Tästä viimisimmästä merkuriuksen perääntymisestä... oli taas aikamoinen mylly. Tässä muutamia asioita: putkiremontti päätti alkaa aikaisemmin sekoittaen kaikki asuinjärjestelysuunnitelmani. Työvoimatoimisto oli mystisestä syystä lakannut käsittelemästä asiaani. Monenlaisia taloudellisia katastrofiaineksia muuutenkin ilmeni. Odotin tietoja joita vaan ei tullut, ei sitten millään, mistään kuulunut mitään, minnekään ei saanut yhteyttä.
Jotakuinkin näin: meni katto päänpäältä, meni elanto, meni ystävät ja yhteydet, kaikki turhat luulot itsestä. Ja kaikki mahdollisuudet vaikuttaa näihin tilanteisiin aktiivisella toiminnalla.
Nyt asiat ovat taas lähteneet luistamaan, kun yhteydet toimii ja taivas antaa taas minun itse vaikuttaa. Huh huh. Vihaan merkuriusta

Mutta sanottava on, että tämä koko koettelemus tuli oikein tarpeeseen, en usko sattumaan enkä taivasten vaikutuksiin itseasiassa. Itse kutsuin tämän kokemuksen luokseni. Ikäänkuin tulin pakotetuksi luottamaan omiin jalkoihini, en voinut enää turvautua mihinkään ulkoiseen vakauteen.
Minusta itsestä oli tultava se vakaa asia elämässä johon voi luottaa.
hiphei