Täällä onkin ollut pitkään hiljaista, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla onneani.

Eli jos joku haluaa katsoa, onko tapahtumassa mitään lapsien saamisen suhteen?

 

Hei Vexi! Ajattelin "keventää taakkaasi" hieman ja muistaessani ilmoittaa, että marraskuussa esittämäni kysymyksen voi jättää huomiotta .

Esiksi suur kiitokset aiemmista vastauksista.

Jos löydät aikaa ja jaksamista, mieltäni askarruttaisi vielä sellainen asia, että löytyykö meidän talolle pian (esim tämänvuoden puolella) ostaja?

Kaikkea hyvää sinulle!

Kiitos teille ajatuksistanne! 

Jos aikaa ja jaksamista riittää, niin minulle saa halutessaan katsastella sellaista, että näkyykö lisää lapsia ja milloin .

Vastailen tälleen tylsästi .

Miksi olet juuri sen henkilön kanssa, jonka kanssa olet?
Kun näin hänet ensimmäisen kerran, ohimennen, muutaman minuutin ajan lähes 8-vuotta sitten, minulle tuli heti tunne että tuossa "pojassa" on jotain ja halusin hymyillä hänelle . Ihmisessä oli jotain erilaista, enkä voinut saada häntä pois mielestäni. Suorastaan sellaista vetovoimaa, mitä ei voinut sivuuttaa tai vastustaa. Seuraavan kerran kun näin hänet, tiesin, että tuossa on minun tuleva mieheni. Tunne oli järisyttävän vahva, ottaen huomioon, että hän oli tyttösiä kierrättävää sorttia ja minä "seurustelin" sillä hetkellä toisen ihmisen kanssa. Olin myös erittäin nuori, 16-vuotias. Meni siinä muutama kuukausi, että sain miehen vakuutettua siitä, että juuri minä olen hänelle se oikea. .

Kirjoitin muunmuassa erääseen päiväkirjaan useiden pakkien jälkeekin, että minulla oli edelleen vahva tunne siitä, että menemme naimisiin ja saamme lapsia jne. Oli oikeastaan todella ärsyttävää siinävaiheessa sydän särkyneenä tuntea mitä tunsi. Loppujen lopuksi annoin miehen mennä ja pian hän tulikin häntä koipien välissä takaisin. Mottoni olikin ollut pitkään tapahtunutta ennen "jos rakastat jotakuta, päästä hänet menemään. Jos hän on se oikea, tulee hän takaisin".

Joten lyhykäisyydessään: Olen tämän nykyisen henkilön kanssa, koska hän ikäänkuin tuotiin eteeni "oikeana" ja sain kaikista alkuvaikeuksista huolimatta jostain suurta varmuutta jatkaa sinnikkäästi kohti päämäärää.

Miksi hän on juuri "sinun kumppanisi" eikä jonkun toisen?
Luulen, että siihen liittyy joku syvempi juttu mitä en tiedä. Ollaan kuitenkin melko erilaisia, esim kiinnostustenkohteiden suhteen, mutta olemme samalla aaltopituudella oikeasti merkityksellisistä asioista.

Tähtikartoista tai muista en osaa sanoa. Ollaan molemmat rapuja, mutta se nyt ei kerro vielä varmaankaan mitään.

Osaisko se enkeli kertoa onko meille vielä tulossa biologisia lapsia ja jos on niin milloin? Ja jos hän tietäisi, miksi aiemmat henget ei tulleet meidän perheen lapsiksi vaan raskaudet meni kesken/oli väärässä paikassa?

Kiitos!

Päätin nyt kuitenkin oman mielenrauhani tähden kysyä, jos jokus osaisi vastata pitkään mieltäni hiertäneeseen asiaan.

Sain luottamaltani näkijältä viimevuonna tiedon että "pieni poika katselee meitä". Meillä oli siis suuri raskaushaave ja pian olinkin raskaana. Minulle tuli usein iltaisin olo, että odotankin kaksosia, näin myös sellaisia unia, jossa olimme muunmuassa oman mommoni luona esikoisemme ja kaksosten kanssa.

Ultrassa selvisi, että todentotta, odotin kaksosia, mutta heidän kehityksensä oli loppunut aivan alkumetreillä.

Iltaisin minulle tuli olo, että he olivat tyttö ja poika, eikä tyttö ollut valmis tulemaan tänne, eikä poika tahtonut tulla ilman tyttöä. Juttelin joka ilta lapsieni hengille, ikäänkuin kaikenvaralta, ja kasvojeni vasemmalla puolella oli kylmä viima, jopa siinämäärin että ne menivät aivan selvästi kylmemmäksi kuin toinen puoli kasvoista.

Koin, että tämä poika olisi ollut siinä vasemmalla puolella ja tyttö kenties oikealla, mutta kuitenkin pojan takana, jotenkin hirveän epävarman ja aran oloisena.

Näkeekö/tunteekö joku yhtään mitään tähän aikalailla vuosi sitten olleeseen raskauteen liittyen? Ovatko tuntemukseni olleet vain mielikuvitusta ja jos niin, minne lapseni lähtivät ja ennenkaikkea, miksi he eivät halunneet tulla meidän perheeseen?

Tulin pian keskenmenon jälkeen uudelleen raskaaksi tämän vuoden alussa. Tälläkertaa minulla oli olo pojasta, mutta raskaus ei tuntunut alussakaan normaalilta. Pian selvisi, että raskaus on toisessa munanjohtimessani ja se leikattiin pois.

Olisiko tämän jälkimmäisen raskauden pitänyt kestää? Pettikö kroppani, vai muuttiko sekin henki mieltään ja miksi?

Henget olivat minuun yhteydessä molemmissa raskauksissa, ennenkuin tein raskaustestin. Tyttärellämme on lelu, josta saa painamalla kuulumaan erilaisia lauluja ja loruja ym. Lelu alkoi molempien raskauksien alussa soida keskellä yötä, mutta se kuullosti siltä kuin joku oli rämpyttänyt sitä ja yrittänyt kertoa jotain. Lelu lauloikin "pää, olkapää, polvet varpaat... kaksi kättä ja yksi pää... minä rakastan sinua".

Tämän tulkitsin äärimmäisen selväksi merkiksi siitä, että joku on matkalla ihmiseksi.

Lisäksi leikkauksen jälkeen, lelu alkoi vielä kerran soimaan itsestään, aivan kuin hyvästiksi.

Kylmä tunne nukkumaanmennessä kasvoillani säilyi vielä pitkään kohdunulkoisen raskauden jälkeen, kunnes eräänä iltana tajusin, että lapseni ovat siirtyneet kauemmas, pois.

Jos teksti meni liian epäselväksi, niin sanokaa, koitan sitten jäsentää sen hieman paremmin.

Kiitän jo etukäteen mahdollisista tulkinnoista asiaan liittyen. Ikävoin lapsiani edelleen suunnattomasti ja helpottaisi kuulla muiden tuntemuskai tähän liittyen

MInulla on ollut suunnilleen vuoden ajan sellainen outo tuntemus, joka saattaisi liittyä edelliseen elämään, tai olen ainakin pitänyt sitä mahdollisena, syystä vai syyttä, niin en tiedä, osaisiko joku ottaa siihen kantaa?

Asia liittyy johonkin Aasian maahan, ehkä Japaniin tms? Minulla olisi ollut sellainen jonkinlainen yrttipuoti, ns apteekki. Olen saanut jonkinlaisia mielikuvia ja aikanaan myös unia asiaan liittyen. Eräässä unessa olin tosiaan jauhamassa yrttejä ja seuraavassa "kuvassa" katsoin kylttiä jossa luki "MULL". Minulle selvisi jälkikäteen että sana tarkoittaa muunmuassa maustamista. Asia tuntui minusta silloin omituiselta, sillä en tietääkseni ollut koskaan kuullut sanaa aiemmin.

Lisäksi pelkään aivan järjettömästi lentokoneiden ääntä, ilman sen kummempaa järkiperäistä syytä. Aloin sitten miettiä, että olisinkohan voinut elää Pearl Harborin sodan aikaan?

Vai onko minulla vaan ihan liian hyvä mielikuvitus? 

Jos jollakulla on ylimääräistä aikaa ja halua, niin voisiko joku hieman "avata" selkokielellä syntymäkarttaani?

2.7.1988, klo:14.45, Kuopio

 

Jos jaksat ja ehdit tunnustella tällaisiin kysymyksiin vastauksia tahi suuntaviivoja, niin tässäpä nämä:

Tuleeko meille vielä biologisia lapsia?
Jos tulee, niin milloin?
Jos ei, niin miksi?

Suurimmat ja vlipittömimmät kiitokset, mikäli löydät aikaa näihin vastata!