Aiheena heikomman kiusaaminen, eikö?
Kysyisin toiseen suuntaan: Miksi jokainen kuvittelee, että kaikkien kuuluu olla kontaktissa keskenään?
Se saattaa olla syy tulla kiusatuksi. Että pyrkii seuraan, jonne ei juuri nyt ainakaan kaivata. Eikä se välttämättä ole henkilökohtaista.
Kaikki eivät sovi olemaan keskenään, arvomaailmat erilaisia. Taustat erilaisia. Samoilla sanoilla tarkoitetaan eri asioita. Kokemuspohja tyystin erilainen. On todella vaikea pitää yhteyttä, kun ei ole luontevaa kosketuspintaa.
Voi olla vaikka väsynyt, jolloin ei jaksa keskustella. Saattaa miettiä tärkeää omaa tai työasiaa. Ei pysty käyttämään aikaansa toisen elämään sillä hetkellä ym ym.
Eri sukupolvet on kasvatettu eri tavalla, tavat siirtyy perheen ja ystäväpiirin sisällä. Työssä ehkä ollut alalla, jossa ehdoton vaitiolovelvollisuus. Sellainen ohjaa vetäytymään omaan rauhaan. Tai työkavereitten seuraan.
Ellei kiusatuksi itsensä kokenut huomioi toisia, torjuminen jatkuu. Apua ja neuvoja tulee hakea sellaiselta taholta, jolla on velvollisuus auttaa ja tukea.
Silloin alkaa oppia huomaamaan, kuka tai mikä taho voi turvallisesti auttaa pulmissa.
Tässä pikavastaus taholtani.
Olen yksin parhaiten viihtyvä.
, runot ja pakinat kulkee, tarinaa tulee ihan kummasti. Kaikki mahdolliset sopimukset pitää uusia tän elinvuoden aikana.
Yritän piilottaa vahvuuttani, ei tule niin helposti heikot nojaamaan kainaloon. 
Tuli kosinta kevään korvalla, tulistuin hitsisti. Annoin sellaiset pakit, ettei tuskinkaan tule ystäväksikään takaisin. Mikä naimaikä se tällainen on, kun toinen jalka haudassa ja mieli jo tavoitellut taivasta vuosikymmenen. Painukoon h**r**n. 
ja Pars Fortunae. Syvällistä oivaltamista ja 
