Pakkanen ja pysähtynyt tunnelma, todellakin. Onneksi keli hiukan lauhtui ja auton ovetkin saa jo auki. Jee
Mutta mulle iski joka tammikuinen flunssa. Joten lepoa ja lämmintä juomaa. Ja liian paljon Instavideoita. No sain luettelua loppuun yhden kirjaston kirjan, joka on ollut mulla kesäkuusta(!) asti lainassa. Että about time.
Kuuhilda, kun nyt sanoit noin suoraan niin minulla on aivan samanlainen olo. Kadotin ilon jo silloin jotain viisi tai kuusi vuotta sitten kun pandemia alkoi. Viime vuosi vei viimeisenkin elämänhalun. Jotenkin kaikki tuntuu olevan niin solmussa mun energioissa ja mikään ei innosta eikä herätä iloa. Se on kamala tunne, mutta en voi muuta kuin ajatella, että tuo tunne ei voi olla merkki mistään muusta kuin siitä, että isoja muutoksia on tulossa. Ei ihan nyt tai juuri heti vielä, mutta on tulossa. Uskon ja toivon Kuuhilda, että sinulla on sama.
Odotan NIIN paljon, että

lähtee kalojen merkistä. Tuli instassa vastaan hyvä kuvaus mun viimeisestä neljästä vuodesta tuohon liittyen: doomscrollausta ja jos saakin jonkin idean tai innostuu jotain niin se kupla puhkeaa heti ja takaisin doomscrollaamaan... Tähän tulee muuttuvilla merkeillä

nyt muutos, vihdoin, tuon merkkivaihdoksen myötä.
Siihen asti, lepoa ja lämmintä hunajavettä ja yritän hippuisen positiivista ajattelua. Maailman tapahtumiin en voi vaikuttaa, joten ainoa asia, jolle voin jotain on oma asenteeni ja oma elämäni. Sille täytyy tehdä jotain, kunhan tässä saan kehiteltyä masterplanin.

25
