Huomenna reissuun ja kohta lenkille
+ sateen tuoksu

Olipa kyllä lyhyt, mutta synkkä kuvaus saturnus atmakarasta.  Puhutaan ihan itsemurhariskistä 

Joo, en kaunistele tuo sijainti oli varsinkin nuorempana todella raskas. Kyllä sitä saa olla tyytyväinen jo siihen, että olen edelleen elossa, en ole tappanut itseäni tai ketään muuta. Välillä on ollut todella vaikeita tilanteita. Mutta aina niistä on jotenkin selvitty.

Löysin myös sellaisen positiivisemman kuvauksen tuosta, että ne  rajoitukset voi nähdä myös rakenteena ja selkeytenä. Kurin voi nähdä itsekunnioituksena rangaistuksen sijaan. Yritän muistaa tuon, kun yritän vieroittaa itseäni limsoista ja karkeista.

Tunnistan hyvin tuon yksinäisyyden, joka  atmakarakaan liitetään. Jostain muuten jäi mieleen Satu Rämön haastattelusta, että hän tuntee aina tietyllä tavalla olevansa yksinäinen. Vaikka hänellä on perhe ja en tiedä, mutta voisi kuvitella, että paljon ystäviä, mutta hän kokee aina yksinäisyyttä. Tuon takia piti tarkistaa ja kyllä, hänellä on myös  atmakaraka. Sopii hyvin siihen, että kirjoitti monen monta kirjaa ja teki vuosikymmeniä töitä ennen kuin tuli Hildur jättipotti. Ja nyt kun tiedän tuon hänen atmakarakan niin uskon, että on todellakin tehnyt töitä menestyksensä eteen. Hattu päästä sille. Hänellä tuo  on vielä perääntyvä ja  , mutta ei ole kriittisessä 29 asteessa kuten minulla.

Mutta on tämä aika mielenkiintoista. Nyt selvisi sekin miksi en vaan jotenkin ikinä ole jaksanut lukea vaikka romanttista viihdekirjallisuutta. Olen yrittänyt, miettinyt, että jotain kevyempää välillä, mutta joku siinä tökkii aina niin pahasti. No ehkä se, että en voi samaistua sellaiseen ajatusmaailmaan ollenkaan. En sitten yhtään. Minulle asiat ovat vaikeita ja sellaiset dramaattisemmat tarinat koskettaa enemmän. Voisi sanoa, että samaistun niihin enemmän. Kiva, jos joku on valinnut päästä helpolla. Joskus toivoo, että itsekin olisi tehnyt niin, mutta minkä sille mahtaa.

Ehkä siksi, koska minulla on ollut raskas elämä niin olen aina kokenut, että minulla on jotenkin ekstra paljon suojelusta matkassa 

Elwyn, kiitos ehkä sun  atmakarakan jaksat olla aktiivinen täälläkin foorumilla ja hyvä niin  Epäilemättä tuo atmakaraka korostaa varmasti kirjoittamista, tiedonhankkimista, puhumista, opiskelua...

Perjantaina on uusikuu 25  ja se osuu minulla aika tarkasti rx kuun lopussa on täysikuu 9  . Puhuvat, että tuo on merkittävä ja osuu vielä tuohon kuunvaihteeseen.

Oon kauhulla seurannu uutisia tästä epäonnisesta laivasta, jolta tietysti on porukka sitten hajaantunut ympäri maailmaa  Yritän välttää, mutta tulee vähän tai ei edes ihan vähän alkuvuosi 2020 vibat...

Ollut hienon keväisiä päiviä, mutta kova tuuli ja luonto kaipaisi vettä.

Huomenna pyhäpäivä, joten tänään on ihan perjantai fiilis.

  4 

Euroviisut
+ Puolan soul-daami, Kroatian folk-daamit, hopeasurffari jne + italialainen padre ofc
++ sirkusmeininki

astrobix, siellä oli pitkästi kuvailtu atmakaraka kuuta, mutta näköjään ei niin pitkästi saturnusta. onpa vain melko synkkiä kuvauksia sille annettu.

Ikiviuh, tunnen yhden atmakaraka kuun ja hän on hyvin rauhoittava. Jotenkin sellainen rauhallisen vakuuttava. Hienosti kyllä kuvailtu. Voin myös kuvitella miten raskasta on, kun imee kaikki energiat. Jotain siitä  tiedänkin... 

mistä löysit noita kuvauksia minkälainen ympäristö sopii atmakaraka kuulle? Vesistö ja vihreä kuulostaa niin ihanalta!

Mitenkähän minun atmakaraka saturnus, ei taida olla mikään kovin kiva ympäristö se... 

Joka päivä oppii uutta ja tänään googletin mm että mitä on italiaksi komea mies (bell'uomo)
+ Relight my fire

Kuumat italialaiset padret

Sal Da Vinci - Per Sempre Sì - Sanremo (National Final Performance)

https://youtu.be/kA7pS6kaTpg?si=u4kWnF8nGXcWZhcz

 

Ouroboros

mulla atmakarakana 
luin miten sitä on tulkittu ja aina kun vedan puolelle mennään niin minusta alkaa tuntumaan että jalat irtoaa kuin huomaamatta maasta jos tiedätte mitä tarkoitan
tunneälyn kautta yhteys muihin ihmisiin vaikutti olevan kantava teema, ja ymmärrän asian, olen kääntynyt jo kerran takaisin muiden ihmisten vuoksi. kuulen usein että mun läsnäolo lohduttaa ja sitä atmakaraka kuu kai voi parhaimmillaan olla, turvallinen tila jonka ihminen luo toiselle, yhteys ihmisyyttä pitkin.
toisaalla se henkinen romahdus taannoin eräässä muistotilaisuudessa, kaikki se läheisten suru kerralla oli liikaa ja olen toipumassa siitä yhä. tänäänkin oli vaikea nousta vuoteesta ylös kun oli vapaata. on paikkoja jonne minun ei yksinkertaisesti pidä menemän ja hautajaiset on niistä yksi.
tehtävän menestykselliseen hoitamiseen vaadittaneen terapeutin opinnot, joten työkaluja tässä uupuu vain.
eilen viimein kevätsade tuli vetenä maahan ja se helpotti, atmakaraka-kuun tulisi kuulemma hakeutua vesistöjen lähelle ja vehreyteen, minä olen niin samaa mieltä