jotka eivät ikinä toteudu. On vain asioita, jotka pitää hyväksyä. Tätä ajatusta makustelen ja mietin, että kyllä 40-vuotiaana tietyt asiat pitää jo tunnustaa itselleen. Silti elämä voi olla ihan hyvää.
Näin pohtii proge

punaviinilasillisen äärellä. Terveydeksi tietysti, vielä toinen lasillinen, ensimmäinen meni nepalilaisen ruuan kanssa. Punaviiniä ja

ikäkausifilosofiaa nyt siis tarjolla tuvassa.