seuraava »

[Unissa Kävelijä]

Viroa hallitsi mustat kissat, jotka osas puhua. Suomi oli käynyt sotaa Neuvostoliiton kanssa Viron hallinnasta ja NL voitti - pakotti virolaiset kissojen alaisiksi. Jos Suomi olisi voittanut, niin kissojen tilalla ois ollut vauvoja, joita mentiin Isojen Kihojen kanssa esittelemään Viroon. Ne vauvat oli kiinni ranteessa kellon tavoin, kasvaneet kiinni.

Me oltiin kai jossain rinnakkaisulottuvuudessa, sillä mentiin sinne Viroon jollain ihmeellisellä lentohärvelillä ja aiemmin se laskeutumispaikka (joka oli Suomen puolella oleva Kittilä) oli ollut suomenkielinen, vaan ei enää. Virossa oli taloja talojen vieressä, ei pihoja ollenkaan, vähän keskitysleirityylistä ja korkeat aidat estämässä kissojen pääsyä taloihin.

Se yksi musta kissa, jonka kanssa puhuin oli aivan käärmeissään - ja vaikuttikin ihan käärmeeltä eleillään. Se yritti purra ja raapia ja sanoi, että meillä ei ole mitään asiaa siihen maahan, se ei kuulu meille. Päästiin kumminkin esittelemään niitä vauvoja, että voisivat luopua kissoista.

Aivan järjetön uni ja vaikea selittääkin, mutta mitä tuo nyt oikein symboloi? Musta vihainen, hallitseva kissa tarkoittaa selkeästi jotain negatiivista, mutta hallitseeko se minua vai jotain muuta?

Alitajuntainen viesti todellisesta tilasta. Viro on paljon erellä Suomea, vaikkei sitä iha heti uskoiskaan. Suomi lapsenkengissä, joista on vaikia päästä eroon, kasvaneet kiinni. Kissa käärmeissään, ku tarjotaa jotain mitä ne ei tarvitte tai se o alikehittynyttä. Yhteiskunnalline uni, jonka tarkootuksen näen herättäjänä suomalaasille.

[leijonaharjainen]

Osaako kukaan auttaa/neuvoa unieni kanssa? Ylempää löytyy koko stoori. Auttakaas ihmeessä hiukan, jos keksisitte jotain selkoa. Vaivaa.

[Hiisitär]

Minä sain unessa palkkiokuitin keikoistani. Se oli kesäkuulta ja minulla oli ollut vain yksi keikka. Lapussa luki, että kokonaisarvo oli 68 euroa, mutta minulle maksetaan vain 26 euroa. Mietin ihan äimistyneenä, että mistä tämmönen raapaisu tulee, mullahan on veroprosenttikin niin pieni!

Lipun alalaidassa oli eritelty sitten nämä verotuskohdat. Ensimmäisenä luki "Monivero", joka oli itsessään 70%. Kysyin paikalla olevalta enoltani mitä se tarkoittaa, johon hän vastasi, että se on verotus sen mukaan monesko lapsi olen. Olen perheemme esikoinen, joten minusta oli outoa, että vero on noin iso ja että minua verotetaan siitä, että olen syntynyt! Eikö vanhempia pitäisi verottaa ja nostaa prosenttia jokaisesta syntyvästä lapsesta?

Seuraavana oli erottelussa oli useampi kohta. Ensimmäisellä rivillä luki "Lasten määrä", jossa oli 1. Sen perässä luki "Arvioitu lasten määrä", jossa oli 5.
Sen alapuolella olevassa rivissä luki "Todellinen lasten määrä" ja lukuna 1. Selvityksenä oli, että minulla on Thaimaassa kasvattilapsi(!).
Ihan listan lopussa luki, että "Todellinen lasten määrä 32" ja "Arvioitu tulevien lasten määrä 50".

Olin varma, että joku on käynyt hakkeroimassa minun tietoja tai verotoimistolla on tullut ihan kardinaalimunaus asiaan, sillä miten esimerkiksi lasten määrä voi olla 32 tai 50, ja mistä ne ovat keksineet minulle kasvattilapsen Aasiaan!

[Metsänkeiju]

AthaMaarit Sullehan on tarjoiltu nyt roppakaupalla ihan selkokielistä numerologiaa. Huh hei. Aukesiko uni sinulle? Tutki jos ei, tämä tärkeä viesti, onko elämännmerosi kenties 8?

[Hiisitär]

AthaMaarit Sullehan on tarjoiltu nyt roppakaupalla ihan selkokielistä numerologiaa. Huh hei. Aukesiko uni sinulle? Tutki jos ei, tämä tärkeä viesti, onko elämännmerosi kenties 8?

En itse asiassa tiedä varmaksi. Eräs lähde tosin sanoi, että "Soul urge"-numeroni on 8. Onko se sitten sama kuin elämännumero? Tämä siis nimestä saadusta numerologisesta tuloksesta:

"The Soul Urge number has also been called Heart's Desire and Spiritual Urge. It is our secret, innermost longing. Our dream, our motivation, the fuel that energizes our journey. The Soul Urge number reveals what we secretly strive to be or accomplish. Some have said that this number tells us what we have been in previous lifetimes, the accumulated growth of our soul."

[Kyllikki6]

Johan on taas elämää suomalaismetsissä 
Olin tuolla maalla kotipaikassani ja huomasin siinä pihan takana olevassa metsässä perin ei-suomalaisen vieraan: elefantin. Ryntäsin tietty heti sisään hakemaan kameraa ja mun pappa-vainaa siellä myös oli mukana hengessä. Kun lopulta pääsin pihalle, se ronsu oli muuttunut laamaksi ja sen selässä oli sellainen "riksa", mies joka "ajoi" sitä ja hoilasi samalla jotain laama-laulua  Koitin sitten päästä sinne metsään kuvaamaan edes jotain, metsittyneeseen peltoon oli tehty pieni polku, mutta kun menin sinne, ne nokkoset ja horsmat yms, alkoi jotenkin kaatua mun päälle ja siihen sit heräsin.. Nää mun kulkuneuvot senkus jatkaa kulkuaan, egologisempiin malleihin vaan siirrytään 

Kyllikki

[Kuuhilda]

Kunpa muistaisit sen numeron!

[nikki]

Marie
Keskity olennaiseen.
  rx 6     6  .
Vesta lukot ja avaimet, fokus,   kommunikointi, yksityiskohdat Neitsyessä.
Etiäisiä kvinkunssilla.
Sekä Vesimieheen ( ) että Neitsyeeseen ( ) liittyy hermoradat,
olkoon tässä nyt sitten kännykkälinja.
Vaaleanpunainen olisi universaalia rakkautta,
pinkki lie enämpi nuorison / lasten Venusta.
Tytär hukkaa avaimen?
Jonkun ongelman ratkaisu?
Kuuntele sydäntäsi, kun teet päätöksen?
Tai sitä saa mitä tilaa, mutta mitään ei saa jos ei tilaa?

[Kuuhilda]

Olisi ollut oikein mielenkiintoista soittaa siihen

[liveforever]

laitan tämän nyt tännekin sanooko nimi aino maria seppänen kelleen mitään?googletin ja sain esille yhen sukutaukun jossa nimi oli.oisko jollain antaa linkkiä tai vihjettä mistä voisi vielä tämän ninimisiä henkilöitä etsiskellä?tuli nimittäin erittäin voimakkaana unessa tuo nimi.

[nikki]

liveforever
Älä etsi henkilöitä, vaikka niitä löytyisikin.
Nimi unessa on aina hyvin henkilökohtainen viesti.
Mulle tuli ihan intuitiolla ja pienellä tietämyksellä mieleen  .
Venuksen laaksoille ja kukkuloille on annettu nimiä naisten mukaan.
Sieltä löytyy tuo Aino.
Ensimmäinen suomalaisnimi, joka 1980-luvun alussa pääsi Venukseen, oli Aino.
 Aino, Kalevalasta tuttu neito, sai oman tasangon Venuksen pohjoiselta pallonpuoliskolta.
Maria on myös naisen nimi ja hyvin toisenlainen  .
Afrodite / Venus oli seppä Hephaistoksen puoliso.
Seppänen? Kukkanen, tyttönen. Mikä on -nen päätteen merkitys?
"Pienentävä" vai miehen sukunimen ottava?
Hephaistos on sisäisen tulen, taidon, ammattitaidon ja työn jumala.
Mestarillinen seppä. Taidekäsityöläinen.
Asteroidi numerolla 2212, nyt Hephaistos rx 4  .
Asteroidi 170 Maria nyt 14  .

Katso Venuksellesi tulevat transiitit. Tai Venuksen tekemät, nyt 28  .
Mieti missä sinä olet taitava, ammatillisesti ja naisena. Jos olet nainen.
Oletko vaihtamassa siviilisäätyä Aino-neidosta "sepän" puolisoksi?

http://almanakka.helsinki.fi/kaku/02_9.html#3

[Kuuhilda]

wow nikki 
Aika virtuoosi

[Birgere]

Olen nähnyt unta helmikuussa aivokalvontulehdukseen/verenmyrkytykseen menehtyneestä vanhimmasta (20v) pojastani. Unessa istuimme laiturin päässä poikani kanssa vierekkäin, ja juttelimme erilaisista asioista. Vaikka välillä hän ärtyi, kun ei saanut konetta (jolla pelasi) toimimaan kuten piti, suurimman aikaa hän vain hymyili ja jutteli minulle. Onki välillä kaloja. Istuimme siinä tosi pitkään ja juttelimme koko ajan. Koko unen ajan minulla oli lämmin ja valoisa, turvallinen olo, kaikki oli niin lämpimänvaloisaa, kullankeltaista. Ympärillämme oli lämpimän ruskeita sävyjä, puut, kasvit, taivaanrannassa oleva aurinko lämmitti. En olisi halunnut millään lähteä pois. Pyysin, että antakaa minun jäädä tänne. Minulla oli niin sanoinkuvaamattoman hyvä olla hänen luonaan. Unessa hän oli hyvin elävä. En missään vaiheessa ajatellut, että hän olisi kuollut. Hän oli elossa, siinä vierelläni. En olisi millään halunnut lähteä pois....=viesti henkimaailmasta, lapsellani on kaikki hyvin. Ei enää tunne kipua. Hymyilee minulle ja katsoo minua silmiin. <suuri ikävä ja kaipuu iski kun aamulla heräsin>

Seuraavassa unessa oloni oli "normaali", hän tuli minulta kysymään, miten voi keittää teetä, kun ei ole kahvinkeitintä, neuvoin häntä, että otappa kattila ja laita siihen vettä, sekä teepussi, niin saat teen juotavaksi. Hän hymyili, kiitti ja antoi minulle kattilan, johon laitoin vettä. Hella, jolle minun se kattila piti laittaa olikin rikki, joten laitoin sen viereiselle hellalle. Jäimme keittokomeroon juttelemaan. Hänellä oli pieni asunto, jossa hän asui, esitteli sitä unessa minulle. Tässäkään unessa en älynnyt hänen olevan kuollut. Mutta uni oli samanlainen väritön, harmaan/sinisen erisävyjä, kuten normaalisti kaikki uneni.

Ajatuksia?

[Birgere]

Ensimmäinen uni, jonka poikani kuoleman jälkeen hänestä näin, hän oli pukenut lenkkivaattensa päälleen ja tuli sanomaan , kuten aina, huoneeni ovelle, että lähtee lenkille. Tuumasin, että ok. Sit havahduin ja hihkaisin perään, että ethän sinä voi lenkille lähteä, sinähän olet kuollut?? Siihen hän vain hymyili, laittoi korvakuulokkeet korvilleen ja lähti ulko-ovesta ulos.

Seuraavissa unissa hän kulkee mukanamme kauppareissuilla. Hymyilee ja katselee meitä kauempaa, kulkien koko ajan mukanamme, mutta ei puhu mitään, hymyilee vaan.

Pyykkiunessa, huusin kaikille lapsille, että äkkiä ulos hakemaan pyykkiä, tuollahan sataa vettä kaatamalla, pyysin lapsia laittamaan pyykit kahteen eri pinoon, kuiviin ja märkiin. Pyykkinaruja oli tajuttomasti, ja ne olivat todella korkealla, että joutui kurottamaan. Mietin unessakin, et miten nuorin tyttäreni (11v) oikein niille yltää. Vanhin poikani oli tässäkin unessa mukana, korjailemassa pyykkiä pois naruilta.

[Birgere]

Edellinen viesti jatkuu..

Sitten hyökkäsi syyllisyys kimppuuni, mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin, että poikani olisi selvinnyt, eikä menehtynyt. Silloin uneni muuttuivat synkemmiksi ja painajaiset alkoivat tulla uniini.
Vanhin poikani on aina meidän apuna, painajaisissa auttaa aina perhettämme kukistamaan meitä kohdanneen hirviön/pahan. Näissä unissa hän kuolee lopussa, joten menetän hänet aina uudelleen ja uudelleen mitä ihmeellisimpiin vaivoihin/onnettomuuksiin.

Sitten tuli se valontäyteinen uni. Voin vieläkin aistia sen lämmön ja valon tunteen, kirkkauden. Ja sit nuo muut unet, jotka edellisiin kirjoittelin. Yhdessä unessa hän komensi omia armeijan joukkojaan, oli todella pidetty johtaja. Kertoi minulle päivärutiineistaan komennuksella. Ylpeänä katselin, kun hän komensi joukkojaan ja näin sotilaiden silmistä, miten he kunnioittivat poikaani komentajanaan.

Viimeisin uni, jonka hänestä näin, niissä hän on noin 5-v pojannapero, touhuilee omiaan pikku veljiensä kanssa. Hymyillen katson heidän touhujaan sohvalla istuen, kuten aikoinaan oikeassakin elämässni tein.

Niistä unista tuli vain ikävä häntä kohtaan. Kuten koko ajan hereillä oloaikani mietin häntä ja omaa syyllisyyttäni hänen kuolemaansa. Toivoisin niin tajuttomasti ettei hän olisi kuollut, vaan olisi täällä tänään meidän kanssamme. Ikävä ja suru musertaa sisäntäni. Yritän jaksaa päivä kerrallaan elää elämääni, sydän murtuneena, kompuroiden tällä surun kivikkoisella tiellä.