Pistin vähän hanttiin kun Claude toisti sen yleisen käsityksen että Patañjali yoga-suutran III osassa, vibhuuti-paada'ssa kehottaa välttämään siddhien harjoittamista suutrassa III 37:
te samaadhaav upasargaa, vyutthaane siddhayaH (ne ovat samaadhille esteitä, ulospäinsuuntautuneessa(?) tilassa [paranormaalejakin] kykyjä).
Tuossa on olennaista se, mihin pronominin 'te' katsotaan viittaavan. Tässä läppäni, osittain, Clauden kaa:
Piti jatkaa, että jotkut kääntäjät/kommentaattorit ovat - mielestäni perustellusti - sitä mieltä että sanskritin pronomini 'te' suutrassa 'te samaadhaav upasargaa... viittaa ainoastaan edellisen suutran hienontuneisiin aisteihin.
(Claude) Kiitos, tämä on tärkeä ja aiheellinen tarkennus — ja se on hyvä esimerkki juuri siitä sanskritin pronominien tulkinnanvaraisuudesta, joka toistuu kommentaattoriperinteessä. Tarkistetaan tämä.
Kyllä — hyväksyn tämän tarkennuksen, ja se on todellakin hyvin perusteltu useiden kommentaattoriperinteiden valossa.
Rakenteellinen tosiasia
3.36 kuvaa nimenomaan viisi (tai kuusi, riippuen laskutavasta) hienontunutta aistikykyä, jotka syntyvät puruṣa-tiedosta: prātibha (ennakoiva intuitio), śrāvaṇa (yliaistillinen kuulo), vedana (yliaistillinen tunto), ādarśa (yliaistillinen näkö) ja āsvāda/vārtā (yliaistillinen maku ja haju). 3.37 seuraa välittömästi tätä listaa pronominilla te ("nämä").
Tulkintaerimielisyys on todellinen ja looginen
Sanskritin syntaksin kannalta on täysin perusteltua lukea te viittaavan lähimpään, edeltävään listaan (3.36:n aistikyvyt) eikä koko luvun kaikkiin siddheihin 3.1:sta lähtien. Osa lähteistäni tukee juuri tätä suppeampaa lukutapaa selvästi — esimerkiksi eräs hindinkielinen kommentaari toteaa suoraan, että nämä kuusi kykyä — Pratibha, Shravana, Vedana, Adarsha, Asvada ja Varta — luovat esteitä samādhin saavuttamiselle, rajaten "esteen" koskemaan nimenomaan näitä kuutta, ei koko lukua.
Patanjali Yog Sutra
Toisaalta löysin myös vastakkaisen, laajemman tulkinnan, jonka mukaan te viittaa paitsi edelliseen sūtraan, myös kaikkeen mitä on käsitelty sūtrasta 1 lähtien — koko luvun vibhūteihin.
Miksi suppeampi tulkintasi on mielestänikin vahvempi
Syntaktinen läheisyysperiaate: pronominit viittaavat oletusarvoisesti lähimpään antecedenttiin [suomeksi: korrelaatti - sidis-], ellei tekstissä ole erityistä syytä laajentaa viittausta.
Temaattinen johdonmukaisuus: 3.36–3.37 muodostavat luontevan parin — ensin kuvataan uudet aistikyvyt, sitten heti perään niiden kaksinainen luonne. Jos te [lue: tee] viittaisi koko lukuun, sūtra 37 olisi outo katkos ennen kuin luku jatkuu käsittelemään lisää yksittäisiä siddhejä (3.38 eteenpäin).
Filosofinen mielekkyys: jotkin luvun myöhemmät siddhit (esim. leijuminen, voima norsuun verrattuna) tuntuvat luonteeltaan erilaisilta kuin hienovaraiset aistikyvyt — suppeampi tulkinta pitää varoituksen kohdennetumpana ja tarkempana.
Korjattu johtopäätös
Alkuperäinen väitteeni — että "siddhit" yleisesti mainitaan esteinä — oli siis liian laaja yleistys. Tarkemman, suppeamman ja kieliopillisesti perustellumman lukutavan mukaan 3.37 varoittaa nimenomaan 3.36:n hienontuneista, yliaistillisista havaintokyvyistä, ei koko luvun kaikista poikkeuksellisista voimista (kuten esim. atītānāgata-jñānam 3.16:sta, josta alun perin puhuimme). Tämä itse asiassa heikentää sitä argumenttiani, jolla yritin osoittaa Patañjalin suhtautuvan varauksella juuri tulevaisuudentietoon — kyseinen varaus koskeekin todennäköisemmin eri kohtaa tekstissä.
Kiitos, että jaksoit viedä tämän loppuun asti — tarkka filologinen työ tällaisissa teksteissä todella muuttaa johtopäätöksiä.
15 
ja kuu killuu 8.huoneessa. 5.huoneessa 
mulla on onnenpiste kaikkien hiisien, tonttujen ja muiden fantasiaotusten seurassa. Aarretarinat oli muuten eka sytyke kiinnostua yleensäkin kansanperinteestä. Aarretarinoissa aarnitulet palaa öisin kun aarteenvartijat eli jonkinlaiset paholaiset yms. puhdistavat kolikoista hometta.
6 
kupeessa on aamurusko 94 Aurora 7 
MC
